Lue keskustelun säännöt.
Lopetin ystävyyden, koska kaverista tuli äiti. En jaksa sitä uutta persoonaa.
26.03.2025 |
Oltiin ystäviä 10 vuotta. Nyt hän uhriutuu vain siitä miten vaikeata on. Puhuu vaipoista, yöherätyksistä ja lapsen "aivan ainutlaatuisesta tavasta katsoa pöytää". En jaksa. Se ihminen, jonka kanssa joskus bailattiin ja puhuttiin elämästä, on nyt vain äiti.
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse kaveerata. Saman kokenut.
Olen itsekin pienen äiti ja ymmärrän. En tosin puhu lapsesta oma-aloitteisesti, mutta olen muuten tylsää seuraa koska olen niin väsynyt. En jaksa oikein sanoa mitään, tuijotan vain tyhjyyteen. Reilu annos viinaa voisi auttaa.
Ihan normaalia. Erilaiset elämäntilanteet voipi erottaa ystävykset. Joillakin taas ystävyys kestää ikuisesti. Semmoista se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutta mieti miten kivaa tuosta kaverista on, kun hänen elämänsä loppui ja hän on nyt olemassa enää vain lasta varten. Ei se herkkua ole.
Elämä loppui kun lapsi syntyi? Voi jumalauta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tein saman, tosin silloin kun minusta itsestäni tuli äiti. Olin niin uuden elämäni syövereissä, että ajattelin, ettei mulla ole nyt muille aikaa eikä annettavaa. En toisaalta nähnyt enää itseäni edeltävässä elämänvaiheessa, enkä sen erilaisissa draamoissa. Ajattelin asioita eri näkökulmasta. Onneksi sain uusia kavereita ja ystäviä muista perheellistyneistä, ja toisaalta onneksi myös joidenkin vanhojen kavereiden kanssa pystyin myöhemmin jatkamaan siitä, mihin jäätiin. Elämässä on erilaisia vaiheita, enkä minä ainakaan ole ikinä katunut niistä mitään. Kaikkein vähiten sitä, että minusta tuli äiti.
Vierailija kirjoitti:
Hän on siis hyvä äiti.
Ei hyvä äiti ole sellainen, joka uhraa oman elämänsä lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule, ei kaverisikaan jaksa enää sinua. Hänen elämässään on nyt uusia, merkityksellisempiä asioita kuin bailaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ap ei saa koskaan lapsia.
Ap tuskin haluaa koskaan lapsia, kun näkee miten sekaisin kaverinsa siitä menee.
Tuskin olikaan oikeaa ystävyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miltä kuulostaisi tämä: lopetin ystävyyden koska kaverista ei tullut äitiä.
Vierailija kirjoitti:
Kuule, ei kaverisikaan jaksa enää sinua. Hänen elämässään on nyt uusia, merkityksellisempiä asioita kuin bailaaminen.
Vaippojen vaihto ja paskojen pesu. Ja sitten uhmat, kiukut, raivot, kiljumiset jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ap ei saa koskaan lapsia.
Ap tuskin haluaa koskaan lapsia, kun näkee miten sekaisin kaverinsa siitä menee.
Ei normaali ihminen mene sekaisin äitiydestä. Se vain sattuu olemaan melkoinen mullistus naisen elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutta mieti miten kivaa tuosta kaverista on, kun hänen elämänsä loppui ja hän on nyt olemassa enää vain lasta varten. Ei se herkkua ole.
Elämä loppui kun lapsi syntyi? Voi jumalauta.
Niin? Niin minulle ainakin kävi. Enhän minä tee enää mitään muuta kuin hyysää lapsia. En luo uutta, kehitä, rakenna, urheile, keskustele jne. Kaikki aika menee lasten hoitoon.
Eiköhän tämä tästä vielä muutu kun lapset kasvaa, mutta en kyllä mitenkään koe että minulla tällä hetkellä olisi elämää.
Vierailija kirjoitti:
Hän on siis hyvä äiti.
Ovatko kaikki isät huonoja isiä? He eivät puhu vaipoista.
Äitini olisi halunnut puhua lastenlapsistaan ystävättärensä kanssa, mutta ystävätär ei halunnut kuunnella, koska HÄNELLÄ ei vielä ollut lastenlapsia. Hän sanoi äidilleni: Saahan niitä lastenlapsia olla, mutta ei niistä tarvitse puhua.
Ystävätär sai lastenlapsia vasta 20 vuotta myöhemmin eikä enää mistään muusta puhunutkaan.
Joo, mutta mieti miten kivaa tuosta kaverista on, kun hänen elämänsä loppui ja hän on nyt olemassa enää vain lasta varten. Ei se herkkua ole.