Kesä-äidit! Kokemuksia ulkona synnyttämisestä?

lapsen silmiin. Sairaalasynnytyksessäkin useimmiten himmennetään valoja, kun pyritään lempeään synnytykseen.

synnyttävä äiti käperry omiin oloihinsa ja katso " sisäänpäin" . Ympäristö menettää merkityksensä.

sitäpaitsi ootko kysyny sitä mummolta kiinosttaako sitä edes katsoo kun joku pakertaa pentua maailmaan. kun se ei kuminkaan ole ihan kaunista katseltavaa..





Mutta tänhän onkin pakko olla provo, ei kukaan täysipäuinen aikuinen ihiminen vaaranna omaa tai lapsen turvalisuutta sillä että haluaa synyttää paskasissa olosuhteissa.. voi kääk.



Mitäs jos istukka irotaakin ja verenvuoto on kamala.. huoh..

MInä halusin luomu-kesä synnytyksen. Se oli taivaallista . Anopin perunapellossa . Halusin , että anoppini on paikalla . Halusin kuulla hänen ihanaa ääntään ja neuvoja samalla kun synnytän . Kuinka ihanasti hän siinä vieressä minua kannustikaan " Nyt ponnista senkin avuton tyttö , eihän sinusta ole mihinkään , sanoin jo silloin kun tapasit poikani ERkki - Matin hänelle ettei tuosta tytöstä ainakaan mitään kunnon synnyttäjää tule . Niin on laihakin kun nälkää nähnyt . MOkoma hompsuinen ruipelo . En olisi sinusta edes miniää huolinut , jos olisin saanut valita " Niin kaunista kuultavaa . Synnytin anopin perunapellossa , anopin ihana sikalavaate päällä . MIkä ihana luomutuoksu ! Ei tarvinnut kipulääkkeitä , eikä ilokaasua , oli sen verran voimakkaat LUOMU aromit . Vihdoin kun rakas pikku Einari oli syntynyt maailmaan ihana anoppini huudahti ensimmäisenä " en ole ikinä nähnyt noin rumaa lasta " Purskahdin itkuun niin kauniista sanoista .

Kello on 23.00 ja supistukset alkavat. Päätät siirtyä ylos synnyttämään. Vettä sataa jo kolmatta viikkoa putkee ja nurmikko lilluu vedessä. Tuuli on hyytävän kylmä. Ukkonen jyrisee. Olet silti sinnikkäästi ulkona kun olet siellä kerta päättänyt synnyttää. Et tunne kylää ja märkää supistuksilta.

Tulee aamu ja supistukset ja vesisade jatkuvat. Olet jo ihan läpimärkä ja kylmissäsi, menet hetkeksi kuumaan suihkuun lämmittelemään ja lieventämään supistuksia.

Illalla supistukset vain yltyvät, samoin sade ja tuuli. Klo 20.00 tulee ponnistamisen tarve. Olet mennestä vuorokaudesta niin väsynyt ja uupunut, ettet enää jaksaisi ponnistaa. Ulvot kilpaa tuulen kanssa ja ärjyt niin kuin ukkonen. Klo.23.00 saat vauvan syliisi, joka on aivan kylmissään.

Ihastelet vauvaa ja aivastat. Ensimäinen viikko on helvettiä. Vauva itkee ja haluaa olla rinnalla jatkuvasti. Sinulla on kuumetta ja keuhkoputkentulehdus. Sinun sairastelujen takia maito alkaa vähetä ja lopulta loppuu kokonaan.

Kerrot tarinasi av:lla ja saat totaaliset haukut!

Onko kannattava ajatus? Tottakai jos kaikki menisi hyvin niin voisi olla ihan hyväkin kokemus, mutta kun säätä ei voi ennusta. Lapsen ja sinun vointia ei voi ennustaa. Ja muista se, että jos lapselle tai sinulle jotain sattuu niin se on ihan täysin sinun vika jos lapsi ei saa ajoissa apua!

Vierailija:

Sulje silmäsi hetkeksi ja kuvittele tämä:

Isoäitini kotitila. Vihreä hoidettu nurmikko. Paljon koivuja, päivänkakkaroita. Mansikkamaa. Järvenranta. 84-vuotias isoäitini istumassa kuistilla keinutuolissa.

Mieheni. Terapeutti. Huomioonottava, välittävä. Hellä.

Minä. Terve ja hyväkuntoinen nuori nainen.

En oikeasti näe meille muuta vaihtoehtoa. Kaiken lisäksi ainoa mahdollisuus, missä rakas isoäitinikin voi olla todistamassa yhtä maailman suurimmista ihmeistä. Lapsen syntymää. Hänen lapsenlapsenlapsensa syntymää.

Kävin esikoista odottaessa mammajoogassa. Ohjaaja oli " aktiivinen synnytys" -ihmisiä ja ohjelmaan sisältyi joogan lisäksi tämän ajatusmaailman mukaista neuvontaa. Kerran esiteltiin synnytysjakkaraa, jonka ohjaaja mainitsi viimeksi olleen lainassa perheellä, jonka lapsi syntyi suunnitellusti heidän veneessään (tosi merihenkistä sakkia?).



Uskon ap:n olevan provo, mutta ylläoleva juttu ei ole provo - jollei sitten joogaohjaaja laitellut omiaan.

En tiedä, miksi noin ajattelin, kun en ollut edes erityisemmin haaveillut mistään luomusysteemeistä. Kai tunsin vain saaneeni täydelliseen avuttomuuteeni todella arvokasta apua lääkäreiltä ja sairaalalta.

En tiedä miksi se ajatus tuntuu niin ihanalta.



Sain kyllä paljon voimaa ja energiaa ulkonaliikkumisesta ja taivaan katselusta synnytyksen aikana.

Jos tuo ei ole luonnosta vieraantunutta romantiikkaa niin ei sitten mikään.

Ja jos joku väittää että boxi on likainen niin eihän se voi olla, siellähän ne hevosetkin synyttää ja hyvin pärjäävät... oih. voin kuvitella sen heinän jalannan tuoksun joka nousee sieraimiini kun kiroan aviomieheni alimpaan maanrakoon, ja kuinka tallitytöt tuovat kyliäkääreitä otsalleni.. ahh tätä maalais idiylliä.