Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä kukaan lopettanut auringonoton alle 50-vuotiaana?
25.03.2025 |
Itse olen. Sitä ennen olin joka päivä aurinkoa ottamassa Suomessa kesäisin ja muutoin ulkomailla.
Kommentit (28)
En ole varsinaisesti koskaan aloittanutkaan. Punapigmenttisenä palan herkästi. Itsestäänruskettavaa käytän toisinaan. Ja tähän aikaan vuodesta jo 50 kertoimista aurikovoidetta kasvoilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kuule, siinä 23-vuotiaana lopetin tarkoituksellisen auringonottamisen, eli rusketustarkoituksessa makoilun.
Kasarilla ja ysärillä "otin" aurinkoa. Sen jälkeen vaan se mitä ulkoillessa tai uidessa tulee. Olen 50+. Mulle on tullut raskauksien jälkeen sellaiset ruskeat läikät kulmakarvojen päälle, jos ei ole hyvä aurinkosuoja. Ryppyjä ei oikeastaan ole.
Auringon otto on hölmöläisten hommaa. Naapurissa korkeasti koulutettu nainen grillaa itseään kun vähänkin aurinko pilkahtaa. Taitaa olla ihan tyhmä.
En ole koskaan ottanu aurinkoa tarkoituksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole varsinaisesti koskaan aloittanutkaan. Punapigmenttisenä palan herkästi. Itsestäänruskettavaa käytän toisinaan. Ja tähän aikaan vuodesta jo 50 kertoimista aurikovoidetta kasvoilla
En ole koskaan ymmärtänyt auringonottoa.
Ennenvanhaan rikkaat suojautuivat auringolta, hatuin ja varjoin, auringo rusketus oli maalaisten ja ulkotyöläisten juttu.
EI se ole edes kaunista.
Niin ja joo, pahin tapaus oli itsensä paahtanut duunikaveri, hirvee rasisti!
Olen 46, enkä ole koskaan aloittanutkaan auringon ottoa, enkä aloita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetin parikymppisenä. Paloin muutaman kerran niin pahasti, että iho kuoriutui. On sellainen ihotyyppi että rusketun hyvin vähän, lähinnä palamisen kautta. Todella typerää, myöhemmän aikuisikäni olen sitten yrittänyt välttää ihosyöpää sen minkä pystyn.
Auringossa oleilu pienentää merkittävästi sydänsairausruskiä, alentaa kolesterolia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeilin auringonottoa joskus parikymppisenä. Äärimmäisen tylsää ja vaivaannuttavaa. Tylsintä siinä on, että pitää olla tietyssä asennossa, jotta aurinko paistaa oikeaan kohtaan.
Olen aina ihmetellyt, millainen luonteenlaatu pitää ihmisellä olla, jotta jaksaa maata tuntikausia auringossa odottamassa, että iho ruskettuu.
En ole välittänyt rannalla makaamisesta sitten 25-vuoden, en osaa pysyä paikalla tekemättä mitään. Kävely ja terasseilla istuminen on sitten ihan toinen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen enemmän sitä aurinkoa ottamatta poltin nahkan joka kesä jonnekin 35 vuoden ikään, sitten havaitsin, että ehkä tämä ei ole hyvä idea ja otan sen varjoisan paikan terdeltä tahi suojaan käsivarret ja kaulan/kasvot rasvalla tai vaatteilla.
Mä en nuorempana ikinä välittänyt ottaa aurinkoa, olin sisällä viihtyvä nörtti joka vietin aikaani lähinnä monitorien kelmeässä valossa. Nyt 50+:na kyllä aurinko maistuu, ja hyvä puoli on sekin, että iho on tummentunut ja vahvistunut iän myötä, joten ei edes pala vaikkei käyttäisi mitään aurinkovoiteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetin auringossa olemisen +50v lääkärin määräyksestä, kun mulla todettiin ihosyövän esiaste.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ottanu aurinkoa tarkoituksella.
Sama. Mökillä ulkona puuhastellessa shortseissa aurinkoa saa mukavasti. Rannoilla tulee joskus loikoiltua ajan kuluksi ja rusketus tulee samalla. Rusketun helposti että ei tarvi erikseen aurinkoa ottaa.
Lopetin joskus 30+. Sitä ennen otin paljon, paljon aurinkoa.
Ilmeisesti ei kuitenkaan ihosyöpää ehtinyt tulla. Nyt 44.
Vierailija kirjoitti:
Auringossa oleilu pienentää merkittävästi sydänsairausruskiä, alentaa kolesterolia
Ja lisää riskiä sairastua melanoomaan, niinkuin minulle kävi.
Auringonotto oli tosi kivaa ikävuodet 18-32v kunnes huomasin ensimmäiset ongelmat.
Hypergpigmentaatiota ja eka maksaläiskä kasvoissa.
Nykyään on ihan pakko suojata kasvot 50 voiteella etukäteen vaikka edelleen tykkään makoilla auringossa.
Vierailija kirjoitti:
Kokeilin auringonottoa joskus parikymppisenä. Äärimmäisen tylsää ja vaivaannuttavaa. Tylsintä siinä on, että pitää olla tietyssä asennossa, jotta aurinko paistaa oikeaan kohtaan.
Olen aina ihmetellyt, millainen luonteenlaatu pitää ihmisellä olla, jotta jaksaa maata tuntikausia auringossa odottamassa, että iho ruskettuu.
Rauhallinen ja mieleltään vilkas luonne. Minä nautin valtavasti tuntikausien paikallaan makaamisesta, olipa se auringossa tai sisällä omalla sängyllä. Mielikuvitus luo siinä kokonaisia maailmoja kun makailla pötköttelen, ja seikkailut on kuin hyvää kirjaa lukisi, paitsi kuvitettuna.
Aika hauskaa. Minä en nuorempana kestänyt aurinkoa ollenkaan, mutta nyt yli viisikymppisenä alkaa nähka kestää.