*KEVÄTtoiveiden touhut vko 11*

Siili: Liityn sun kans samaan sakkiin. Mullakin pukkaa rintatulehdusta! Ja arvaa mikä on typerintä? 2,5kk vahdin etten vaan saa kylmää mistään ja ettei rinnat täyty liikaa. Nyt sitten mies oli ajattelematon ja avasi makkarimme ikkunan illalla anopin luona. Mä sit kömmin nukkuvan Santun viereen enkä tietenkään isossa vieraassa huoneessa ruvennu ikkunoita tsekkaan. Kuka nyt talvella niitä auki pitäs? No, ikkuna oli sit koko hiton yön auki ja mua palelti niin, et oli 3 peittoa päällä ja luulin et oon kipeä. Vasenta rintaa sitten alkoi silloin vihlomaan, mutta en välittänyt siitä. Nyt tuo vihlonta palasi pahempana. Etenkin imettäessä sattuu ja muutenki niin kosketusarka ettei esim poikaa voi kanniskella sillä puolella. Ja arvaa oonko taas näreissäni miehelle.... Tekee hyvää suhteelle tällanen. Ottaa niin päähän ku tiesin et tul. tulee helposti ja siksi tein kaikkeni ettei tulis. Ja nyt joku muu ryssii kun minä.



Sulleki Siili kerron ohjeet mitä neuvolasta sain. Buranaa (400) 2 tabl. päivässä 2-3 päivän ajan. Mikäli vielä sattuu niin lääkärille. Siltä saa reseptin johki rintatulehdus-lääkkeeseen, en älynny kysyä onko antibiootti vai mikä. Buranan lisäksi lämmin suihku, jossa samalla hierotaan kipeetä rintaa ettei vaan tule mitään maitopatteja. Muuta ei ole tehtävissä. Sitten ei muu auta ku se lääkäri.



Pojan mitat:

-6455g

-61,7cm

-päänympärys 41cm



Kehuja sai kasvusta, huomioita varpaiden ihottumasta. Siihen bepanthenia. Vähän jäi kaiveleen, kun ei terkka huomioinut pojan valtavaa sosiaalista kehitystä! Vaikka jutteli ja nauroi kovasti tädille, niin ei laittanut siitä kehuja vihkoon :( Kyllä se pienikin asia merkkaa äidille... Nyt vaan kirjassa lukee " moitteita" huonosta ihosta, hormoninäpyistä poskissa ja noista varpaista. Ja sit vielä kehotus pitää enemmän vatsallaan, kun ei olla sitä paljon tehty. Olis nyt voinu vähän kehuakin! Kasvu tietty sai kehuja. Pituus menee edelleen 2. ylimmällä käppyrällä. Painoa oli suhteessa pituuteen nyt enemmän ja olikin puhetta että pojan syömistä vois yrittää rytmittää. Eli ei tartte syöttää enää joka itkuun! Kellosta kattoo, että jos on just syönyt niin sit ei syötä vaikka itkisikin. Katotaan nyt onnistuuko.



Nyt heräilee. Äippää taas tarvitaan. Tavataanko leidit huomenna Siilin luona? Mulle passaa kyllä, ellei kuume nouse. Se on merkki et se tulehdus on iskenyt.



-minki ja Santtu

Minks: Voi ei! Toivottavasti sulla ei äityis oikein kunnon tulehdukseksi asti. Mulla meni onneks ohi yhdessä päivässä, seuraavana oli vielä vähän arka mut tänään ei oo enää mitään tuntemuksia eikä lämpöö ollu enää seuraavana päivänä. Mä en särkylääkettä ottanu mut oli kyllä tosi kipee eikä voinu edes sillä kyljellä nukkua. Mä sain sen talttuun kun kävin pariin otteeseen lämpimässä suihkussa, siellä hieroin sitä rintaa siitä kipeästä kohdasta vaikka sai kyllä hammasta purra. Yritin vähän niin kuin käsin lypsää sitä koska mun mielestä pumpulla ei saa mitään irtoon niin perältä. Haudoin sit vielä sitä kipeetä kohtaa jyväpussilla ja yritin imettää mahdollisimman paljon siitä kipeestä rinnasta. Toi hieronta/lypsäminen tuntu olevan mulla se tehokkain apu. Toivottavasti sullakin se helpottais pian! Varmasti ottaa melkoisesti päähän et tollasen takia se sitten iski kun itse olit niin huolellinen sen kanssa. Eikä oo näköjään yhtään liioteltua se kun kehoitetaan olemaan huolellinen, helposti se vaan näköjään iskee.



Hyvin on kyllä Santtu kasvanut ja kehittynyt! Kurja ettei neuvolantäti laittanut siitä mitään ylös. Olis se pojallekin sitten myöhemmin mukava lukea niitä kehujakin kun et pelkkiä moitteita kirjataan, mutta se taitaa olla vaan tän kulttuurin tapa et kehuja ei paljon jaella. Teidän täytyy täyttää ne hyvät asiat vauvakirjaan (olikos teillä jo moinen?) sinne ei onneks negatiivisia asioita tartte laittaa ollenkaan.



Sain just pojan nukkuun ja ajattelin mennä suihkuun mut poika onkin sylissä nukkumis tuulella ja iskä lähti treeneihin joten taitaa jäädä suihkut myöhempään.



siili ja aaro

Kerkesin reilun tunnin nukkua tänä yönä, kunnes heräsin siihen, että lapsivedet lähti tulemaan! Ei sitä nyt ihan valtavaa lammikkoa tullu, kun nousin, mutta komeesti solisi jalkoja pitkin, lits läts ;) Samaan aikaan oon tuntenu muutamia kivuliaita supistuksia, joten tästä se vähitellen alkaakin sitten... Koska ei supistellu ihan kauheesti vielä, soitin synnytyspäivystykseen ja pyysivät tarkistukseen; mulla ei oo kiire, mut lähdemme tästä yön pimeydessä TAYS:siin.



Kenties jään sille matkalle, kenties tässä odotellaan vielä pitkään, mutta valitettavasti en pääse treffeille tiistaina.



Ja arvatkaa naurattaako tuo Siilin asunnon maaginen voima, kun synnytykset käynnistyy heti, kun sinne tapaamista sovitaan :D



-Simmu lähtee nyt

lupaavalta kuulostaa tuo simmun yöllinen viesti:) ja vaikkei heti tänään syntyiskään, niin montaa päivää ei varmasti mene. ehkä hänelle annetaan lupa perua osallistuminen treffeille?;)



siili, pitäsköhän sun alkaa markkinoida treffejä teillä kaikille loppupään tuskailijoille, tietty hyvään hintaan. sen verran hyvä vaikutus näyttää olevan moisilla suunnitelmilla:)



onkos minks tulossa treffeille? toivottavasti ei tuu kuumetta, ja olo muutenkin paranisi bd



meillä tyttö taas aamupäikkäreillä keräämässä voimia treffejä varten.



tikru

Mikähän tässä meidän kämpässä on kun ei tänne voi tapaamisia sopia ilman että joku lähtee synnyttään :) Kyllä pikkusen huvittaa tää tilanne :) Meikäläinen ei lukenu palstaa ja menin laittaan Söpösimmulle vielä tekstariakin et vieläkö oot tulossa... Juu ei taida olla :) Toivottavasti siellä menee kaikki hyvin ja kuullaan pian tilanne. Voi että osaa jännittää!!



Vois kyllä suunnitella jotain bisnestä tän aiheen tiimoilta, vois olla kysyntää :)



Toivottavsti Minks ja Santtu saa otettua kunnon päikkärit et jaksavat tulla meitä treffaileen. Meidän touhotinkin rauhottui hetkeksi nukkuun.



siili ja aaro 2 vk

Jee, nyt se simmukin lähti synnyttämään! On sitä odotettukin! Vaikka ei edes ole mitenkään mun huoleni, niin joka päivä olen miettinyt että milloinkohan saadaan viimeinen kevättoive maailmaan :)



Meillä oli tosiaan nimiäiset. Huh. No, hyvin meni, vaikka väkeä tosiaankin riitti. Ja pysyttiin muuten terveinä mut takaisin tullessa mä söin huoltsikalla sämpylän joka oli mennyt vanhaksi (varmaankin). Sainpa sitten oikein tujun ruokamyrkytyksen, joten eilinen meni aika heikossa kunnossa. Noel ei nukkunut kuin 30min päikkärit ulkona, ja just kun se rupes karjuun vaunuissa niin mulla alkoi nousta ruoka kurkkuun. Just kerkisin vessaan mutten pöntölle asti, joten laatoitin sitten koko vessan, samaan aikaan kun Noel karjui loukkaantuneena partsilla. Mahtoi naapurit ihmetellä... Ja mies raukka joutui illalla siivoamaan. Se tietty oli töissä koko päivän, ja TAAS mä hoidin Noelia kipeänä koko päivän. Se on joku Murphyn laki että aina kun olen kipeä, mies on vähintään 4pv putkeen töissä. Vaikka sillä on joka viikko eri päivinä vapaata!



Tänään sain jo ruokaa menemään alas, tai ainakin mustikkakeittoa. Kai se tästä. Eilen en tosiaan pysynyt jaloillani ollenkaan, piti vaipatkin vaihtaa pojalle tuossa olkkarin lattialla kosteuspyyhkeiden avulla. Muun ajan vaan makasin raatona sohvalla. Onneksi Noel oli aivan ihanan kiltisti. Ihmetteli vaan kun äiti ei ole seurallinen. Aina kun mä kohotin päätäni sohvalta, se väläytti leveän hymyn ja rupesi heti juttelemaan mulle :) Ihana poika.



Minks, vähän tyhmää jos neuvolassa ei kirjattu mitään positiivista ylös. Mä katselin juuri mun vanhaa neuvolakorttia ja siinäkin on vaan ihottumista sun muista. Sen sijaan miehen kortissa on kauheasti positiivisia juttuja. Kai se on neuvolantädistä kiinni.



Santulla taisi mennä jo ohi se kaikkein suurin kasvun vaihe. Sillä edellisellä kerrallahan pojalle oli tullut ihan hirveästi kokoa, jos oikein muistan..? Pituutta on kieltämättä aika hienosti, eikä tuo painokaan ihan vähäinen ole :) Noel painoi silloin helmikuun lopussa 5,8kg, joten nyt on varmaankin jo jonkun verran yli kuusi kiloa. Meillä on tosiaan vasta 21.3. seuraava neuvola, se on se 3kk tapaaminen - eka rokotus!



Minks, voisitko laittaa Santusta kuvan/kuvia sähköpostitse? Olisi kiva nähdä miltä poika näyttää nyt, kun olen nähnyt vain niitä tammikuisia kuvia...



Hyvä jos Siilin rintatulehdus meni jo ohitse. Mulle ei ole tullut, vaikken ole edes mitenkään erityisen varovainen. Partsillekin vien Noelia ihan vain t-paidassa. Tosin meidän aurinkoisella partsilla on nyt yli +20 astetta, joten ei siellä enempää tarvitsekaan! :)



Nyt lepäämään, on vielä vähän hutera olo eilisen syömättömyydestä.



Kandi & Noel, viikon päästä 3kk!

Kuinka sulle kandi voi käydä noin huono tuuri? Mikähän on todennäköisyys saada ruokamyrkytys huoltsikan sämpylöistä... Ja vielä se et miehes on taas juuri silloin töissä. Onneks teillä meni kuitenkin päivä hyvin ja Noel oli hyvällä tuulella. Mitä sä puet pojalle päälle kun laitat parvekkeelle nukkuun jos teillä siellä niin kuuma on?



Ei oo simmusta vielä kuulunu mitään, onkohan siellä vielä kärvistelemässä vai joko on pikkuinen nyytti sylissä? Kyllä käy kateeks oli se vaan kaiken tuskan jälkeen melkosen mahtava fiilis saada se lapsi vihdoin syliin. Varmasti kandikin on sen kokenut jossain vaiheessa vaikka surua ihan alkuun liittyykin. Kyllä se joka aamu kun lapsen nostaa sängystä syliinsä on vaan hieno hetki vaikka olis nukkunutkin vähän huonosti.



Suuren suuri kiitos ihanista lahjoista Minks ja Tikru! Kakustakin on jäljellä vielä ainakin muumin korvat, saa mieskin maistiaisen :) Mistä se oikein johtuu et nyt tekee hirveesti mieli leivonnaisia, ei mun yleensä tee mut nyt söisin niitä ihan rajattomasti, ruoka sen sijaan ei mitenkään erityisesti maita. Oli taas kiva nähdä toivottavasti seuraavalla kerralla on kandi ja Noelkin mukana! Kyllä tuo meidän Aaro vaan vielä näytti pieneltä teidän vauvojen rinnalla, mutta ne hymyt oli kyllä ihan kadehdittavia!



siili ja aaro

juu, kiitoksia treffeistä siilille ja minksille. ei turhaan näköjään tuo meidän neiti tällä kertaa treffejä jännittänyt, sen verran rauhallisesti otti:)



johan ne tuli simmunkin terveiset:)



kandi: toivottavasti olo on jo helpottanut! ja kyllä teillä tosiaan oli väkeä juhlissa... huh:) mietittiin vähän et jos koittas vaikka ens kuussa pitää niitä treffejä, josko tekin pääsisitte. vois olla simmullakin paremmat mahdollisuudet osallistua kuin nyt vielä ennen pääsiäistä.



muttamutta, arvon naiset. nyt varmaan on aika sitten siirtyä kirjoitteleen muualle, kun simmukin jakaantui. mitä mieltä te olette, siirrytäänkö tuonne vauvat-puolelle, vai siihen s-posti-kirjoitteluun mitä jossain vaiheessa mietittiin? mulle käy ihan kummin vain.



nyt tällä kertaa tää äiti on vähän väsynyt, tyttö söi yöllä vaan kaks kertaa, mut jostain syystä äiti valvo sen melkein koko väliajan:( no, jos pian lähtis tytön kaa ulkona käymään ja jos sitten sais itekin vähän unta.



tikru

Joo mulla on kieltämättä ollut aika huonoa säkää vähän kaikessa! No, ehkä se on se hinta siitä että raskaus alkoi niin helposti ja sujui niin huolettomasti. Vaikken kyllä mihinkään karmaan uskokaan :)

Kai tuo vastustuskyky on vaan nyt niin huonona, kun voin myöntää että olen syönyt äärimmäisen epäterveellisesti ja yksipuolisesti nyt kotona ollessani. Meillä kun mies ei jaksa kokata eikä myöskään tajua ostaa mulle kaupasta mitään mitä söisin mielelläni. Siispä yleensä kaapissa on vaaleata leipää (vaikka preferoisin tummaa) ja margariinia. Ei hedelmiä, vihanneksia, ruoka-aineksia, eikä oikeastaan mitään mitä mies ei syö illalla töiden jälkeen. Itse tietty tuon kaupasta mitä tarvitsen, mutta kun en kuitenkaan joka päivä käy keskustassa asti...



Mä olen muuten nyt laihtunut 15kg siitä, mitä painoin vikassa neuvolan punnituksessa. Virallisestihan mulle tuli 13kg raskausaikana, mutta alkuraskaudessa tuli kyllä sen verran, että olen vieläkin ihan vähän päälle lähtöpainon. Nythän ei voi laihduttaa imettäessä, mutta elättelen kyllä toivoja että imettäminen sulattaisi vielä viitisen kiloa pois... Tai edes ahkera kärrytteleminen!



Taas tuskailin mitä puen pojalle päälle parvekkeelle. Lämpöä +23, vaikka parvekelasit osittain auki! Noelilla on nyt vaan ohut tuulenpitävä haalari sisävaatteiden päällä, ja ohut pipo. Niin ja tumput käsissä. Pitää käydä välillä koittamassa onko poika kylmä vai kuuma. Eilen oli pää ihan märkänä päikkäreiden jälkeen, mutta muuten keho tuntui suht sopivan lämpoiseltä. Taitaa olla samanlainen hikipää kuin isänsä :)



Mulle käy sähköpostikirjoittelukin, kun sitten voi laittaa kuvia liitteeksi halutessaan. Mutta ei molempia sekaisin, kun sitten ei muista vastata toisen kautta tulleisiin viesteihin :) (Ainakaan tällä päällä ei muista...)



Niin ja ehdotuksia päivälle jolloin tullaan sinne? Arkena vai viikonloppuna? Meille kävisi esimerkiksi maaliskuun vika viikko. Mieluiten joskus iltapäivällä klo 14 jälkeen, niin saisin ajoitettua junamatkan Noelin päikkäreiden aikaan. Ja meillä on kaukalo, että jos mennään jonkun kotiin autolla (jos se joku noukkii meidät asemalta) niin käy autoilukin :)



Kandi & Noel kohta 3kk

Jäi sitten Ronja ainoaksi kevättoive tytöksi :) Meni Minks meidän aavistukset pieleen, kyllä se vaan simmulla oli oikee aavistus.



Meille käy treffit tällä tietoa milloin vain. Voin sopia neuvolatkin aamupäivälle niin käy klo 14 jälkeen ajat joka päivä. Meillä on varmaan ristiäiset siinä jossain vaiheessa pääsiäisen jälkeen joku viikonloppu, mut en ihan vielä tiedä tarkkaa päivää.



Mulle passaa ihan kumpi viestittely muoto vaan. Mutta toi oli hyvä pointti et mieluusti yhdessä paikassa, kun ei meinaa silleenkään muistaa kaikkea kommentoida mitä piti :)



Kandi: Mä pelkään koko ajan jotain vastoinkäymisiä kun raskaus ja synnytys meni niin hyvin. Ei millään uskalla relata kun koko ajan pelkää et kyllä meille vielä jotain pahaa sattuu. En mäkään mihinkään karmaan usko mut silti on aina pieni pelko persuuksissa. Etkö sä voi pyytää miestäs tuomaan sulle jotain sapuskaa? Ethän sä jaksa millään jos et saa kunnolla syödyksi. Ja eikös sun mies ollu vielä sittarissa töissä, luulis nyt sieltä löytyvän jotain sulle mieleistäkin.



Minks: Oliko teillä yhtään parempi viime yö? Toivotaan että pojalle oli vaan reissusta rytmi sekasin et pääsisitte taas siihen neljän tunnin yhtämittaisiin uniin.



Ensimmäisiä neuvolakuulumisia: Pojalla oli painoa 3330g ja pituutta 52,4 cm, päänympärys 34,8 cm (syntymämitat 3280g, 49cm, pää 34 cm). Eli melkoisesti oli tullut pojalle etenkin pituutta, saa nähdä käykö niin kuin äidille ja isille et pituuden suhteen mennään yläkäyrillä ja painon suhteen alakäyrillä. Kaikki oli muutenkin ihan ok ja poika oli virkeänäkin koko neuvolan ajan. Ei kitissy ja söikin neuvolantädin nähden. Meiltä kyseltiin tuntemuksia synnytyksestä ja lapsen saannin herättämistä tunteista ja parisuhteesta. Oli tosi mukava et sellasiakin asioita käytiin läpi eikä vaan mitattu ja punnittu niin kuin äitiysneuvolan puolella. Meikäläinen alko tietty heti poraan kun piti sitä syntymä hetkeä muistella, vaikka siellä salissa en itkeny niin nyt kyllä herkistää ne muistot aina. Viikon päästä mennään sitten taas mittaukseen ja punnitukseen.



Mä just mietin tota et vaikka mieheen napsuukin hermo vähän väliä niin on se vaan onni et tässä kuitenkin kaksin ollaan. Se et saa siks hetkeks annettua lapsen toiselle et itse esim. syö tai käy suihkussa niin on lopulta tosi hieno asia. Vaikka sitä taitaa kuitenkin äitinä sen suurimman vastuun kaikesta kantaa niin on siitä miehestä paljon apuakin pienissäkin asioissa. Lasta ei vois hetkekskään jättää jos ei olis toista. Kuinka sitä kävis suihkussa tai edes vessassa jos lapsi olis ihan sylivauva ja sitä jatkuis 24/7 eikä vaan työpäivän tai työmatkan ajan. Mietin jo raskaus aikana et kuinka kauheeta se olis odottaakin yksin. Vaikka miestä ei niin hirveesti kaikki vauvatohinat kiinnostaneetkaan silloin niin kyllä siitä vaan tukea sai. Meillä muuten oli synnytyksessä sinänsä jännä tilanne et mies olis mielellään hieronut mua mut mä en kokenut sitä hyväks. Mä käperryin siinä jotenkin ihan täysin itseeni. Toki juttelin miehen kanssa silloin kun pystyin mutta en kaivannut kauheesti kosketusta. Pahimpien tuskien aikana mies oli kuulemma koko ajan silitellyt mutta mulla ei ole siitä mitään muistikuvaa. Mä yllätyin aika tavalla omista tuntemuksistani koska olin kuvitellu et olisin tarrautunu siinä tilanteessa mieheen ja kaivannu ihan hirveesti kosketusta. Hieno asia se oli kuitenkin yhdessä kokea ja kyllä se mihen läsnäolo siinä paljon rauhoitti.



Taas menee omanapaiseksi pohdinnaksi. Taidan mennä tiskaan ennen kuin poika herää ja tulee vieraita. Kuinka pienestä kandi ja miks muuten piditte vauvaa kantoliinassa siinä kietaisuristi II sidonnassa istuvassa asennossa? Meidän täytyis hankkia trikoinen liina, tolla kudotulla ei oikein saa tuettua ihan pienen päätä mut ehkä isommalla se on ihan passeli.



siili ja aaro

Taas lipsahti sormi enterille.



Hitsi kun mulla ei ole aikaa kirjotella tänne. Meillä tuntuu olevan hankalin lapsi, jos niin voi sanoa. Ei nuku millään, itkeskelee vaan. Edelleen. Nytkin sellaset kivat neljän tunnin kätinät piti. Multa jo ehti loppua maitokin, onneksi tuli joskus lypsettyä pakkaseen varastoon ja sitä annettiin. Mulla kun on tuo rintatulehdus niin ihan selkeesti maitoa tulee nyt vähemmän. Tänään heräsin tosiaan siihen kun paleli ihan vietävästi, vaikka oli 2 peittoa. Lämpöä 37,5. Normaali alle 36. Soitin sit neuvolaan ja sanoivat et syö tämä päivä vielä buranaa. Antoivat sähkökäyttöisen pumpun (on muuten tosi hyvä eikä päästä mitään ääntä!) ja antibiootti reseptin siltä varalta, että lämpöä huomennakin. Sit vaan antibioottia poskeen ja toivotaan että pojalle vielä maistuu mun maito, vaikka kuulema maku voi muuttua. Muuten imetystä voi kyllä jatkaa normaalisti, vaikka multa pääsikin itku kuumemittaria kattoessa, ku luulin et tää imetys oli sit tässä. Lehmillä (kotona olen lypsänyt niitä vuosikaudet) katsos tulehdus lopettaa maidontuotannon. Toivotaan ettei ihmisillä.



No ei se mene paremmin kandillakaan. Höh. Nyt tiedän minäkin miltä tuntuu hoitaa vauvaa koko päivän kipeenä. On aika tuskaa. Ja mulla on sama juttu ruoan kanssa. Söin tänäänkin pelkkää mämmiä päivällä kun muuta ei ollut. Ei EHDI tekeen mitään! Kyllä ottaa päähän kun ei ehdi tekeen mitään! Vauva vie kaiken ajan. En niitä kuviakaan ole ehtinyt s.postiin saati meidän sivuille laittaa. Mutta on siellä nyt vähän tuoreempia kuvia kuin tammikuun kuvat! Laitan pikaseen sen nettiosoitteen, mikäli sulla ei oo sitä tallessa. Ja treffeiksi käy mulle mikä aika vaan. Eipä olla mihkään lähös ku oli toi viime reissu ihan tarpeeksi pitkäksi aikaa.



Simmulle onnittelut pojasta!! Eikös sitä sanotakin, että esikoiset ovat usein poikia. Niin tuo tuli todistettua meidän porukassa.



Siili: Olipa mukava nähdä Aaro! Niin pikkuruinen :) Tuli kieltämättä tunne, että Santtu on ihan VALTAVA, vaikka vauva hänkin vielä on. Yö meni ihan ok, söi 2-3h välein. Ei onneksi tunnin välein kuten edellis yönä. Mutta odotetaan kyllä 3kk maagista rajaa, jos sillon kaikki helpottuis! Hyvin muuten Aaro kasvanut! Syntymäpaino jo saavutettu ja pituutta tullut roimasti!



Jatko: Mun puolesta voidaan siirtyä sinne s.postiin, koska mulla on niin monesti hukkunut tää teksti ennen lähetystä ja gmail tallentaa viestin automaattisesti aika ajoin, joten suurta vahinkoa ei pääse siellä sattuun.

joo niin varmaan... Pitäis kyllä mennä syömään kun poika nukkuu ja kohta tulee vieraita mut jos mä vaan ihan äkkiä kirjoitan...



Minks: Älä vielä heitä kirvestä kaivoon, rintatulehdukset on kai hyvinkin yleisiä ainakin mitä mä oon lähipiiristä kuullu ja kaikki on kuitenkin imettäny ainakin vuoden vanhaksi asti. Kyllä se siitä taas tasaantuu kun menee tulehdus ohi. Ja jos se teidän terkka alkaa taas lietsoon jotain et imetys voi kokonaan loppua siihen niin sulje korvas, tuskin on ihan niin! Eipä sitä kauheesti oo korvikkeita ennen annettu, nykyäänhän niitä melkein suositellaan heti jos ei oma maito riitä. Meidän äiti just manas et kun sille tuli mahatauti kun meikäläinen oli kolmi viikkonen eikä tajunnu antaa korviketta, imetti vaan vaikka ei sitä maitoo juuri ollu ja meikä huusi tietty nälkää. Meille sanottiin sairaalassa et kannattaa aina paria purkkia pitää korviketta jemmassa jos yhtäkkiä tuleekin tarvetta. Ootteko te muuten antanu Santulle maitohappobakteereja? Meillä suositteli neuvolantätikin niitä jos on vähänkään vatsavaivoja. Meillä on käytössä Rela dropsit. Niitä on nyt annettu kahtena päivänä (eilen unohtu...) ja tuntu et ainakin vähän on auttanu kipristelyihin jo näin äkkiä.



Miten sitä voikin kaksiviikkoa tehdä ihmeitä? Paikat alkaa oleen ittellä aika ok (lue ei kipua ja vuoto siedettävää, normaalitilasta ei tietoakaan) ja lapsen kanssa alkaa syömiset ja muut sujuun. Mietin just söpösimmua et niillä on vielä noi kaikki alun hankaluudet edessä, toivottavasti selviävät vähällä ja kaikki alkais pian sujua.



Nyt mä menen syömään ja toivon että ehdin vielä illalla sanasen kirjoitella.



siili ja aaro

Kirjoitin taas mailiin.