Lue keskustelun säännöt.
Vinkkejä isojen ikäerojen välisiin tilanteisiin lapsilla
28.03.2025 |
Meillä kotona tyttöjä ikäeroa on 7-vuotta. Kohta 10vuotias oman huoneen omaava ei halua sinne 2,5v menevän sotkemaan plus siellä toki on kaikkea mitä 2.5v ei saisikaan ottaa. Mutta mikä neuvoksi, kun joka päivä tämä 10-vuotias huutaa ja komentaa siskoaan pois huoneestaan. Ei halua siskoaan ollenkaan ikinä sinne ja itse on siellä ovi kiinni leikeissään. On kohtuu rasittavaa ja pienempi kun niin haluaisi olla isosiskonsa kanssa. Miten muut hoitaa nää kuviot? Onko se ok, että pieni komennetaan koko ajan pois? Jatkuvaa itkemistä ja taistelua. Vaikka kuinka koitan pienempää saada innostumaan omista leluistaan niin ei kun sinne siskon huoneeseen vaan pitäisi päästä.
Kommentit (32)
"Tässä sinulle käytännön ohje:
Joka ilta isosisko antaa yhden tai kaksi tuntia pikkusiskolleen. Tekevät jotain yhdessä: käyvät ulkona, leikkivät jossain huoneessa, sinänsä sama mitä se on. Aika on sovittu, eikä siitä tingitä. Jos tulee kitinää, joku muu kiva asia menee isosisarukselta pois. Ja sitten taas jos yhteinen aika on vietetty kunnolla, sinä puolestasi valvot, että huone saa loppuajan olla rauhassa.
Olen siis sama jo ylempänä kirjoittanut isä, jolla on pojat 12 vuotta ikäerolla."
Hyi olkoon. Ei lapsen tehtävä ole toimia huvimestarina. Aivan sairas ehdotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isosiskon ei tarvitse päästää pikkusiskoa huoneeseensa eikä leikkiä hänen kanssaan. Jos et halua kuunnella tappelua, huolehdit että pienempi ei häiritse isompaa.
Olet saanut yläpeukkuja, mutta tosiasia on se, että tuollainen sosiaalisen kanssakäymisen estäminen tai sen estämisen mahdollistaminen ei tuota terveita lapsia. Vaan juuri niitä ahdistuneita nuoria, jotka eivät uskalla edes kaupassa käydä, kun se on sosiaalisesti liian rasittavaa. Kyllä erilaisuutta ja sisaruksia on jonkun verran siedettävä, vaikka ei tarvitsisikaan koko ajan olla yhdessä.
Koulussa saa ihan tarpeeksi sietää erilaisuutta ja sosiaalista kanssakäymistä. Jokaisella pitäisi olla kotona oikeus olla rauhassa. Tuossa nimittäin alkaa pian käymään niin, että isosisko rupeaa viettämään illat ja viikonloput muualla kuin kotona, jos siellä ei saa olla rauhassa.
No sitten ei auta muu kuin antaa isosiskon olla omassa huoneessaan munalukon takana, katselkoon siellä sitten taikasuorakaidetta kaikki illat. Kyllä se ahdistushäiriö viiltelyineen ja pillereineen sieltä sitten mukavasti tulee viimeistään teini-iän loppupuolella.
Vierailija kirjoitti:
"Tässä sinulle käytännön ohje:
Joka ilta isosisko antaa yhden tai kaksi tuntia pikkusiskolleen. Tekevät jotain yhdessä: käyvät ulkona, leikkivät jossain huoneessa, sinänsä sama mitä se on. Aika on sovittu, eikä siitä tingitä. Jos tulee kitinää, joku muu kiva asia menee isosisarukselta pois. Ja sitten taas jos yhteinen aika on vietetty kunnolla, sinä puolestasi valvot, että huone saa loppuajan olla rauhassa.
Olen siis sama jo ylempänä kirjoittanut isä, jolla on pojat 12 vuotta ikäerolla."
Hyi olkoon. Ei lapsen tehtävä ole toimia huvimestarina. Aivan sairas ehdotus.
Aivan. Aikuisen tehtävänä on toimia erikseen kaikkien lasten huvimestarina, ja pitää huoli siitä, että antaa jokaiselle sata prosenttia vapaa-ajastaan.
Ja sitten ihmetellään, miksi enää ei tehdä lapsia.
Ei ole pakko ottaa pikkusisarusta huoneeseen. Saa olla myös omia juttuja, se ei ole mitään kiusantekoa.
Eikä tuo edes ole mikään iso ikäero vaan ihan normaali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isosiskon ei tarvitse päästää pikkusiskoa huoneeseensa eikä leikkiä hänen kanssaan. Jos et halua kuunnella tappelua, huolehdit että pienempi ei häiritse isompaa.
Tämä on kyllä ihan mahdoton tehtävä. En voi kokoajan itse pitää kädestä pienempää. Koitan ottaa arkipuuhiin mukaan mutta haluaa vaan siskon huoneeseen. Huoh, no ei kai tähän ole olemassa mitään temppua. Pakko vaan jaksaa.
Tuon ikäistä nyt muutenkin pitää vahtia ja pitää kädestä jatkuvasti, vaikka ei olisi sisaruksia lainkaan. Ja se on vanhemman tehtävä, johon sisaruksia ei voi velvoittaa elleivät itse omatoimisesti halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Tässä sinulle käytännön ohje:
Joka ilta isosisko antaa yhden tai kaksi tuntia pikkusiskolleen. Tekevät jotain yhdessä: käyvät ulkona, leikkivät jossain huoneessa, sinänsä sama mitä se on. Aika on sovittu, eikä siitä tingitä. Jos tulee kitinää, joku muu kiva asia menee isosisarukselta pois. Ja sitten taas jos yhteinen aika on vietetty kunnolla, sinä puolestasi valvot, että huone saa loppuajan olla rauhassa.
Olen siis sama jo ylempänä kirjoittanut isä, jolla on pojat 12 vuotta ikäerolla."
Hyi olkoon. Ei lapsen tehtävä ole toimia huvimestarina. Aivan sairas ehdotus.
tämä. kätevää illasta lapsi hoitaa pikkusiartaa ja sitten sen pienempi menee nukkumaan.... että vanhemmat pääsee helpommalla
Mistähän oikein syntyi ja kasvoi se käsitys, ettei isosisarusten pitäisi ottaa osavastuuta pienemmistään? Ei siitä nyt vielä niin montaa kymmentä vuotta ole, kun tämä oli ihan itsestään selvää. Ilmeisesti lapsiluvun väheneminen ja lasten omien huoneiden käyttöönotto johtui tämmöiseen ihmisvihamieliseen vääristymään, jossa jokainen on niin tiukasti yksilö, ettei mitään yhteisöllisyyttä voi edellyttää, vaan vanhempien pitäisi muka kasvattaa jokainen lapsi toisistaan erillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistähän oikein syntyi ja kasvoi se käsitys, ettei isosisarusten pitäisi ottaa osavastuuta pienemmistään? Ei siitä nyt vielä niin montaa kymmentä vuotta ole, kun tämä oli ihan itsestään selvää. Ilmeisesti lapsiluvun väheneminen ja lasten omien huoneiden käyttöönotto johtui tämmöiseen ihmisvihamieliseen vääristymään, jossa jokainen on niin tiukasti yksilö, ettei mitään yhteisöllisyyttä voi edellyttää, vaan vanhempien pitäisi muka kasvattaa jokainen lapsi toisistaan erillään.
Kukaan ei ole neuvonut kasvattamaan lapsia toisistaan erillään. Tuskin ap:llakaan tilanne on se, että sisarukset eivät koskaan tee mitään yhdessä. Luet nyt aika mustavalkoiset lasit silmillä.
Se mitä tässä yritetään sanoa, on että vanhemmalle lapselle täytyy yhdessäolon lisäksi taata riittävästi omaa rauhaa ja omaa, ikätasoista tekemistä.
Mun äiti oli just tommonen ettei se sietänyt pikkusisaruksen pettymystä ja itkua niin ratkaisu oli se että sisarus päästettiin mun huoneeseen ja hän tietysti rikkoi mun lelut, tavarat, koulukirjat, puri ja nipisteli mua jatkuvasti ja kun lopulta suutuksissani löin takaisin, niin äiti tuli antamaan minulle kunnolla tukkapöllyä kun olin tuhma. Kerran jopa sylki päälleni :-) tee sinäkin samoin! Pikkusisaruksella on varmasti tosi hauskaa ja sä saat puuhastella rauhassa. Kyllä se isompi sisarus lopulta lopettaa protestoinnin kun näytät sille mitä käy jos ei tottele
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on 10 vuotta nuorempi sisarus, joka työnnettiin harteilleni ollessani itse esiteini/teini.
2-vuotiaat ovat vaativia, rasittavia, ehtivät joka paikkaan, kiipeävät, eivätkä vielä oikein leiki mitään pientä hetkeä pitkäkestoisempaa.Toki ovat ihania ja söpöjä ja oivaltavia ja hauskoja, mutta nämä piirteet eivät avaudu isommalle lapselle/teinille. Lisäksi 2-vuotias tarvitsee silmällä pitämistä ja ohjaamista ihan joka sekunti, eikä se ole lapsen tai nuoren tehtävä.
Aloitusta lukiessani tuli vähän ahdistava olo, se nuoruuden tunne siitä, ettei ole hetken rauhaa, kaikki tekeminen keskeytyy, edes läksyihin tai kokeisiin lukemiseen ei ollut lukurauhaa. Pieni lapsi olisi tarvinnut paljon enemmän kuin väsynyt ja ahdistunut teini pystyi antamaan.
Omia lapsia en edes halunnut ensin. Sitten yli kolmikymppisenä tulikin vauvakuume, oli aika yllätys. Sain ihanat lapset, mutta tein vauvat hyvin pienillä ikäeroilla ja lapsiluku jäi kahteen. Nyt jo aikuistuvat lapseni ovat läheisiä toisilleen, pyörivät samassa ystäväporukassa ja ovat pelanneet joukkupeliä samassa joukkuueessa. Toisin kuin minä ja sisarukseni, jotka tuskin olemme enää edes puheväleissä. Traumat jäi molemmille.
Nuori tarvitsee itsekin vielä vanhemman tukea, ohjausta ja rakkautta, ei sitä että joutuu pikkuvanhemman rooliin. Pikkulasten hoitaminen on vanhemman homma. Perheen yhteisiä juttuja pitää toki olla ja nuorten kuuluu tehdä kotitöitä kohtuudella, mutta vastuu lapsista on aina vanhemmilla.
Kunnon pullamössö porukkaa! Nykyään lapset ahdistuu ja on niin olevinaan. Ihan oikeesti. Aplle että sanot sille vanhemmalle että on hetken pikkusisaren kanssa ja sit teette muuta. Kyllä se oppii jättämään rauhaan. Nyt niin pieni ettei voi impulsiivisuudelleen mitään. Menee se onneksi ohi ja ymmärrän tuskan. Tsiisus joitain vastauksia, vielä että pitäs sylkeä
Tässä sinulle käytännön ohje:
Joka ilta isosisko antaa yhden tai kaksi tuntia pikkusiskolleen. Tekevät jotain yhdessä: käyvät ulkona, leikkivät jossain huoneessa, sinänsä sama mitä se on. Aika on sovittu, eikä siitä tingitä. Jos tulee kitinää, joku muu kiva asia menee isosisarukselta pois. Ja sitten taas jos yhteinen aika on vietetty kunnolla, sinä puolestasi valvot, että huone saa loppuajan olla rauhassa.
Olen siis sama jo aiemmin ketjuun kirjoittanut isä, jolla on 12 vuoden ikäerolla varustetut pojat.