Kun päätit, että lapsiluku jää yhteen. Mikä oli syynä?
Saa kertoa. Omalla kohdalla tilanne, että sain lapsen seksisuhteesta eikä mies halunnut muuta. Myöhemmin mulla oli toinen mies, jolle tulin raskaaksi,mutta sain keskenmenon. Silloin päätin, että lapsiluku jää yhteen.
Kommentit (23)
Olen suurta ikäluokkaa ja meitä oli aina liikaa joka paikkaan. Eikä sillon ollut mitään lapsenhoitopaikkojakaan juuri kenellekään(muille kuin yksinhuoltajille)
24 v sitten: olin kasvatettu tasa-arvoiseen kuplaan, ja oli todellinen pettymys huomata, että lapsen isän lisäksi koko yhteiskunta (neuvola, terveydenhuolto, päivähoito, peruskoulu) olivat edelleen iloisesti sitä mieltä, että äiti hoitaa, kaiken. En taistellut kahta kertaa samoja tuulimyllyjä vastaan.
En halunnut enempää. Yhdessä oli ihan tarpeeksi, lapset ovat tosi kalliita ja vievät kaiken ajan ja tilan. Nyt laitetaan kaikki raha ja aika vain tähän yhteen, ei tarvita isompaa asuntoakaan jne.
Kaksi keskenmenoa esikoisen jälkeen, jota myös pitkään yritettiin.
Eron jälkeen päätin, että yksi lapsi on hyvä ja enempää en halua. Sitten tulikin uusi ihana nainen elämään ja hän halusi taas lapsia ja saimme kaksi lisää.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi keskenmenoa esikoisen jälkeen, jota myös pitkään yritettiin.
Meillä kaksi keskenmenoa ennen lasta.
En päättänyt. Olisin halunnut useamman lapsen mutta sain vain kaksi. Sitten toinen heistä kuoli. Pidän silti itseäni kahden lapsen äitinä, yhden elävän ja yhden kuolleen. Ex-mies teetti itselleen eron jälkeen vasektomian. Ja kuoli. Muita kysymyksiä?
Vaikean synnytyksen takia sain ulosteinkontinenssin. Vauva ei nukkunut kunnolla ensimmäisenä vuotena ja olin todella uupunut.
Ensimmäisen kanssa liian rankkaa(lapsella sairauksia) ja miehen kanssa huonot välit. Toista kyllä hetki yritettiin, mutta onneksi ei tärpännyt. Kilttejä ja helppoja lapsia ei saa tilaamalla.
Olen itse ainoa lapsi ja päätin etten itsekään enempää tarvitse. Todella vaikea raskaus ja sen komplikaatiot kruunasivat päätöksen.
Mies laskeskeli, että tulee liian kalliiksi, kun itse olen sellainen, joka ei halua viedä 1-v. hoitoon.
Vauvavuosi oli aika kamala, sittemmin kyllä lapsen kanssa kasvaminen on ollut ihan parasta. En halunnut uutta vauvavuotta siis.
Lapsi vammautui syntymässä, emmekä tienneet millaiseksi elämä muodostuu. Nykytiedolla olisimme voineet helposti elättää useammankin lapsen.
Yksi lapsi on ihan paras, voi oikeasti panostaa lapseen, riittää aika ja raha.
Olin vähän yli 30 v, kun sain ainokaiseni. Itse raskautuminen ja raskaus olivat helppoja, mutta synnytyskokemuksesta jäi käsittelemättömiä asioita, onneksi kaikki meni lopulta hyvin. Vauvavuosi ei myöskään ollut itselleni helppo ja kun palasin vanhempainvapaan jälkeen töihin, aika vain meni johonkin ja yhtäkkiä huomasinkin lapsen olevan jo niin iso ja oman ikäni sen verran korkea, etten halunnut uudelleen samaan rumbaan. Eli suunnitelmallisuuden puute varmaan suurin syy, toki olisi myös asuntokuviot pitänyt miettiä uusiksi.
Pikkulapsiaika oli niin epämiellyttävää ja epämukavaa. Koti tuntui vankilalta.
Toinen lapsi syntyi yli 4kg perätilassa alateitse.