Kyllä olisi elämä mennyt niin eri tavalla jos olisi pystynyt opiskelemaan
Kommentit (39)
Minkä ikäinen Ap olet? - Mikä estää opiskekelmasta tänään?
Mikset pystynyt? Neliraajahalvaus?
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen Ap olet? - Mikä estää opiskekelmasta tänään?
51v.
Minkä ikäinen aloittaja on? Mikä oli esteenä, ettei voinut opiskella?
Vierailija kirjoitti:
Mikset pystynyt? Neliraajahalvaus?
Tyhmyys. Oppimisvaikeudet. Kyllä sitä tuli paljon yritettyä opiskella.
Ei Jessus🙄 ja tässä on hyvä esimerkki, että tämmöstä sakkia meidän pitäs elättää, ei mitään hyötyä edes itselleen, poistoon.
Opiskelin aika paljonkin ja ei se kyllä ole rikkauksiin vienyt tai vastoinkäymisiä estänyt. En edes halua niihin duuneihin, että mitä niillä tutkinnoilla teen muuta kuin neuvon muita ihmisiä silloin tällöin. Kyllä tutkinnoista on hyötyä, mutta olisi voinut opiskella vähemmän ja vaikka seikkailla sekä matkustella enemmän. Työkkärissä pitää esittää, että kiinnostaa ne oman alan työt.
Ei välttämättä. Mä opiskelin vaikka miten paljon, mutta siitä huolimatta työelämä ja "urakehitys" on ollut ihan järkyttävän paska pettymys. Onneksi noin muutoin elämässä kaikki hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Ei Jessus🙄 ja tässä on hyvä esimerkki, että tämmöstä sakkia meidän pitäs elättää, ei mitään hyötyä edes itselleen, poistoon.
Niin. Harmi ettei ole eutanasiaa Suomessa.ap
Vierailija kirjoitti:
Mikä esti opiskelut?
Lue viesti nro 6.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen Ap olet? - Mikä estää opiskekelmasta tänään?
51v.
Olen sinua 10 vuotta vanhempi. 1980-luvulla opiskelin yliopistossa maisteriksi. Kun lähdin, mukana oli omat vaatteet, yksi kuppi, lautanen, lusikka, haarukka ja veitsi sekä patja, tyyny ja petivaatteet. Solukämpässä asuin. Kesätienesteillä ja opintolainalla kaiken kustansin. 10 vuotta nuoremmilla ilmaisen opintorahan osuus oli huomattavasti suurempi kuin minun ikäluokalla.
Rahasta opiskelu ei ainakaan voinut olla kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen Ap olet? - Mikä estää opiskekelmasta tänään?
51v.
Sinullahan on sitten vielä vuosia aikaa opiskella vaikka ja mitä. - Itse olen käynyt iltalukion ja kanssani kirjoitti samaan aikaan ainakin yksi 60 vuotias, jonka tiedän sittemmin jatkaneen opintojaan yliopistolla. Toki hänestä ei varmastikaan tuke alansa johtavaa professoria tai Nobel palkittua tutkijaa mutta toimii esimerkkinä, että kyllä sitä vanhempanakin voi opiskella. - Vaikka tiedän kyllä, että jotkut ovat sitä mieltä, että pitäsi opiskella ja saada opinnot päätökseen viimeistään kolmekymppisenä. Muta miksi? - Miksi kaikkien pitäsi edetä samalla tavoin?
Minä olen vielä yli 50 vuotiaana suorittanut omaksi iloksi avoimen yliopiston kursseja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset pystynyt? Neliraajahalvaus?
Tyhmyys. Oppimisvaikeudet. Kyllä sitä tuli paljon yritettyä opiskella.
Nykyään saisit tukea opintoihin ja mukautettua opetusta. Älä murehdi, eihän tuo ole sinun vikasi että on vaikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen Ap olet? - Mikä estää opiskekelmasta tänään?
51v.
Sinullahan on sitten vielä vuosia aikaa opiskella vaikka ja mitä. - Itse olen käynyt iltalukion ja kanssani kirjoitti samaan aikaan ainakin yksi 60 vuotias, jonka tiedän sittemmin jatkaneen opintojaan yliopistolla. Toki hänestä ei varmastikaan tuke alansa johtavaa professoria tai Nobel palkittua tutkijaa mutta toimii esimerkkinä, että kyllä sitä vanhempanakin voi opiskella. - Vaikka tiedän kyllä, että jotkut ovat sitä mieltä, että pitäsi opiskella ja saada opinnot päätökseen viimeistään kolmekymppisenä. Muta miksi? - Miksi kaikkien pitäsi edetä samalla tavoin?
Niin. En pärjää iltalukiossa, en edes ammattikouluopinnoissa. Olen niitä toki koittanut.ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset pystynyt? Neliraajahalvaus?
Tyhmyys. Oppimisvaikeudet. Kyllä sitä tuli paljon yritettyä opiskella.
Nykyään saisit tukea opintoihin ja mukautettua opetusta. Älä murehdi, eihän tuo ole sinun vikasi että on vaikeuksia.
Olen ollut erityisoppilaitoksessakin opiskelemassa. Silti ei opiskelut onnistuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen Ap olet? - Mikä estää opiskekelmasta tänään?
51v.
Sinullahan on sitten vielä vuosia aikaa opiskella vaikka ja mitä. - Itse olen käynyt iltalukion ja kanssani kirjoitti samaan aikaan ainakin yksi 60 vuotias, jonka tiedän sittemmin jatkaneen opintojaan yliopistolla. Toki hänestä ei varmastikaan tuke alansa johtavaa professoria tai Nobel palkittua tutkijaa mutta toimii esimerkkinä, että kyllä sitä vanhempanakin voi opiskella. - Vaikka tiedän kyllä, että jotkut ovat sitä mieltä, että pitäsi opiskella ja saada opinnot päätökseen viimeistään kolmekymppisenä. Muta miksi? - Miksi kaikkien pitäsi edetä samalla tavoin?
Olen samaa mieltä, että jokainen opiskelee itselleen ja itseään varten. Opiskelu, oppiminen ja opintosuoritukset ovat arvo sinänsä opiskeli sitten työväenopistossa, aikuislukiossa, amiksessa tai yliopistossa minkä ikäisenä tahansa
"Olen samaa mieltä, että jokainen opiskelee itselleen ja itseään varten. Opiskelu, oppiminen ja opintosuoritukset ovat arvo sinänsä opiskeli sitten työväenopistossa, aikuislukiossa, amiksessa tai yliopistossa minkä ikäisenä tahansa"
ilahduttavaa, että on vielä teitä, jotka annatte opskelulle itseleen jo arvon - Itse kun koen välillä syyllsyyttä siitä, että opiskelin ja suoritin maisterin tutkinnon. -Ihan yleisesti hyvältä pidetyltä alalta eli en kaipaa vittulua siitä, että miski opiskelin jotain käisen heiluttelua- mutta opinnositani huolimatta olen ollut viimseit pari vuotta etupäässä työttömänä; pyörien noidan kehässä saadakseni töitä pitäsoi olla kokemusta "alaltani" mutta jotta sitä saa pitäsi saada töitä, joytta saisi kokemusta. Eikäö kyse ole edes siitä, että olsin asemoinut itseni johonkin nurkkaan, josta en olisi valmis poitumaan.- Päinvastoin olen muuttanut lyhyenkin pätkän perässä.
Ja juuri nyt mietinkin., että teinkö virheen viimeksi kun muutin kun välillä hyvinkin pakahduttavaa yksinäisyyttä kun nykysiellä asuinpaikallani en oikeastaan tunne ketään. Työkavereita saatan satunnaisesti nähdä mutta heillä kaikilla on niin erilainen elämäntilanne ja kiinnostuksen kohteet kuin itselläni, että heistä ole juuri töiden päätyttyä ole ollut kaveriksi, vaikka loisto tyyppejä olivat ja ovat varmasti edelleen. En vain millään haluaisi muuttaa muuttamisen vuoski.
Sekin on tylsää, jos muuttaisin sinne missä suurin osa vanhoista kavereistani ja musiat äheisitäni elää, niin ole sielläpä sitten varmaan maskottina ja sivussa seuraamassa kun muut elävät ruuhkavuosiaan nousujohteista uraansa ja perhettään ja varallsiuuttaa kasvattaen....
Voisitko opiskella jotain omaksi iloksi vaikka työväenopistossa.