Tytön olisi pitänyt jäädä kodin- ja vanhustenhoitajaksi kotiin,
ja tämä tyttö oli äitini. 3 enoani koulutettiin (insinööri, kamreeri ja lukion lehtori) ja äitiäni varten oli talouskoulu (heti keskikoulun päätyttyä eli lukioon ei ollut asiaa) ja joku alempi sairaanhoitoon liittyvä epämääräinen koulutus - ilmeisesti jotain ensiapujuttuja. Äitini täti katseli tätä sen 3 vuotta kun äitini oli alaikäinen, ja kävi sitten hakemassa äitini luokseen, Helsingin Pitäjään tai Maalaiskuntaan (en ole varma, kun vanhoissa kirjeissä nämä menevät päällekäin mutta ehkä nykyään Vantaa) käymään iltakoulussa lukion, päivällä tädin kaupassa töitä tehden. Kun äitini vanhempien kirjeistä uhkui vain kiukku ja ,,routa porsaan kyllä kotiin ajaa,, valmistui äitini opettajaksi ollessaan 24 ja sai heti töitä.
Sisarukseni ja minä emme koskaan tavanneet äitini vanhempia, emme tunne enoja, emme serkkuja, eivätkä lapsemme tunne pikkuserkkujakaan. Eikö ole surullista?
Kommentit (5)
Ei. Ole ylpeä ja onnellinen äitisi valinnoista.
Huh. Mua kasvatettiin samalla tavalla. Kotiorjaksi vaan, ei tytöstä muuhun ole.
Ilmeisesti äitisi sai tätinsä avulla elää omannäköistään elämää.
Surullista olisi ollut jos hän olisi totellut vanhempiaan ja ollut onneton.
Mikä sun mielestäsi on nyt surullista? Se että äitisi laittoi välit poikki todella myrkylliseen ja naisvihamieliseen lapsuudenperheeseensä?
Vai se että se perhe oli sellainen? Koska tuollaiset perheet ei muutu. Ole kiitollinen että sait mitä todennäköisimmin merkittävästi terveemmän kasvuympäristön kuin äitisi.