Kerroin läheiselle, että ex-mies pahoinpiteli minua

Vierailija kirjoitti:

Eihän kyseessä ollut kuitenkaan ex-mies pahoinpitelyn aikaan?

Tarkkuutta näissä aloituksissa!

Ei näitä aloituksia kirjoiteta sisällöntuotannon ammattilaisina vaan minä haen yksityishenkilönä vertaistukea. Voi anteeksi jos aloitus ei ole täydellisesti muotoiltu. Voit silti siitä varmaan jotain päätellä. Muut ovat ainakin osanneet. ap

Oho, no mutta joillakin on sellainen tapa, että  jos on jokin asia josta haluaa puhua, siihen etsitään ratkaisua eli aletaan päteä, tai sitten jossitellaan vaikka sille ei mitään enää voi.

Aivan lähimmät suhteet erikseen joissa huolestumisen takia saatetaan paijata huonosta valinnoista.

Sitten on myös heitä, jotka auttamisen jälkeen vaan palaa sen väkivaltaisen luokse ja auttaja saa itsekin pataan jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen lyönti merkitsee poikkeuksetta että toinenkin tulee, on vain ajan kysymys, enkä jaksa tuntea hirveästi myötätuntoa saati mitään muutakaan niin umpityhmää kohtaan joka ei ymmärrä lähteä heti siitä suhteesta ja ihmisen luota. 

Sinulta ei pyydettykään mitään, koska et mihinkään kykene. Koeta pärjätä sillä mitä sait.

Kolahtiko? Kipitähän takaisin hakattavaksi jos vaikka siinä samalla vähän viisastuisit. 

Ei kolahtanut, vaan odotin jo geneeristä vastausviestiäsi. Täysjärkinen, jolla on hyvä sydän, ei tule tällaiseen keskusteluun syyllistämään uhria. 

Sitäpaitsi taisi sinuun otsikko kolahtaa. Aidosti ja rehellisesti: en odota, enkä pyydä narsisteilta ja muilta empatiaan kykenemättömiltä mitään ymmärrystä. Koska he eivät siihen kykene. Empatian puute vaikuttaa siihen, miten elämän kokee, joten säälin heitä.

Vierailija kirjoitti:

Oho, no mutta joillakin on sellainen tapa, että  jos on jokin asia josta haluaa puhua, siihen etsitään ratkaisua eli aletaan päteä, tai sitten jossitellaan vaikka sille ei mitään enää voi.

Aivan lähimmät suhteet erikseen joissa huolestumisen takia saatetaan paijata huonosta valinnoista.

Sitten on myös heitä, jotka auttamisen jälkeen vaan palaa sen väkivaltaisen luokse ja auttaja saa itsekin pataan jne. 

En ole tuon exän kanssa ollut vuosiin edes tekemisissä ja puhuin läheisen kanssa äskettäin tästä. Hänen nyt piti vain päästä pätemään. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen lyönti merkitsee poikkeuksetta että toinenkin tulee, on vain ajan kysymys, enkä jaksa tuntea hirveästi myötätuntoa saati mitään muutakaan niin umpityhmää kohtaan joka ei ymmärrä lähteä heti siitä suhteesta ja ihmisen luota. 

Miksi noin typerän ihmisen mielipiteellä olisi merkitystä? 

Tasan yhtä vähän kuin sinunkaan mielipiteilläsi. 

Uhrina olen silti nykypäivänä onnellinen ja nautin elämästä, vaikka se toi isoja ja vakavia haasteita. En ole koskaan katkeroitunut, sellainen on vastoin persoonaani, mutta ymmärrän kyllä katkeruudenkin. Pahantekijäni ei voi olla koskaan aidosti onnellinen, koska hän ei tunne empatiaa. Olen aivan varma, että hän kärsii teoistaan, vaikkei kaikki narsistit kärsi.

Tavallaan paha saa päivittäin palkkansa.

up

Kurjia kokemuksia sulla. Väkivaltaa ja sitten tuommoista välinpitämättömyyttä.

Uhrin häpeä on varmaan aivan kamalaa. Miten tässä nyt näin kävi? Mulle?! MIeshän on niin ihana lähes koko ajan ja ykskaks sitten ei taas olekaan. Se tahto, että kaikki muuttuu..

Tairna tuokio, että ohi teeman. :D

Äitiäni eräs miesystävä pahoinpiteli. Mähän en varmaan edes tietäis mitään, mutta pikku sisko alkoi yhtäkkiä laulamaan kuin kanarialintu, vaikka äiti oli kieltänyt. Hyvä mies se on.

Itse siis oli jo omillani, hyvä duuni ja matkustelin jonkin verran. Lukiolaiselle siskolle olin antanut kämpän avaimet, että käy välillä leikkimässä kotia siellä ja omassa rauhassa olemassa. Talonvahtina toimisi. Kaikki olikin kivasti jonkin aikaa. Hän oli pitänyt hyvää huolta. siivonnut, tiskannut, pyykännyt.. mankeloinut lakanoita!

Sitten kerran sanoin, että vähempikin touhuaminen riittää. Hän purskahti itkuun ja soperteli, että äiti siellä on enemmän ollut. Aina kun se mies alkoi juomaan, niin hän lähti poikkikselle ja äiti tuli mun kotiin karkuun. silloin kun mä olin kotona, niin äiti jäi sitten hakattavaksi. :( Kyllä sydän särky.

Äiti ei suostunut mun kanssa puhumaan aiheesta ollenkaan. Siskollekin suuttu ja piti mykkäkoulua jonkin aikaa. Hänen asioitaan levittelee tuollain. Annoin äidille oman avaimen mun kotiin ja pyysin sitä hoitamaan kukkia, kun ei toi sisko aina handlaa. ;) Ostin sitten jotain vaikeempia huonekasveja hämyksi.

Kerran kävi hullusti, että se jätkä oli tuupannut äitiä kotiintullessa. Sisko siis näki tilanteen! Äiti oli kompastunut ja lyönyt päänsä ns. puhelinpöydän kulmaan. Ohimoon tuli jäätävä vuotava haava. Sisko soitti 112. Äiti aivan hädässä, ettei eihän tässä nyt mitään.. Jätkä luimisteli karkuun.

Lanssi ja poliisi saapui, mäkin sitten jälkijunassa. Äiti ei suostunut lähtemään lanssin mukaan, vaikka nuo kuinka sanovat, että tarvii tutkimista ja tikit. Ei vaan lähde. Kuvia ottivat yms. Asiahan ei ollut silloin enää asianomistajarikos, joten syyttäjälle menee.

Jäin sinne vahtiin. Yritettiin saada äitiä lääkäriin vielä. Ei suostunut. Ekaa kertaa sitten puhui, ei vaan kehtaa. Hän joutuisi myötämään, että on tehnyt järkyttävän virheen miesmarkkinoilla. Lisäksi hän oli pari lasia viiniä juonut, että kompastui vaan hameen helmoihin, kun ei ollut tottunut hametta käyttämään... Hän haisee alkolta, ei lähde. sekin hävetti.

Mä sitten otin pari omaa vapaapäivää, etten lähde ennen kuin se jätkä tulee takaisin. Tulihan se oikein kukkapuskan kanssa. Siskolle oli satasia ojossa. Joutuikin mun kanssa jutuille. Sähisin, että sä v*ttu lähet nyt, etkä takaisin tule.

Otin kukat ja rahat ja jätkä lähti muovikassien ja nyssäköiden kanssa. Siinä vaiheessa sisuuntuneena, että uhkaili vaikka millä.

Syyttäjä vei asian oikeuteen. Siinä vaiheessa olkin jo tyypin charmi lieventynyt, että äiti vei läjän kuvia ja juttuja syyttäjälle. Eli siis edeltävistä kolhuista. Oli onneksi kuvannut kaiken ja kirjoittanut ylös, missä tilanteissa oli tapahtunut! Tyypille tuli jotain maksettavia, mutta ennenkaikkea sai lähestysmiskiellon meidän äitiin pariksi vuodeksi. Ei saanut enää kaduntoiselta puoleltakaan huudella.

Ehdittiin kummasti muuttaa kaikki tuossa ajalla ja jatkaa elämäämme. Äitikin on taas jaloillaan ja oikeasti kivan, alkottoman miehen kanssa.

Voimia kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Kurjia kokemuksia sulla. Väkivaltaa ja sitten tuommoista välinpitämättömyyttä.

Uhrin häpeä on varmaan aivan kamalaa. Miten tässä nyt näin kävi? Mulle?! MIeshän on niin ihana lähes koko ajan ja ykskaks sitten ei taas olekaan. Se tahto, että kaikki muuttuu..

Tairna tuokio, että ohi teeman. :D

Äitiäni eräs miesystävä pahoinpiteli. Mähän en varmaan edes tietäis mitään, mutta pikku sisko alkoi yhtäkkiä laulamaan kuin kanarialintu, vaikka äiti oli kieltänyt. Hyvä mies se on.

Itse siis oli jo omillani, hyvä duuni ja matkustelin jonkin verran. Lukiolaiselle siskolle olin antanut kämpän avaimet, että käy välillä leikkimässä kotia siellä ja omassa rauhassa olemassa. Talonvahtina toimisi. Kaikki olikin kivasti jonkin aikaa. Hän oli pitänyt hyvää huolta. siivonnut, tiskannut, pyykännyt.. mankeloinut lakanoita!

Sitten kerran sanoin, että vähempikin touhuaminen riittää. Hän purskahti itkuun ja sop

Kiitos tarinasta. Tuossakin häpeä esti kertomasta. Sitten näitä ei tapahdu kuin "tyhmille" ja ei kun salaillaan. Empatia ei maksa mitään eikä se tarkoita kenenkään pään silitystä. ap

Aika moni etenkin vanhemmasta sukupolvesta on vähätellyt tai kiistänyt väkivaltakokemukseni, kun olen niistä maininnut entisessä avioliitossani. Samoin eräs psykoterapeutti eli ei ammatti-ihmisetkään oikein ota todesta asioita. Ajatteli kai, että mustamaalaan exääni.