Lue keskustelun säännöt.
Suru siitä että avioliitto ei ollut sitä mitä odotti ja toivoi
23.03.2025 |
Olen tekemässä eroa miehestä, joka on ollut hyvin itsekäs ja ilkeä minua kohtaan tässä vuosien varrella. Välillä on omien sanojensa mukaan yrittänyt muuttua, mutta ei ihminen paljoa muutu, etenkin kun on tuollaisista asioista kysymys kuin itsekkyys.
Olen tässä viime kuukausina tai oikeastaan viime vuoden aikana herännyt siihen miten pielessä kaikki on aina ollut. Miten itse olen joutunut olemaan se aikuinen suhteessa ja vaikka olen mielestäni tehnyt oikein, minua ei siitä ole koskaan arvostettu vaan kohdeltu itsestäänselvyytenä.
Harmittaa se että ikää on jo 40+, nuorempana oli useita miehiä jotka olisi varmasti olleet kiinostuneita, miksi valitsin juuri tämän, joka ei ollut hyvä minulle? Tiedän että pitäisi vaan nousta tästä ja keskittyä itseeni ja sellaisiin asioihin jotka tuo voimaa ja hyvän olon, mutta en voi olla surematta sitä että olen hyväksynyt tyytynyt huonoa kohtelua. Minun on jotenkin tosi vaikea antaa itselleni tätä anteeksi. Siksi eroprosessissakin on mennyt niin paljon aikaa, koska on helpompaa ollut vaan kieltää tilanne ja kuvitella että kaikki muuttuu vielä paremmaksi. Vaan ei muutu.
Onko muita ollut samassa tilanteessa? Miten selvisitte siitä?
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Itsekin eronneena. Tiedän että on liian kovat odotukset usein liiton suhteen jos sattuu olemaan eka avioliitto. Luullaan että se toinen ihminen "pelastaa" ja luo kaiken sisällön sun elämään. Tuo ikuisen onnen.
Mutta ei se niin ole. Sinun pitää olla ensin sinut itsesi kanssa ja tulla toimeen myöz yksin. Et voi kaikkea vaatia toiselta. Pitää olla myös omia harrastuksia ja ystäviä.
Ei pidä liikaa toiseen ripustatua.
Elämä muuttaa ihmistä mut tuskin perusluonne kovin paljo muutu.
Onko toisessa se vika vai itsessä. Etkö ole pitänyt puoliasi?
Antanut toisen päättää liikaa yhteisistä asioista.
No elämä opettaa. Nyt tiedät mitä haluat.
Naurettavaa höpinää. Aikuisessa suhteessa ei ole mitään valtataisteluita eikä tarvitse pitää puoliaan sillä molemmat pitävät toistensa puolia. Ap on ollut ainoastaan naiivi ja uskonut, että miehensä on hyvä mies eikä itsekäs kuspää. Pettymys on luonnollinen reaktio.
Kaikki ymmärtävät myös, että puoliso ei voi pelastaa eikä olla ns.kaikki kaikessa. Se ei tarkoita, etteikö voisi olla kunnioittava ja arvostava sekä empaattinen toista kohtaan. Eikä se, että olet sinut itsesi kanssa estä sitä, että puoliso muuttuu kuspääksi.
Älä välitä syyllistävistä kommenteista ap. Yksi päivä kerrallaan eron jälkeen, rakenna omaa elämäsi ja yhtäkkiä huomaat, että se onkin ihanaa. Samalla pitää käsitellä omat tunteet, kuten viha ja pettymys. Itse olen eronnut 12v sitten ja vasta tänä vuonna olen pystynyt antamaan exälle anteeksi. Uutta miestä ei ole eikä tule. Sinkkuna on parasta: vapaus ja mielenrauha. Kaikkea hyvää sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monella on liian isot odotukset avioliitosta ylipäänsä ja se on paha paikka. Luulevat sormuksen parantavan kaikki elämän osa-alueet. Ap:lla onneksi vain huono mies joten jonkun toisen kanssa voi onni löytyä.
Eikö sinulla ole lapsia ? No ilmeisesti kuitenkin ystäviä ettet jää eron jälkeen yksin murehtimaan.
Jos toinen ihminen ei arvosta, niin se vaikuttaa niin syvällä tavalla omakuvaan että ihminen voi huonosti suhteessa jos siihen jää. Nyt olen pyrkinyt etääntymään miehestä ja ero on ajankohtainen, joskin sekin tulee olemaan vaikea koska mies sitä vastaan. Luulen että hän on ollut minun kanssani yhdessä vain mukavuudenhalusta, kulissin vuoksi. On ajatellut että parempi tässäkin kuin yksin. Sen takia kaikki normaali toisen huomioiminen on yrittämistä kun ei hän halua sellaista tehdä oma-aloitteisesti. Rehellisesti en usko että hän on koskaan rakastanut. Ehkä juuri yrittänyt, mutta ei sittenkään. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen olisi tyydyttävä parisuhde?
Minkä vian otat mieheltäsi ensimmäisenäesiin ja tärkwimmäksi?
Niin mikä on päällimmäinen vika miehessäsi ja mikä on häiritsevin asia änessä?
Oletko vielä lukemassa vastauksia.
Päällimmäinen vika? No se on vaan se itsekäs asenne ylipäänsä joka heijastuu kaikkeen.
Otetaan esimerkiksi että minulla ollut pitkä päivä töissä ja hänellä myös ehkä rankka päivä, mutta vähemmän rankka kuin minulla. On perjantai-ilta ja olen menossa myös seuraavana aamuna töihin, kun taas hänellä vapaata. Illalla hän lösähtää sohvalle, eikä tee elettäkään sen eteen että antaisi lapsille iltapalaa tai laittaisi heitä nukkumaan, vaan olettaa vaan että minä hoidan. Ja jos hänelle asiasta huomautan niin hän esim tiuskahtaa tai alkaa vittuilla. Jos palaan aiheeseen ja kerron että en pidä siitå ja koen sen epäreiluna, niin hän saattaa tiuskaista, niin entäs sitten, olin vähän itsekäs, olin väsynyt. Ja hän siis täysin oikeuttaa tämän käytöksen. Ja minä olen se jolle ilkeillään koska en ole vaan hiljaa ja hoida näitä asioita. Tämä on vain yksi esimerkki. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun eroat niin lapset miehelle vuoroviikoin. Kasvaa samalla aikuiseksi ennen omia lapsiaan👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut samassa tilanteessa. Suhde oli pakko laittaa poikki, olisin muuten sairastunut itsekkin. Annan sellaisen neuvon että, sinun elämä, sinä päätät. Sinulla ei ole kuin tämä yksi elämä, tee siitä hyvä itsellesi.
Kiitos. Yritän tehdä. Mies sekoittaa ajatuksiani ja syyllistää minua siitä että kun mikään ei riitä jne. Vaikka tiedän syvällä sisimmässäni että paljoa en edes toivo, aivan perus asioita jotta ylipäänsä tyydyttävä parisuhde olisi edes mahdollinen. T. Ap
Niinpä. Tuo on juuri sitä, että mies sitä ja mies tätä, ja joku toinen sitä joku toinen tätä.
Entä mitä sinä itse? Mitä sinä haluat?
Anna niitten muiden tehdä niitten muiden omat valinnat. Tee sinä omat ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata roikkua. Sinä pärjäät kyllä. Ilmeiseti teillä on ihan erilaiset intressit toistenne ja perheenne suhteen.
Teillä ei ole yhteistä tavoitettua. Siltä tuo kuulostaa.
Ei kannata jatkaa, jos ette halua yhteistä. Perhe on yhteinen juttu. Se on yhteinen projekti. Jos sitä ei haluta yhdessä tehdä ja toteuttaa -sen perheen hyvinvointia, niin sit vaan omilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko se itsekäs vaimo, joka kerää mammaraadilta sympatiaa?
Vierailija kirjoitti:
Oletko se itsekäs vaimo, joka kerää mammaraadilta sympatiaa?
Taitaa olla juuri hän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä oli suru ja pettymys. Olin rakastunut. Mies ei niinkään ja suoraan se oikeastaan sanoikin. En vain ymmärtänyt, että tulee nin nihkeää ja hankalaa ja lopulta toinen vain lopetti puhumisenkin eikä katsonut edes minua.
Meni 20 vuotta. Paljon mykkäkoulua ja surua. Viimeisinä vuosina ei mitään yhteistä iloa. Olin asioiden hoitaja ja maksaja. Mies vetäytyi kaikesta ja eli omaa elämää. Loppui sitten minun rakkaus myös. Ero oli helpotus.
Vierailija kirjoitti:
Miksi otit hänet alunperin? Oliko hän alusta lähtien paha vai muuttuiko vuosien mittaan?
Ihminen voi käyttäytyä alussa hurmaavasti, että häneen ihastuu. Tai vuosien myötä kyllästytään ja kumpikaan ei jaksa enää yrittää, eli muuttuu siitä alkuaikojen ihanasta vähemmän ihanaksi. Voihan rakkauskin loppua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kas kummaa, kun syy huonoon parisuhteeseen oli jälleen miehessä🙊
Naiset ovat uskomattoman egoistisia täydellisyysharhoissaan, ovat olevinaan kaikki joitain buddhia. Miehillä egoismi on erilaista, sellaista että minä nyt teen näin koska haluan, myönnän sitten mahdollisesti jälkeen päin jos meni väärin.
💩💩💩
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kas kummaa, kun syy huonoon parisuhteeseen oli jälleen miehessä🙊
Naiset ovat uskomattoman egoistisia täydellisyysharhoissaan, ovat olevinaan kaikki joitain buddhia. Miehillä egoismi on erilaista, sellaista että minä nyt teen näin koska haluan, myönnän sitten mahdollisesti jälkeen päin jos meni väärin.
Myönnät. Tuolle nyt nauraa naurismaan aidatkin. Mies muka myöntää olleensa väärässä.
Haiskahtaa provolle? Just luin artikkelin 3 robon luomutilasta. Isäntä sanoi, että tuotantokustannukset eivät kata maidosta saamaa tuloa. Ainoastaan peltotuet auttaa pysymään kassan jotenkin kurissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko olla, että sinuun vetoaa tuollaiset sairaat yksilöt. Minkälainen oli vanhempiesi suhde eli millaisen suhde mallin olet saanut ja miten sinut on kasvatettu?
Olen käynyt nämä kaikki asiat itseni kanssa läpi ja ymmärrän kyllä miksi olen päätynyt mieheni kanssa yhteen. Olen surullinen siitä että olen liian pitkään halunnut uskoa että kaikki muuttuu paremmaksi ja samalla olen tyytynyt huonoon kohteluun, joka kuitenkin on lopulta särkenyt sydämeni ja saanut minut uskomaan että en edes ansaitse parempaa. Se on kauheaa kun uskoo toiseen ihmiseen enemmän kuin omiin tuntemuksiin. Haluaa vaan uskoa hyvää toisesta kaikesta huolimatta.Muuten olen elämässäni onnistunut jättämään ns myrkylliset ihmiset taakseni ja uudet tuttavuudet on ihania, valoisia ihmisiä jotka arvostavat minua ja kohtelevat hyvin. Ainoastaan mies on enää jäljellä ns vanhasta elämästä. Sil
Samassa vellon täällä.
Meistä jokainen voi muuttaa vain itseään. Jätä se sika.
Niin mikä on päällimmäinen vika miehessäsi ja mikä on häiritsevin asia änessä?
Oletko vielä lukemassa vastauksia.