Voiko jo 12-vuotiaalla pojalla murrosikä oireilla kamalalla kiukulla ja raivolla? Mikään ei tunnu olevan

Mitä tällaiselle on tehtävissä, koska ilmapiiri kotona on välillä aika sietämätön.

Eikö kenelläkään muulla ole tällaista?

P a r t a l a p s i l l a on ainakin kovat raiskaushalut.

Voi olla. Mulla on nyt seiskaluokkalainen poika, ja kyllä kuudes luokka oli pahempi kuin tämä seiska. Ei nyt tuollainen, että haukkuisi ja käskyttäisi, mutta kuitenkin. Mulle kyllä tulee nyt mieleen, että teillä olisi vähän tiukempien rajojen vetämisen paikka. Minusta on niin, että lapsi saa olla kiukkuinen, mutta jos hän haukkuu ja käskyttää, siitä tulee seuraamuksia. En tiedä, mikä teidän perheessä parhaiten toimii, sinä tunnet lapsesi parhaiten, mutta ihan joku etuuden menettäminen. Ja tietenkin keskustelu siitä, miten perheenjäseniä kohtaan on soveliasta käyttäytyä.

Olet siis aikuinen ihminen ja kysyt täällä miten pärjätä 12-vuotiaalle lapselle??

Vierailija kirjoitti:

Olet siis aikuinen ihminen ja kysyt täällä miten pärjätä 12-vuotiaalle lapselle??

Ei hän kyllä sitä kysynyt. Hän kysyi, voiko 12-vuotiaalla olla jo murrosikä. Oletko lukutaidoton vai väärinymmärtäjä?

Kovaa kuria ja uskontoa.

Voisko kuitenkin olla kiusaamista taustalla?Lapsella/nuorella iso kynnys myöntää asiaa ja opet ei aina huomaa.

Puhun kokemuksesta. Käyttäydyin tuon ikäisenä suunnilleen noin ja mua kiusattiin koulussa (jonka pidin salassa).

Kuulostaa jokotai mielenvikaiselta ja olemattomalta kurittomalta lääpätilää kotikasvatukselta.

Olisi varmaan aika korjata tuon kahjon aivoja ennenkuin se ilostuttaa jonkun viattoman neidon osalta kotiväkivaltatilastoja.

Pojalleni sanottiin 5. luokan terveystarkastuksessa, että murrosikä on alkanut ja on normaalin rajoissa, mutta aikainen. Ja kyllä se vaikein käytös osui alakoulun loppuun. (Kaikkinensa oli helppo murrosikä.) Kyllä ne hormonit vaan heittelee. Pojasta on vaikea päälle päin sanoa onko murrosiän alkua, kun kasvupyrähdyskin tulee hieman myöhemmin.

Samaa mietin 9- vuotiaan tyttöni kohdalla.Kotona aivan mahdotonta vastaansanomista,haukkumista,huutamista ja kiroilua.Ei ole hyvällä  tuulella kuin harvoin.Koulussa kuulemma kuitenkin käyttäytyy hyvin.Kavereiden kanssa kaikki ok .Ei ilmeisesti kärsi kiusaamisesta.

Mitä ihmeen uhmaa tämä on? Murroikääkö jo?

Se on tullut vanhempiinsa eli luonnevikainen, matalaälyinen, laiska sekä oppimaton ja oppimaan kykenemätön.

Odotahan kun alkaa vielä se viina maittaa 😉

Lapsi oppii empatiaa, kun oppii yhdistämään muiden kärsimyksen omaan kärsimykseen. Seuraavaksi, kun satuttaa pitää aiheuttaa hänelle tarpeeksi fyysistä tai henkistä kipua, että perääntyy niin voi alkaa oppimaan miltä muista tuntuu. 

Vierailija kirjoitti:

Kovaa kuria ja uskontoa.

Uskonto on turhaa.

Puhumista, puhumista, puhumista. Yhdessä tekemistä oli se sitten pyöräilyä, kalastusta, taidenäyttelyitä, teatteria, jalkapallo-otteluita. Ja lisää keskustelua, keskustelua ja keskustelua.   

Eskoisen pahin murrosikä oli viidennellä ja kuudennella.

Koulussa jätti hommia tekemättä paljon, jatkuvasti kuraattorin kanssa tekemisissä. Huusi ja haistatteli.

Kotona jatkuvia erimielisyyksiä, riehumista. Mihinkään ei olisi suostunut lähtemään. Tupakkaa ja alkoholia testas. Kaverit jäi, kun oli hankala. Sisaruksille oli ilkeä, muttei väkivaltainen. Ei edes mitään velipaineja saanut aikaan. Mutta se huuto, ne jutut... Oviin se potki reikiä, jotka kyllä korvas myöhemmin.

Kyllä siinä oltiin helisemässä monesti, että mitä tämä on?! Meillähän oli vielä neljä lasta hänen jälkeensä.

Oltiin jämptejä. Koneet pois, arestia, herkut pois... Tehtiin yhdessä juttuja, kumpikin otti aikansa hänen kanssaan. Mä jäin hetkeksi töistä pois, että saan vahdittua päivät, ettei kännäile jne.

Käytiin perhenevolat yms  Ei varsinaista apua. Kiusaamisen ja masennukset suljettiin pois..

Kuinka hulluksi asiat onkaan menossa, kun murrosikä pamahtaa päälle?

Sitten hän siirtyi seiskalle (nipin napin, mietittiin jo kutosen kertaamista). Ja ohoh... Kasille siirtyi nuorimies, jolla oli ysin todistus.

Sitten meni vuosi, toinen yhtä seesteisenä. Pelättiin aivan älyttömästi, että se alkaa taas..

Vaan ei alkanut. Nyt herra on yhä seesteinen ja järkevä nuorimies. Koulunsa käynyt ja työelämässä ollut muutamia vuosia ja asuu omillaan, seurustelee.  :)

Omalla pojalla murrosikä alkoi siinä 10v ikäisenä. Kiukkuaa, näppyjä naama täynnä ja pituutta jo 165cm (täytti juuri 11v). Eipä näytä vielä tunnemyrskyt helpottavan.

Meidän 12-vuotias on myös välillä ihan mahdoton. Inttää vastaan, huutaa, paiskoo ovia. Ei suostuisi lopettamaan pelaamista millään. Olemme silti tiukkoja ja välillä on takavarikoitu yöksi puhelin. Koulussa käyttäytyy ja pärjää ihan hyvin, kavereita on. Kotiolot ovat tasaiset, käymme töissä, menemme itse aikaisin nukkumaan, emme käytä päihteitä. En keksi muuta syytä kuin alkavan murrosiän. Vanhemmilla sisaruksilla ei ollut ihan noin tulinen temperamentti ja heillä murrosikä ei ollut erityisen hankala. Fiksuja aikuisia nyt jo.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tällaiselle on tehtävissä, koska ilmapiiri kotona on välillä aika sietämätön.

Kuria. Puhelimiin saa parental controlsien kautta etänä kytkettyä netin pois. Netti pois tunniksi joka kerta kun ei osaa käyttäytyä. Ja aina vain pidemmäksi aikaa jos käytös toistuu. Oppii nopeasti kyllä.