Lue keskustelun säännöt.
Jos vaistosi varoittavat suhteen alussa - kuuntele!
28.03.2025 |
Narsistinen suhde jätti jälkensä ja nyt myöhemmin kun ajattelen asiaa, miksi ihmeessä ohitin oman kehoni ja mieleni varoitusmerkit? Alitajusesti tiesin, että asiat ovat pielessä, mutta en löytänyt selkeää vikaa. Olo oli levoton, en osannut olla täysin itseni. Se oli niin hienovaraista tunnustelua alkuun, että selittelin asiat parhain päin itselleni. Heräsin vasta kun eksäni kerran juovuksissaan sanoi, että elämähän on sellaista peliä. Silloin silmäni avautuivat ja näin ne kymmenet muutkin varoitusmerkit ja sumutustekniikat. Tilanteet, joissa oli käsikirjoitus eksäni mieleen. Toki hän raivostui välillä, kun esitinkin osani pieleen. Sain mykkäkoulua, alistamista ja ohittamista osakseni. Mielenterveyteni oli hauska vitsi eksälleni, yleensä sängyssä hän heitti vitsiä ja alisti huumorin varjolla. Välillä epäilin oikeastikin itseäni, olenko ylireagoija ja neuroottinen kun yritin pitää hennosti puoliani ja kertoa että minullakin on väliä. En ole. Oikeasti olen ylitunnollinen, joka ei halua aiheuttaa pahaa mieltä, koska menetän yöuneni ristiriidoissa ja anelen anteeksi, jotta oma oloni helpottuisi. Täydellinen uhri.
Tästäkin kesti vielä pitkään päästä irti suhteesta, koska omakin todellisuudentaju oli/on niin hämärtynyt. Pelottavaa, kuinka nopeasti se voi käydä. Valehtelu ja pettäminen astuivat mukaan kuvioihin ja siedin niitäkin uskomattoman kauan... Keräilen itseni palasia vielä pitkään tämän jälkeen. Kunpa olisin lukenut narsismista aiemmin, olisin herännyt enkä köyttänyt itseäni niin tiukasti valheidenverkkoon, jonka luulin olevan elämääni. Kuunnelkaa vaistoanne, ei voi mennä pieleen kun etenee hitaasti vaikka olisikin tavallinen suhde.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
RäRäRäRäRäRäRäRä Rää Rää RäRäRä RÄRRÄRRÄRRÄRRÄRRÄRRÄ 😡 RäRäRäRäRäRäRäRä Rää Rää Rä Rää Rää Rää Rää 👹 RäRä RäRä Rä Rää Rä Rää Rä RäRä 🦖 RäRä RäRä Rä Rää Rä Rää Rä RäRä 😡 RäRäRäRäRäRäRäRä Rää Rää Rä Rää Rää Rää Rää 👹 RääRää RääRää RÄ RÄ RÄ RÄ RÄ RÄ RÄ RÄ 🦖 RääRää RääRää RÄ RÄRÄRÄRÄRÄ RÄÄ RÄ RÄÄ RÄ RÄRÄ RÄRÄRÄRÄRÄRÄ RÄÄ RÄ RÄÄ RÄ RÄRÄ RÄÄ RÄÄ RÄ RÄ RÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ 😈
Vierailija kirjoitti:
Itse koen osakseni myös olevani uhri. Minun mieheni ei anna kaipaamaani hellyyttä ja rakkautta. Hän ei tee itse aloitetta, voi jopa poistua paikalta, jos yritän koskettaa. Hänellä löytyy aina selitys kaikkeen, yleisin syy minä, ennen kaikkea millainen milloinkin olen. Mieheni on joskus puheissaan tuonut esiin sen, miten poikkeukselliseksi itsensä tuntee, kun ei ole kiinnostunut muista naisista. Mieheni on kertonut myös sen, että hänen työpaikallaan avoimesti petetään puolisoa. Hälytyskellot alkoi soida. Hänestä näkee, että kiinnostaa, pelkää minun reaktiota, yritän niellä. Minä olen avoin siinä suhteessa, että komeita ja kauniita ihmisiä on maailma pullollaan, niiltä ei voi välttyä. Ongelma on se, että minä en kiinnosta. 20 vuotta naimisissa ja nyt tuli mitta täyteen.
"yritän niellä"
👌
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki myötätuntoni ap:lle ja vastaavaa kokeneille.
Muistuttaisin kuitenkin, että pelkkä vaisto ei aina ole hyvä opas. Ainakaan meille, joilla on huono itsetunto tai turvaton kiintymystyyli. Minun vaistoni varoittavat lujaa jokaisesta ihmisestä josta pidän. Nykyisestä miehestäni ne varoittivat alussa koko ajan, osittain vieläkin kun on kulunut 12 vuotta yhdessä. En vain ole vieläkään löytänyt yhtään syytä mikä antaisi aiheen erota. Ja luoja tietää, olen etsinyt. Kaikkien salapoliisitutkimusteni tulos on kuitenkin ollut aina se että hän onkin ihanampi, herkempi ja luotettavampi kuin olisin uskonutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kohtaloni on olliut aina sinkkuna ja kokematta ikinä pidempää parisuhdetta. Viime aikoina olen alkanut pelkäämään ihastuksen tunnetta. - Miksikö? Kenties siksi, että en enää ikinä haluaisi havahtua siihen, että se oli taas jälleen kerran yksipuolsita, eikä molemmin puolista,
Mutta koska edelleen olen (kai) tunteva ja aistiva ihminen ja haaveilen parisuhteesta,, niin huomaan ajattelevani, että on oikeastaan kaksi mahdollsiuutta ensimmäinen on se, että pilaan mahdollisuuteni löytää ja saada itselleni hyvä tasapainoinen parisuhde sillä,että olen itse liian innokas ja halukas. - En innossani erota lainkaan toista; sitä mitä hän "oikeasti on" tai mit hän odottaa ja haluaa suhteelta vaan uskon ja kuvittelen hänen haluavan samoja asioita kuin minä.
Tai sitten pilaan mahdollisuuteni suhteeseen niin, että en kykene tai pysty ihastumaan saati rakastumaan kehenkään, joka koksi minua kohtaan ihastumista, ehkä vähän orastavaa rakastumistakin. - Mileleni torjuu ja estää tehokkaasti ottamasta vastaan kaiken tuon. - Selitys on yksinkertainen, miksi kukaan oikeasti haluaisi olla ja elää kanssani parisuhteessa kun ei ole tähänkään asti halunnut?
Kun ikääkin on jo niin paljon on niin on monet kerrat saanut kuulla, että kaikki oikeasti hyvät ja kunnolliset miehet pariutuvat nuorena ja ovat varattuja, niin joitain kertoja ei ole tarvinnut kuin vastata rehellsiesti kysymykseen ex-kumppanien määrästä, niin on tullut selväksi, että jos jotain kiinnostusta minua kohtaan parisuhde mielessä jollain oli, niin se katosi saman tien kun sai kuulla, ettei aiempia pidempiä parisuhteita ole historiassani.
Toisaalta ehkä hyvä, että minulla ja hänen, joka koki "kokemattomuuteni" kynnyskysymyksenä ja ehdottoman negatiivisna asiana välille kehkeytynyt suhdetta, koska kertoohan tällainen jyrkkyys ja tuomitsevuus aika paljon siitä, että arvo ja asenne maailmamme ovat aika erilaiset.
Vaikka totta on sekin, että on "kokemattomuuteni" niin arka asia, että en itse tapaa sitä tuoda esille oma-aloitteisesti; ei se ole mikään meriitti tai ansio. Mutta en myöskään valehtele "kokemattomuuttani" toiseksi, jos joku kysyy, - Toisaalta vastakysymyksenä voin tai saatan kysyä, että mitä se muuttaisi, jos olsin kertonut vaikka, että joo oli minulla joskus vuonna kivi ja kuokka tai 10 vuotta sitten parisuhdekumppani jonka kanssa ja olin mutta tuli ero. Eli ei voisi sanoa, että olisin nyt täysin kokematta pidempää parisuhdetta. .
Yhtä kaikki ajatteli hän tai kuka vaan mitä tahansa "kokemattomuudestani" siitä kuullessaan minusta on helpompaa elää jos voi olla tai ainakin yrittää olla rehellienn itselleen ja omalle historialleen joka tietysti on vain yksi näkemys ja kokemus kenttä siitä, mitä on tapahtunut tai jäänyt tapahtumatta.
Itse koen osakseni myös olevani uhri. Minun mieheni ei anna kaipaamaani hellyyttä ja rakkautta. Hän ei tee itse aloitetta, voi jopa poistua paikalta, jos yritän koskettaa. Hänellä löytyy aina selitys kaikkeen, yleisin syy minä, ennen kaikkea millainen milloinkin olen. Mieheni on joskus puheissaan tuonut esiin sen, miten poikkeukselliseksi itsensä tuntee, kun ei ole kiinnostunut muista naisista. Mieheni on kertonut myös sen, että hänen työpaikallaan avoimesti petetään puolisoa. Hälytyskellot alkoi soida. Hänestä näkee, että kiinnostaa, pelkää minun reaktiota, yritän niellä. Minä olen avoin siinä suhteessa, että komeita ja kauniita ihmisiä on maailma pullollaan, niiltä ei voi välttyä. Ongelma on se, että minä en kiinnosta. 20 vuotta naimisissa ja nyt tuli mitta täyteen.