Lue keskustelun säännöt.
Oletko valehdellut jostain asiasta niin kauan, että se tuntuu jo totuudelta?
31.03.2025 |
Huomasin tämän, kun opiskelin nuorena alaa, joka osoittautui ihan vääräksi. En koskaan valmistunut sieltä, vaikka melkein kaikki kurssit suoritinkin. Olen kuitenkin yli 20 vuotta sanonut aina, jos asia tulee puheeksi, että mullahan on myös XX-alan tutkinto.
Nyt siis oli kulunut varmaan lähes kymmenen vuotta siitä, kun asiasta olen edellisen kerran puhunut, eikä uudelle työkaverille olisi ollut todellakaan mitään tarvetta valehdella tästä, kun mulla on myöhemmin opiskeltu korkeampi tutkinto alalta, jolla nyt työskentelen. Jotenkin vaan vanhasta tottumuksesta sanoin, että tutkinto on. Varmaan selviäisin valheenpaljastuskokeestakin tämän kysymykse osalta, koska se valhe tuli tosiaan ihan automaattisesti.
Kommentit (16)
Rupsein miettimään ja kyllä on jotain asioita, joista aiemmin on ollut hyvä syy valehdella, ja se valhe on "jäänyt päälle", ja muuttunut ikään kuin viralliseksi totuudeksi. Esim. pari tapahtumaa, jotka sattuivat oikeasti siskolleni, olen kertonut minä-muodossa monille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerron, etten ole koskaan lyönyt lastani. Usein uskon niin itsekin.
Vähintään värikynää on tullut käytettyä tietyissä asioissa.
Nykyään lähes kaikki jotka ovat somessa valehtelevat eli pitävät yllä muunnettua tai kaunisteltua totuutta.
En. Valheella kun tuppaa olemaan lyhyet jäljet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi tutkinto jäi mulla puoleen väliin. Olen kuitenkin aina sanonut, että mulla on se tutkinto tehtynä. Minusta on vain helpompi, kuin alkaa selittelemään. Kuitenkin sanoivat sieltä koulusta, että olin niin pitkällä, saan tehdä sitä työtä kyllä pienin rajoittein. Olen täydentänyt tämän koulun pientä keskeneräisyyttä käymällä aiheen kursseja, niin pysyy muistissa. Se koulu oli n.14v sitten hyvin tiivistahtinen, siksi en suoriutunut. Nykyään jos olisin sen käynyt, olisin päässyt loppuun, ovat kehittäneet vähemmän tiivistahtiseksi/keventäneet sitä huomattavasti
Vierailija kirjoitti:
Yksi tutkinto jäi mulla puoleen väliin. Olen kuitenkin aina sanonut, että mulla on se tutkinto tehtynä. Minusta on vain helpompi, kuin alkaa selittelemään. Kuitenkin sanoivat sieltä koulusta, että olin niin pitkällä, saan tehdä sitä työtä kyllä pienin rajoittein. Olen täydentänyt tämän koulun pientä keskeneräisyyttä käymällä aiheen kursseja, niin pysyy muistissa. Se koulu oli n.14v sitten hyvin tiivistahtinen, siksi en suoriutunut. Nykyään jos olisin sen käynyt, olisin päässyt loppuun, ovat kehittäneet vähemmän tiivistahtiseksi/keventäneet sitä huomattavasti
Joo itselläni on myös asioita, joista valehtelen, koska koko totuuden selittäminen olisi liian mutkikasta. Ja jos jutun varsinaisen pointin kannalta yksityiskohdat ei ole oleellisia, niin mitä väliä pienellä mutkien oikomisella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En valehdellut, mutta hieman oikaissut, koska totuuden selittäminen juurta jaksaen vie ihan väärille urille.
Ei kyllä ole sellaisia. Valehtelen erittäin vähän muutenkin, lähinnä vain valkoisia valheita muiden eduksi. Omaksi edukseen valehteleminen tuntuisi erityisen väärältä.
Tietyistä asioista valehtelen, koska ne ovat yksityisasioita joita muiden ei tarvitse tietää ja jos olisivat hienotunteisia, niin niistä ei koskaan kysyttäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa elämästäni on valetta. Minulla ei ole ollut töitä, koulutusta, parisuhdetta tai seksiä. Kaikki nämä minulla kuitenkin on siinä totuudessa, jonka muille olen kertonut. Tämä on minun elämäni totuus, koska valhe on liian pitkä ja mutkikas, että sitä voisin muuttaa tai perua.
Olen suunnilleen koko aikuisikäni valehdellut olevani allerginen kalalle ja muille mereneläville.
Aloin valehdella asiasta, kun tuntui, että aina joku oli inttämässä, että "maista nyt tätä, tää ei maistu yhtään kalaisalta" tms ja ajattelin, että jos vaan kerron olevani allerginen niin ei tarvitse sen enempää selitellä asiaa. Nykyään kaikki "tietävät" mun allergiasta ja tuntuu, että mullakin se vale tulee niin luonnollisesti, että pitää välillä oikein muistuttaa itseä, ettei se pidä paikkaansa. Esimerkiksi ravintoloissa tai vastaavissa en viitsi sanoa olevani allerginen, ettei heidän tarvitse turhaan tehdä mitään varotoimenpiteitä kontaminaation estämiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tietoisesti halunnut kieltää sen, että minua kiusattiin aika rankasti koulussa. Siksi en ole koskaan sanonut, että minua olisi kiusattu vaan vaiennut koko asiasta , ja ehkäpä itsekin jo toisinaan uskon, että näin onnellisesti olisi ollt. Kai se on eräänlaista valehtelua olla kertomatta tosiasiaa.
Jos joku asia tuntuu totuudelta niin en tiedä sitä valehdelleeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tietoisesti halunnut kieltää sen, että minua kiusattiin aika rankasti koulussa. Siksi en ole koskaan sanonut, että minua olisi kiusattu vaan vaiennut koko asiasta , ja ehkäpä itsekin jo toisinaan uskon, että näin onnellisesti olisi ollt. Kai se on eräänlaista valehtelua olla kertomatta tosiasiaa.
Minulla vähän sama. Jätän asian mainitsematta, koska mitä se ketään hyödyttää puhua asiasta. Vähiten minua. Terapiassa olen käynyt puhumasaa asiasta ja olen saanut asian jotenkin käsiteltyä.
Kyllä. Pari hyvää stooria edelleen olemassa jotka olen aloittanut vitsillä kolmisenkymmentä vuotta sitten. Osalle kerroin jo silloin että tää oli tsoukki eikä näin tapahtunut edes, mutta nykyään samat jannut saattavat buustata minua kertomaan "siitä kun silloin teit näin" ja hyvässä lykyssä säestävät vieressä että muistavat ja näkivät kun näin kävi.
Nykyään olen alkanut jo itsekkin miettimään että teinkö kaiken tuon sittenkin? Jotenkin hämmäntävää.
Nykyään samat tarinat tulee kerrottua sopivissa yhteyksissä uudemmillekkin tuttavuuksille sillä lisämausteella, että Mikko, Pekka ja Harry olivat vieressä todistivat. Kysykää vaikka heiltä.
En. En yleensä valehtele, ja minun on vaikea kunnioittaa ihmisiä, jotka valehtelevat.