Olenko ainoa, joka vihaa pyöräilyä?
Tai siis en tietenkään ole ihan ainoa, mutta omaan tuttavapiiriin ei ainakaan koskaan ole osunut toista, joka inhoaisi pyöräilyä niin paljon, että ei koskaan aja pyörällä. Ei siis todellakaan myöskään omista pyörää. Olen pyöräillyt viimeksi 12-vuotiaana, koska aloin jo silloin vihaamaan pyörällä ajamista niin paljon, että lopetin sen kokonaan hyvästä polkupyörästä huolimatta. En ole koskaan edes kaatunut pyörällä pahasti, pyörällä ajamisen oppimisen jälkeen en ole itse asiassa kaatunut kertaakaan. Mutta silti jostain syystä inhoan sitä niin paljon, että pitäisi kyllä maksaa melkein puoli miljoonaa euroa, jotta minut saisi pyörän selkään. Muita?
Kommentit (36)
Oma asenne pyöräilyyn muuttunut negatiivisemmaksi kun siitä tuli osa ilmastohössötystä. Joka tuutista vain toitotetaan miten pitäisi pyöräillä töihin ilmaston takia ja autokaistoja muutetaan pyöräteiksi. Punavihreät politikotkin koko ajan yrittää nostaa pyöräilijt jotenkin paremmiksi ihmisiksi kuin autoilijat.
Vielä lapsena ja opiskelijana pyöräilin joka paikkaan mutta nykyään ei enää kiinnosta.
Et. Taas kesäajan pilaavat pyöräilijät jotka iholta ajavat ohi, myös jalkakäytävillä. Inhoan pyöräijoitä. Pois Helsingin alueelta kokonaan, sakon uhalla.
Pyöräilijät on pelottavia! Ne ajaa tuhatta ja sataa takaa hipoen ohi, saattaa ajaa päin ja ovat niin vihaisia, että hyvä kun eivät päälle käy.
Vierailija kirjoitti:
🤣
Miksi niin?
Tasapainoaistissa on eroja yksilöiden välillä. Itsellä se ei ole mikään hääppöinen, joten tarkoituksella haastan itseäni pyöräilemään turvallisessa ympäristössä, kuten asentohuimaushoitaja aikoinaan kehottelikin.
Kyllä oon oppinut vihaa, 10v ajoin kesät talvet peruspyörällä kaikki työmatkat, ei kiinnosta enää yhtään..
Suomessa on liian kylmä pyöräilyyn ja tukehtuu katupölyyn.
Itse pyöräilen yhä ilman sähköä päälle viisikymppisenä silloin tällöin, mutta en minä sitä enää mitenkään rakasta. Vanhana kestävyys ei ole enää yhtä hyvä kuin nuorena, pyöräily on raskaampaa. Kestää keväällä aina kuukausia että saa rakennettua taas pyöräilykuntoa ylös, raskas vaihe, kaikki ylämäet täytyy kävellä aina aluksi.
Pyöräilin lapsena koulumatkoilla jo kiintiöni osittain täyteen. Noin 2000 kertaa sen koulumatkan, myös talvella nastarenkailla.
En ehkä inhoa sitä, vain luistelua inhoan, pyöräily ehkä kakkosena. Pyöräilyssä ei ehkä muuten ole vikaa kuin se, että on kovin hankalaa nykyisin kaikenmaailman varkaiden ja kumien puhkeamisten vuoksi. Jos joku kehittäisi sellaisen varasvarman pyörätelineen, josta pyöriä ei saisi varastettua ja niitä telineitä oli niin paljon, että riitäisi, niin voisin taas ehkä innostuakin siitä. Lisäksi pyöräillessä naamaa päin lentävät pikkuhyönteiset tekevät koko harrastuksesta vältettävää.
Eli onhan meitä. Kuka mistäkin syystä pyöräilyä välttää.
Ei se pyöräily ihan ilmaistakaan ole: on käytettävä huollossa, etsittävä sopivat varusteet esim. hanskat, housut, suojalasit, kypärä, satulalaukut ym. Kuten joku mainitsi, kumi voi puhjeta, ja katupöly kiusaa. Ei pyöräily ainakaan ainoa autuaaksi tekevä ole, mutta käyhän se vaihtelusta muiden lajien joukossa. Olen lihava, keski-ikäinen nainen ja niveliäni sääliessäni pyöräilen. Oma lukunsa kaltaisellwni pers'jalkaiselle, lyhyelle naiselle oli löytää sopivan pieni mutta vahvatekoinen pyörä. Onnistuihan se kuitenkin.
Stadin liikenteessä näkee päivittäin niin paljon sekoilevia, säännöistä piittaamattomia pyöräilijöitä, ettei voi olla vihaamatta tätä porukkaa.
Onpa ihmiset rohkeita, kun uskaltavat liikenteen joukkoon pääkaupunkiseudullakin polkupyörineen. Itse en menisi edes 70 suurimman suomalaiskaupungin keskustaan pyöräilemään. En tosin metsämaastoonkasn. Jokin maalaistaajama olisi kivoin, mutta reitin tahdon suunnitella selväksi etukäteen sielläkin.
En tykkää pyöräilystä kans, viimeksi ajanut pyörällä varmaan jotain 5v. sitten.
Viiden vuoden välein suositellaan kolhutonta kypärääkin uusittavaksi. Onneksi kypärien muotoilu on kehittynyt. Aiemmin oli mahdotonta löytää tyylikästä, mutta nykyään on jo valinnan vaikeita. Joku mainitsi satuloiden kehittymisen. Itsekin olen sen onnekseni huomannut.
Minä! Eikä minun tututkaan kaikki pyöräile ollenkaan.