Kesä-äidit! Kokemuksia ulkona synnyttämisestä?

Mahtaako isoäiti keinustuolissa olla tietoinen tulevista suunnitelmistanne?

pilaamaan tunnelman???

Ketju kyllä yks av:n parhaista!



Ulkona synnyttäneitä en tunne, kaverini kuitenkin synnyttänyt kaksi kotona. Lapset tuppaa yleensä syntymään yöllä, ota se huomioon, eli sun nurmikkohaave voi mennä mönkään.



Kätilö kannattaa pyytää mukaan. Ja paikka miettiä sen mukaan, että nopsaan pääsee tarvittaessa sairaalaan, sillä jos kaikki ei mene kuten pitäisi on todella kiire... Lastenlääkäri ei tule kotikäynnille. Jos jotain tulee, pitää mennä sairaalaan näyttämään.

Joten synnytä ihan missä haluat, hanki paikalle kätilö. Käy lpi myös se mahdollisuus, että lapsi ei suostu syntymään luomusti. Kiidätkö ambulanssilla sairaalaan?

mutta en ole kuullut, että joku olisi suomessa synnyttänyt ulkona tai järvessä. Mutta onhan niitä hörhöjä, jotka on lentokentän vessassa tms. synnyttäneet.

Vierailija:

Sulje silmäsi hetkeksi ja kuvittele tämä:

Isoäitini kotitila. Vihreä hoidettu nurmikko. Paljon koivuja, päivänkakkaroita. Mansikkamaa. Järvenranta. 84-vuotias isoäitini istumassa kuistilla keinutuolissa.

Mieheni. Terapeutti. Huomioonottava, välittävä. Hellä.

Minä. Terve ja hyväkuntoinen nuori nainen.

En oikeasti näe meille muuta vaihtoehtoa. Kaiken lisäksi ainoa mahdollisuus, missä rakas isoäitinikin voi olla todistamassa yhtä maailman suurimmista ihmeistä. Lapsen syntymää. Hänen lapsenlapsenlapsensa syntymää.

Mä synnytin kesäkuun alussa. Oli kuiva, viileähkö alkukesän päivä. Paikalla oli mieheni lisäksi n. 6 henkilöä. Ikimuistettava kesäsynnytys olis siis ulosleikkaus. Ei tullut ainakaan hiki, loppukesä olikin yhtä helevetin kuumuutta joten kävi tuuri säiden suhteen.

Avautumisvaihe on kestänyt 28 kivuliasta tuntia. Alat lopulta ponnistaa. Ponnistat, ponnistat, ponnistat... mutta vauva ei vain tule ulos. Sinulta alkaa loppua voimat. Lapsen sydänäänet putoavat pelottavan alas. Vauva ei mahdukaan tulemaan alakautta. Menet hätäsektioon, ja lapsesi henki pelastuu.

Tai sitten lapsi on tulossa kasvot edellä, napanuora useita kertoja kaulan ympäri kiertyneenä. Siinä ei paljon mummon hyvinhoidettu nurmikko auta, kun lapsi on saatava ulos. Oletko ponnistanut kasvot edellä, napanuora kaulan ympärillä syntyvää lasta? Minä olen. Se ei ole kovin helppoa. Siinä tarvittiin 4 ihmisen panos, että lapsi saatiin lopulta ulos.

Ehkä istukka ei irtoa. Ehkä se irtoaa niin, että kuolet verenvuotoon jos et ole sairaalassa. Ehkä alapääsi vaatii 47 tikkiä synnytyksen jälkeen.

Ehkä lapsi ei hengitäkään synnyttyään, ehkä sillä on keuhkoissa paljon lapsivettä mikä pitää saada imettyä äkkiä pois. Ehkä sen sydänäänet laskevat niin alas, että se pitää saada äkkiä ulos imukupilla. Ehkä on pakko tehdä kunnon eppari, että lapsi mahtuu tulemaan ulos.

Kaikki ovat esimerkkejä elävästä elämästä, joko omista kolmesta synnytyksestäni tai kavereiden synnytyksistä. Vain muutamalla on homma mennyt tuosta vaan silleen, että olisi voinut synnyttää mamman kasvimaalla.

Niin kauniilta kuin koivut, päivänkakkarat ja hyvinhoidettu nurmikko kuulostaakin, sairaalassa on paljon turvallisempaa. Siellä ei ole mikään pakko ottaa ' mömmöjä' . Siellä saa kuunnella sellaista musiikkia kuin haluaa, olla synnytyssalissa ihan rauhassa oman miehensä kanssa, ja kätilö tulee paikalle vain ponnistusvaiheeseen, auttamaan lapsenne maailmaan, mutta hän on käytettävissänne tarvittaessa muutenkin. Voit olla sängyssä miten päin haluat, jakkaralla, ehkä ammeessakin.

Ja ne ' kurat' tulee reisille samalla lailla siellä luonnon helmassa, kuin sairaalassakin, jos ovat tullakseen.

Vierailija:

Sulje silmäsi hetkeksi ja kuvittele tämä:

Isoäitini kotitila. Vihreä hoidettu nurmikko. Paljon koivuja, päivänkakkaroita. Mansikkamaa. Järvenranta. 84-vuotias isoäitini istumassa kuistilla keinutuolissa.

Mieheni. Terapeutti. Huomioonottava, välittävä. Hellä.

Minä. Terve ja hyväkuntoinen nuori nainen.

En oikeasti näe meille muuta vaihtoehtoa. Kaiken lisäksi ainoa mahdollisuus, missä rakas isoäitinikin voi olla todistamassa yhtä maailman suurimmista ihmeistä. Lapsen syntymää. Hänen lapsenlapsenlapsensa syntymää.

ensiasuksi, samoin hyvä olla siellä jalkopäässä touhuajillakin hyvät kosteussuojat!!

täällä saa äkkiä paskaa niskaan vähän tavallisemmastakin asiasta. Musta on ihan positiivista sinänsä, että on sunkin laisia ihmisiä. Nykyään on hävinnyt se normaali luonnollisuus elämän kiertokulkuun, syntymään ja kuolemaan. Kaikki pitäisi ollla mahdollisimman helppoa ja siistiä. Sun mummosi on varmaan syntynyt saunassa, niin minunkin mummo on. Ja hyvinhän ihmiskunta on lisääntynyt vaikka alkuun luolissa lapset syntyivätkin. Mutta totuuden nimissä tämä haavesi on viisainta ja turvallisinta haudata ainakin osittain ja toistaiseksi. Suomessahan koti synnytyksiä tapahtuu varmaan hyvin vähän ja se on käsittääkseni mahdollista vain uudelleen synnyttäjille ( olet ilm. ensi kertalainen). Synnytä tämä esikoinen sairaalassa ja käytä siellä vaihtoehtoisia kivunlievitys menetelmiä. Toisen kohdalla sitten voisit jo harkita kotisynnytystä. Näin pääset kokemaan sen ekan synnytyksen varmasti turvallisessa ympäristössä ja kun sitten tiedät mitä se on niin voit paremmin miettiä olisko se sitten kiva tehdä ulkona.

Mikä itseisarvo on synnyttää nurmikolla kuin eläin? Vauva ei ehkä elä siihen asti, että voisi telmiä ko. nurmikolla koskaan. Ennen vanhaan joka neljäs nainen kuoli synnytykseen. Olemme edenneet todella hienosti Suomessa ja synnytys on suhteellisen riskitön, miksi palata ajassa taaksepäin? Sairaalassakin voit tehdä synnytyksestä omannäköisesi. Mutta leikkaussaliin pääsee minuuteissa, jos on hätä.

Se on kato sitä elämän kiertokulkua, syntymää ja kuolemaa....

Kyllä sitä täällä kovasti hörhöillään ja selitetään luonnollisuudesta. Eräs ystäväni oli samanlainen: alkuraskaudesta suunnitteli synnyttävänsä kotisaunassa, luomuna. Loppuraskaudesta suunnitteli poliklinista synnytystä sairaalassa, luomuna tottakai. No, synnytti sitten sairaalassa, ulisi epiduraalia jo 2 cm kohdalla, ja sai puuduteannoksen 3 kertaa. Lisäksi ilokaasua. Kotiin viidentenä päivänä synnytyksestä. Olipa luonnollista ;) Suuret suunnitelmat ja vielä suuremmat puheet, mutta tosipaikan tullen se ei sitten ihan mennytkään niin.

Ja kummasti luomuilijoillakin se luonnollisuus ja elämän kiertokulku unohtuu, kun oma lapsi tarvitseekin hoitoa. Ei sen anneta vaan kuolla pois vaikka se olisi luonnollista, vaan oman lapsen halutaan pysyvän hengissä!

On totta, että isovanhempamme varmaan syntyivät saunassa tms, mutta oli lapsivuodekuolleisuus ja vastasyntyneiden kuolleisuuskin ihan toista luokkaa kuin nykyään. Lapsia syntyi perheeseen ehkä 10, joista vain kaksi eli aikuiseksi asti.

Vierailija:

täällä saa äkkiä paskaa niskaan vähän tavallisemmastakin asiasta. Musta on ihan positiivista sinänsä, että on sunkin laisia ihmisiä. Nykyään on hävinnyt se normaali luonnollisuus elämän kiertokulkuun, syntymään ja kuolemaan. Kaikki pitäisi ollla mahdollisimman helppoa ja siistiä. Sun mummosi on varmaan syntynyt saunassa, niin minunkin mummo on. Ja hyvinhän ihmiskunta on lisääntynyt vaikka alkuun luolissa lapset syntyivätkin.

Kyllä on ollut ihanuus kaukana mun kolmesta luomusynnytyksestäni. No, jotkut on sitä mieltä, että helpolla olen päässyt, kun kaikki synnytykset kestäneet alle kolme tuntia. Oi jos olisin saanut edes ilokaasua, olisin ollut niin onnellinen, kun tauotta supistaa pari tuntia. Ai anteeksi, valehtelen. Viimeisessä synntyksessä tuli tauko siinä juuri ennen ekaa ponnistusta. Sori.



Ja kun vauva vauhdilla punkee pihalle, on repeämät aikas nasevat. Ja sen kyllä tuntee, kun perse repeää. Ja siihen vielä mummo 85 v viereen katsomaan. Jipppii!

Ulkosynnytystä en silti suosittele, jos tosissasi olit.

alapää leikattiin, ni sanoi synnyttävänsä seuraavansa saunassa ja synnyttikin.



Ei se aina mene niin, että ne mummeli-ikäiset on hihkuneet innosta päästessään sairaalaan.

Ei se sairaala mikään autuaaksitekevä ole! :)



Mutta ei silti nurmella ehkä kannata alkaa pakertaan... Mielummin perinteisesti saunassa.

Niin ja siis ei ihan nurmella ole aikomus pakertaa, mummolassa on todella iso ukkini tekemä parisänky ja se on tarkoitus tuoda ulos. Minua rentouttaa ajatus katsella samalla hitaasti ohilipuvia pilviä sinitaivaalla. Toki voi olla, ettei ilma olekaan paras mahdollinen, Suomen suvesta kun ei voi koskaan olla ihan varma. Mutta ehkä sitten otamme käyttöön suunnitelma been eli sen saunan. Se vain on syrjässä pihapiirissä ja en tiedä, miten mummukka saadaan hyvälle paikalle. Mutta onhan tässä vielä aikaa.



terv. ap

Siis voihan se olla, mutta toi höpinä mummosta on kyllä vähän paksua.



Nään sieluni silmin, kun mummoä kannetaan keinutuoleineen aina uudelle aitiopaikalle, kun alkaakin kesken kaiken sataa, ja pitää siirtyäkin saunaan.



Ja jos joku menee pieleen, niin ap paareilla ambulansiin ja mummo kiikkustuoleineen heivataan perään, ettei vaan missaa mitään:)



Voi elämä:DDD

sitten kun olet tositoimiin päässy ja supparit tulee taukoamatta sulla ei ole enää mitään havaintoa siitä miten pilvet lipuu taivaalla!! Itse äänitin musiikkia synnytykseen koska se on mulle tärkeää ja ajattelin että saan siitä voimaa ym. Voin sanoa sen jälkeen kun olin 9cm auki ei ole mitään hajua mikä biisi on soinut! Että se siitä.

ja kyllä sairaalassa sai. Oli siellä huoneessa muuten ikkunakin, aika isokin vielä, jos olis kiinnostanut katsella ulos. Mummon saa varmaan tukihenkilöksi mukaan sairaalaan...