Surisitko enemmän äitisi vai isäsi kuolemaa?

hän on minulle erittäin rakas. Rakkaampi varmasti kuin kukaan muu maan päällä, en rakasta edes miestäni niin paljoa. Isä on jo kuollut.

Äitini kanssa voin paremmin keskustella, mutta hän on ollut masentunut jo 20 vuotta, joten minulle tulisi raskas vastuu, jos isäni kuolisi ensin. Isäni taas on optimistinen luonne, jonka kanssa on hankalaa keskustella, kun ei halua nähdä mitään negatiivista.

Äidillä todettiin alzheimerintauti neljä vuotta sitten. Olen siitä lähtien tehnyt surutyötä tietäen hänen kuolevan muutaman vuoden sisällä. (Nyt hän on jo aika huonossa kunnossa.)



Isäni en odota kuolevan vielä vuosikymmeniin. Jos hän kuolisi nyt, olisin varmaan aika shokissa.

Hyvät välit kyllä äidinkin kanssa.

pahinta oli sitten äidin kuoleman jälkeen kun koti myytiin eikä ollut enää sisarusten kanssa lapsuuskotia mihin kokoontua joukolla. pikkuhiljaa ne sisarustapaamisetkin sitten jää vähemmälle ja soitot myös. yhteinen aihe " vanhemmat" ei ole enää niin tärkeää kun ovat molemmat siirtyneet tuonpuoleiseen...

isä oli väkivaltainen alkoholisti ja hänen mielestä äidin olisi pitänyt edes muutama vuosi leskenä olosta nauttia.



Mutta kävikin näinpäin.