Lue keskustelun säännöt.
Tamperelainen Saara joutui sarjakiusaajan uhriksi työpaikallaan
23.03.2025 |
Tamperelainen Saara joutui sarjakiusaajan uhriksi työpaikallaan ja lopulta irtisanoutui: Häntä pidettiin hyvänä tyyppinä
https://duunitori.fi/tyoelama/olisinpa-osannut-pyytaa-apua-tyopaikkakiu…
Kommentit (42)
Ite aikanaan uhkasin vetää yhtä häiröilijää turpaan jos ei perseilu lopu, ja siihen se loppui. Joskus tekee kyllä hyvää olla pitkä ja painava
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaajalla on se ongelma. Joku persoonallisuushäiriö yms.
Kiusaajista pitäisi tehdä huoli ilmoitus, joka johtaa pakkohoitoon!
On myös ihmisiä jotka kokee olevansa työpaikkakiusattuja koska joku katsoo oudosti tai ei juttele juuri hänelle.
Aikamoinen kuluerä sekä työnantajalle että Suomen taloudelle yleisesti tuollaiset työpaikkakiusaajat. Sitä voi seuraavan kerran jokainen miettiä veroja maksellessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On myös ihmisiä jotka kokee olevansa työpaikkakiusattuja koska joku katsoo oudosti tai ei juttele juuri hänelle.
Se, että sä koet asiat noin on vähättelyä kaikkia niitä oikeasti kiusattuja kohtaan
Vierailija kirjoitti:
Ite aikanaan uhkasin vetää yhtä häiröilijää turpaan jos ei perseilu lopu, ja siihen se loppui. Joskus tekee kyllä hyvää olla pitkä ja painava
joo, en ole pitkä enkä painava, mutta sanoin pomolle, että jos tuo räkytys ei lopu, mä lähden.
Räkytys loppui saman tien :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On myös ihmisiä jotka kokee olevansa työpaikkakiusattuja koska joku katsoo oudosti tai ei juttele juuri hänelle.
Se, että sä koet asiat noin on vähättelyä kaikkia niitä oikeasti kiusattuja kohtaan
Olen ollut työpaikalla syytettynä työpaikkakiusaamisesta. Syytökset tuli täysin puun takaa. Juurikin tuollaista omassa mielessä keksittyä "kiusaamista". Työpaikalla en juuri edes ole tekemisissä kyseisen henkilön kanssa mitä nyt aamuisin moikannut.
Vierailija kirjoitti:
On myös ihmisiä jotka kokee olevansa työpaikkakiusattuja koska joku katsoo oudosti tai ei juttele juuri hänelle.
Jep, minulle kävi juuri näin, että olin kuulemma kiusannut erästä ihmistä. En ollut katsonut mitenkään oudosti tms, ei ollut vain mitään puhuttavaa, kun työ oli sellaista yksin puurtamista eikä kollegan kanssa tarvinnut olla juurikaan tekemisissä. Tarvittavan puhuin ja siinä se. Onko se sitten kiusaamista? Aika erikoista vetää tuollainen johtopäätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ei tee mitään niin ei satu mitään. Ilmankos yksinyrittäminen on lisääntynyt viimeisen 20 vuoden aikana.
Vierailija kirjoitti:
On myös ihmisiä jotka kokee olevansa työpaikkakiusattuja koska joku katsoo oudosti tai ei juttele juuri hänelle.
Jep. Mä jouduin puhutteluun, koska kuulemma kiusasin työkavereita.
En siis koskaan viettänyt taukoja heidän kanssaan vaan menin yksin syömään evääni välillä ulos välillä muualle. Vähintään eri pöytään. En vaan ollut kiinnostunut työtovereideni jutusteluista, vaan halusin käyttää tauot vaikka kavereiden kanssa viestitellen tai uutisia lueskellen.
Onneksi minua sentään uskottiin, sillä ainut väite kiusaamisesta todellakin oli tuo yksin syöminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On myös ihmisiä jotka kokee olevansa työpaikkakiusattuja koska joku katsoo oudosti tai ei juttele juuri hänelle.
Jep. Mä jouduin puhutteluun, koska kuulemma kiusasin työkavereita.
En siis koskaan viettänyt taukoja heidän kanssaan vaan menin yksin syömään evääni välillä ulos välillä muualle. Vähintään eri pöytään. En vaan ollut kiinnostunut työtovereideni jutusteluista, vaan halusin käyttää tauot vaikka kavereiden kanssa viestitellen tai uutisia lueskellen.
Onneksi minua sentään uskottiin, sillä ainut väite kiusaamisesta todellakin oli tuo yksin syöminen
Joku halunnut selkeästi udella asioitasi, ja ottanut kovat keinot käyttöön kun siihen ei ole muuten tarjoutunut tilaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On myös ihmisiä jotka kokee olevansa työpaikkakiusattuja koska joku katsoo oudosti tai ei juttele juuri hänelle.
Jep, minulle kävi juuri näin, että olin kuulemma kiusannut erästä ihmistä. En ollut katsonut mitenkään oudosti tms, ei ollut vain mitään puhuttavaa, kun työ oli sellaista yksin puurtamista eikä kollegan kanssa tarvinnut olla juurikaan tekemisissä. Tarvittavan puhuin ja siinä se. Onko se sitten kiusaamista? Aika erikoista vetää tuollainen johtopäätös.
Taisit nyt vaan kuvitella koko jutun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On myös ihmisiä jotka kokee olevansa työpaikkakiusattuja koska joku katsoo oudosti tai ei juttele juuri hänelle.
Jep. Mä jouduin puhutteluun, koska kuulemma kiusasin työkavereita.
En siis koskaan viettänyt taukoja heidän kanssaan vaan menin yksin syömään evääni välillä ulos välillä muualle. Vähintään eri pöytään. En vaan ollut kiinnostunut työtovereideni jutusteluista, vaan halusin käyttää tauot vaikka kavereiden kanssa viestitellen tai uutisia lueskellen.
Onneksi minua sentään uskottiin, sillä ainut väite kiusaamisesta todellakin oli tuo yksin syöminen
Joku halunnut selkeästi udella asioitasi, ja ottanut kovat keinot käyttöön kun siihen ei ole muuten tarjoutunut tilaisuutta.
Niitä pakkokeinoja?
Vierailija kirjoitti:
On myös ihmisiä jotka kokee olevansa työpaikkakiusattuja koska joku katsoo oudosti tai ei juttele juuri hänelle.
On sitäkin nähty että kiusaamista on kuulemma ettei saa palkankorotusta tai ylennystä vaikka työn jälki ei sitä oikeuttaisikaan.
Jotkut on tahallaan hankalia, esim huomauttelevat kaikesta, syyllistävät asioista joiden antavat tahallaan tapahtua huonosti vaikka voisivat hoitaa asian itsekin, samalla kun ovat tekemässä sitä. Yleensä ovat muutenkin omahyväisesti ja ärsyttäviä persoonia ja selkäänpuukottajia.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut on tahallaan hankalia, esim huomauttelevat kaikesta, syyllistävät asioista joiden antavat tahallaan tapahtua huonosti vaikka voisivat hoitaa asian itsekin, samalla kun ovat tekemässä sitä. Yleensä ovat muutenkin omahyväisesti ja ärsyttäviä persoonia ja selkäänpuukottajia.
Työasiat on silleen vaikeita, että työyhteisöön pitää päästä sisään. Eka vuosi on yleensä vaikein, kun ei tunne työtapoja, ihmisiä, työkulttuuria. Ei tiedä, mikä on hyväksyttyä käytöstä, inside-huumori. Sit kun on ollut sen 2 vuotta hommissa niin tilanne yleensä lutviutuu
Meillä oli työpaikalla henkilö, jolla oli erikoiset sosiaaliset taidot. Saattoi sanoa jotain todella loukkaavaa tai tökeröä kahden kesken. Jokainen varoi jäämästä henkilön kanssa kahdestaan ja jokainen uusi tulokas erehtyi hänen lounasseuraksi sen ekan ja viimeisen kerran. Lopulta henkilö lounasti ja kahvitteli pääosin yksin. Mietin, että jos hän olisi innostunut esihenkilölle väittämään, että häntä kiusataan, häntä olisi varmasti uskottu, sillä kukaan ei halunnut olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Henkilö on korkeasti koulutettu asiantuntija.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli työpaikalla henkilö, jolla oli erikoiset sosiaaliset taidot. Saattoi sanoa jotain todella loukkaavaa tai tökeröä kahden kesken. Jokainen varoi jäämästä henkilön kanssa kahdestaan ja jokainen uusi tulokas erehtyi hänen lounasseuraksi sen ekan ja viimeisen kerran. Lopulta henkilö lounasti ja kahvitteli pääosin yksin. Mietin, että jos hän olisi innostunut esihenkilölle väittämään, että häntä kiusataan, häntä olisi varmasti uskottu, sillä kukaan ei halunnut olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Henkilö on korkeasti koulutettu asiantuntija.
Niitäkin ihmisiä löytyy, että ei kunnioita toisen ihmisen "reviiriä". Ihmiset kommunikoi eritavalla. Jotkut on hiljasempia ja varovaisia, toiset sitten suulaampia. Yleensä kai hakeutuvat kaltaistensa seuraan
Työpaikkakiusaaminen pilaa lukuisten ihmisten työelämän