Tuttava pariskunta pitää uutta koiraansa lapsenaan. Voinko sanoa heille että se on vain KOIRA?
He puhuvat lässyttämällä koiralleen ja koirastaan. Jos yritän puhua jostain muusta, puhe kääntyy aina koiraan. Eläin nukkuu heidän välissään sängyssä ja sohva on varattu pehmusteineen koiralle.
Vaatteita koiralla on yksi kaapillinen. Puruleluja korillinen etc.etc.
Onko tuo enää normaalia vai pitääkö siihen puuttua ystävällisesti?
Kommentit (60)
Millä tavalla. Otatko yhteyttä sossuun vai poliisiin`?
Ainakin koirasta pidetään huolta ja rakastetaan. Mitä se sinun peppua kutittaa, miten muut ihmiset oman koiransa kokevat. Eli ei tosiaankaan sinun pidä puuttua asiaan.
Niin, mielenterveysongelmat näkyvät myös näissä koiranomistajissa
Eräällä lapsettomalla tutullani on kaksi chihuahuata (molemmat narttuja). Hän ulkoiluttaa niitä vaaleanpunaisissa lastenvaunuissa ja onpa neitokaisilla välillä vaaleanpunaiset balettihameetkin.
Vierailija kirjoitti:
Niin, mielenterveysongelmat näkyvät myös näissä koiranomistajissa
Ja erityisesti heidän tuttavissaan, jotka tunkevat nokkaansa asioihin jotka eivät heille kuulu.
Kaikki ok jos koiraa ei inhimillistetä kuin puheen tasolla, eikä sitä pueta ellei kuulu niihin muutamiin harvoihin rotuihin jotka tarttee lämmintä päälle Suomen talvessa, tosin niissäkin on yksilöllisiä eroja esim. omista whipukoista 2 on kylmänarkoja, mutta 1 menee umpihangessa ilman loimeakin.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin koirasta pidetään huolta ja rakastetaan. Mitä se sinun peppua kutittaa, miten muut ihmiset oman koiransa kokevat. Eli ei tosiaankaan sinun pidä puuttua asiaan.
Onhan se niinkin, että nämä koiria rakastavat ihmiset pilaavat koiran luonnolliset ominaisuudet. Koirista tulee syöttiläitä, joita ruokitaan ylipainoisiksi ja sitten ne raukat sairastavat kaikenlaisia tauteja ja niiden jalat menevät niin huonoon kuntoon, että niitä pitää kantaa ulos tarpeitaan varten.
Vierailija kirjoitti:
Eräällä lapsettomalla tutullani on kaksi chihuahuata (molemmat narttuja). Hän ulkoiluttaa niitä vaaleanpunaisissa lastenvaunuissa ja onpa neitokaisilla välillä vaaleanpunaiset balettihameetkin.
Tämä 😱
Etkö moukka taas muuta valittamista keksi
Mun iso koira oli mulle lapsi. Ja hyvä lapsi olikin, miksi välittäsin minkään vertaa jos joku ärsyyntyy miksi koiraa pitäisin lapsen asemassa. Kaikesta sitä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin koirasta pidetään huolta ja rakastetaan. Mitä se sinun peppua kutittaa, miten muut ihmiset oman koiransa kokevat. Eli ei tosiaankaan sinun pidä puuttua asiaan.
Onhan se niinkin, että nämä koiria rakastavat ihmiset pilaavat koiran luonnolliset ominaisuudet. Koirista tulee syöttiläitä, joita ruokitaan ylipainoisiksi ja sitten ne raukat sairastavat kaikenlaisia tauteja ja niiden jalat menevät niin huonoon kuntoon, että niitä pitää kantaa ulos tarpeitaan varten.
Kyllä ne koiranomistajat, jotka välittävät niiden terveydestä pitävät huolen myös siitä, ettei koiraa tai kissaa lihoteta liikkumiskyvyttömäksi. Mutta niinhän monet tekevät itselleenkin.
Älä huoli, kyllä se heillekin realisoituu itsestään, kun yrittävät ilmoittaa aikanaan koiria koulutielle.
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla. Otatko yhteyttä sossuun vai poliisiin`?
Ap on kade kun kukaan ei välitä hänestä. Jopa pieni koira saa enemmän rakkautta <3
Vierailija kirjoitti:
Niin, mielenterveysongelmat näkyvät myös näissä koiranomistajissa
Enemmän huolissani ap:stä eli sinusta.
Suhtutuminen lemmikkieläimiin voi oll monenlaista. Ap:n kuvaama tapaus on varmasti aika lähellä toista ääripäätä. Päinvastaisesta esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Ei ole normaalia, mutta puuttuminen ei ole tarpeen. Aika moni on epänormaali, eikä siinä välttämättä ole mitään rikollista tai vaarallista itselle tai ympäristölle.
Ihan normaalia on.