Kun 5-kymppisenä tajuat asuneesi väärässä paikassa koko lapsiperheajan

Mulla toisin päin. Asun Helsingissä, tänne muutettu aikoinaan työn perässä. Asun nykyään yksin, ero tuli kun olin 45, mies vaihtoi nuorempaan. Minä niin kaipaisin johonkin luonnonrauhaan maalle tai saaristoon vaikka. En enää tee yhtään mitään näillä kaupungin palveluilla, koska ravintolat, kulttuurijutut, elokuvat jne. kaikki ne on jo niin nähty, ei kiinnosta. Kaipaisin vaan hiljaisuutta ja rauhaa ja yhteyttä luontoon. Ottaisin pari koiraa sinne erakkomökkiini seuraksi. Harmi kyllä, työelämä pitää täällä pk-seudulla, joten täytynee vasta sitten eläkkeellä toteuttaa haaveeni, jos terveyttä vaan riittää. -n 50 v

Oma elämäni tylsyys ei ole koskaan riippunut paikkakunnasta. Kaupat ja terveyspalvelut on niitä minkä takia haluan asua kohtuullisen lähellä kaupunkia. Harrastukseni on kotona. Kulttuurielämyksiä aina silloin tällöin, enkä koe ongelmaksi matkustaa toiseen kaupunkiin niiden perässä. 

"Lapset kasvatettu pienellä paikkakunnalla, herrankukkarossa"

Jälleen löytyi yksi joka kuvittelee että pienillä paikkakunnalla ei olisi ihan samoja ongelmia kuin isommissakin. Se että sinä et niitä ole nähnyt ei tarkoita että niitä ei ole.

Ei isoissakaan kaupungeissa tavallinen vanhempi näe koko ajan huumeita tai tappeluita mutta se ei tarkoita että niitä ei olisi.

Olen psykiatrisista syistä työkyvytön yksinäinen keski-ikäinen mies eikä minulla ole elämässä muuta kuin vauvapalstalla häiriköiminen. Eilenkin olin täällä illalla viimeisenä ja tänään aamulla ensimmäisenä. Tämä on minulle tärkeintä maailmassa. Terveisin AP.

No valita nyt siitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Olen psykiatrisista syistä työkyvytön yksinäinen keski-ikäinen mies eikä minulla ole elämässä muuta kuin vauvapalstalla häiriköiminen. Eilenkin olin täällä illalla viimeisenä ja tänään aamulla ensimmäisenä. Tämä on minulle tärkeintä maailmassa. Terveisin AP.

Tämä ei ole AP.

AP on keski-ikäinen naimisissa oleva nainen 

Mikset sitten muuta?

Vierailija kirjoitti:

"Lapset kasvatettu pienellä paikkakunnalla, herrankukkarossa"

Jälleen löytyi yksi joka kuvittelee että pienillä paikkakunnalla ei olisi ihan samoja ongelmia kuin isommissakin. Se että sinä et niitä ole nähnyt ei tarkoita että niitä ei ole.

Ei isoissakaan kaupungeissa tavallinen vanhempi näe koko ajan huumeita tai tappeluita mutta se ei tarkoita että niitä ei olisi.

No ei niitä kyllä todellakaan ole samassa mittakaavassa kuin isommilla paikkakunnilla. Esim. mun ystäväni lapsineen asuu Helsingin Itäkeskuksessa ja minä asun lapsinei 10 000 asukkaan paikkakunnalla. Mitäpä veikkaat, kumman lapsilla on turvallisempi kasvuympäristö.

Siis paikastako väärän teki todella se, että siellä on tylsää nyt kun elämään on tullut suuria muutoksia vapaa-ajan suhteen lasten lähtemisen myötä? 

Vierailija kirjoitti:

Mikset sitten muuta?

Ne on ne työt, sosiaaliset suhteet ja näille kulmille rakennettu elämä. Ehkä vielä jossain vaiheessa muutankin.

tarkoitan sitä että jos elämä olisi jo lapsiperheenä rakennettu muualle, nämä työt ja sosiaaliset suhteet ja talot olisi siis nyt jo valmiina jossain muualla  

ap

Mitä sinä konkreettisesti haluaisit siellä isommassa kaupungissa tehdä? Eikö niitä voi ainakin ajoittain tehdä vaikka asuisi siellä nykyisessäkin paikassa, esim. jos haluat käydä jossain konsertissa, niin viikonloppureissu tms.

Voi kyynel.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset sitten muuta?

Ne on ne työt, sosiaaliset suhteet ja näille kulmille rakennettu elämä. Ehkä vielä jossain vaiheessa muutankin.

tarkoitan sitä että jos elämä olisi jo lapsiperheenä rakennettu muualle, nämä työt ja sosiaaliset suhteet ja talot olisi siis nyt jo valmiina jossain muualla  

 

ap

Eiköhän sitten olis joku eri kriiseilyn aihe tai epäkohtien löytäminen käsillä.

Kynnys uskaltaa hakeutua kauas pois entisiltä huudeilta on monelle iso, oli minullekin. Parin muuton jälkeen totesin turhaan arastelleeni paikkakunnanvaihtoa. Tilanteeni ovat parantuneet jollain lailla aina kun olen vaihtanut paikkakuntaa. Kaduttaa, että nuorena jämähdin paikoilleni 6 vuodeksi ja olin tällöin työttömänä.

En ymmärrä ongelmaa. Moni muuttaa eläkkeelle jäätyäänkin uudelle paikkakunnalle ja löytää uusia sosiaalisia suhteita sieltä?

Vierailija kirjoitti:

"Lapset kasvatettu pienellä paikkakunnalla, herrankukkarossa"

Jälleen löytyi yksi joka kuvittelee että pienillä paikkakunnalla ei olisi ihan samoja ongelmia kuin isommissakin. Se että sinä et niitä ole nähnyt ei tarkoita että niitä ei ole.

Ei isoissakaan kaupungeissa tavallinen vanhempi näe koko ajan huumeita tai tappeluita mutta se ei tarkoita että niitä ei olisi.

Isoissa kaupungeissa voi välttyä huumeilta vain tilaamalla ruoat ja tavarat kotiin ja yksityisautoilemalla silmät kiinni niin ettei näe jalankulkijoita. Huumeet ovat koko ajan läsnä Suomessa isoissa kaupungeissa.

Vierailija kirjoitti:

"Lapset kasvatettu pienellä paikkakunnalla, herrankukkarossa"

Jälleen löytyi yksi joka kuvittelee että pienillä paikkakunnalla ei olisi ihan samoja ongelmia kuin isommissakin. Se että sinä et niitä ole nähnyt ei tarkoita että niitä ei ole.

Ei isoissakaan kaupungeissa tavallinen vanhempi näe koko ajan huumeita tai tappeluita mutta se ei tarkoita että niitä ei olisi.

No totta kai pienillä paikkakunnilla on samat ongelmat kuin isommissa paikoissa. Kaikkihan sen tietävät. Ero onkin siinä, että mitä enemmän ihmisiä, sitä enemmän ongelmia. Pienissä paikoissa ongelmat pysyvät suhteellisen hyvin piilossa vähäisen ihmismäärän vuoksi. Suurissa paikoissa ihmisiä on kuitenkin paljon enemmän ja siksi ongelmat näkyvät väistämättä katukuvassa.

Vierailija kirjoitti:

"Lapset kasvatettu pienellä paikkakunnalla, herrankukkarossa"

Jälleen löytyi yksi joka kuvittelee että pienillä paikkakunnalla ei olisi ihan samoja ongelmia kuin isommissakin. Se että sinä et niitä ole nähnyt ei tarkoita että niitä ei ole.

Ei isoissakaan kaupungeissa tavallinen vanhempi näe koko ajan huumeita tai tappeluita mutta se ei tarkoita että niitä ei olisi.

Mutta esimerkiksi paikkakunnalla asuva poliisi tai nuoriso-ohjaaja tietää kyllä, paremmin kuin sinä.

En nyt ihan ymmärrä aloittajan ajatusta. Että nyt kaduttaa, miten elämä on eletty, vaikka tähän saakka ollaan oltu tyytyväisiä?

Toisekseen, oletteko hakeneet työtä sieltä mielenkiintoisilta paikkakunnilta? Niin moni valittaa ettei tuolla tai täällä ole töitä, mutta ei ole niitä edes hakenut. Kun hakee, niin töitä löytyykin. 

Meillä kun lapset muutti kotoa, haluttiin muuttaa toiselle paikkakunnalle. Haettiin sieltä töitä ja mies niitä saikin, joten muutettiin sinne vuokralle. Tunnusteltiin siellä asumista jonkin aikaa, ja sitten myytiin talo sieltä entiseltä paikkakunnalta pois. Ei enää palattu. Ei tunnettu uudelta, todella pieneltä paikkakunnalta ketään ennen muuttoa, mutta saatiin sieltä kyllä paljon kavereita. Ja minäkin sain töitä ihan muutaman kuukauden kuluttua, itse asiassa heti kun niitä aloin etsiä.

Sen jälkeen muutettiin vielä uudelle pienelle paikkakunnalle. Sama juttu, eli ennestään ei kavereita, nyt on. Ja molemmilla töitä.

Kannattaa lopettaa se menneiden harmittelu ja katuminen, ja muuttaa elämänsä suunta juuri niin kuin haluaa. Kerran täällä vaan eletään. 

Minä asuin pienellä paikkakunnalla ja me vedettiin joka viikonloppu kännit, kaikki tupakoi ja huumeita oli tarjolla. Kaupungissa on enemmän mahdollisuuksia harrastaa ja viettää aikaansa. Toki tuo oli ysärillä.