Unelmaelämä Espanjassa ei ollutkaan siitä. Sinne jäi lapset.

Minkä ikäiset lapset ovat? Ja jos ovat Suomen kansalaisia, niin eikö suomen viranomaisten pitäisi tuoda heidät tänne (sijaiskotiin)? Tietääkö joku, miten nämä menee?

Vierailija kirjoitti:

Ehdotan tavaroille säilytyslokeroa työpäivän ajaksi. Monissa työpaikassa henkilökunnalla voi olla kaappeja, joissa tavaroita voi pitää. 

Suomessa oli joskus mahdollista pitää omia tavaroita työpaikalla kaapissa, jota ei voinut lukita. Mitään ei kadonnut. Miksi olisikaan? Tämä idylli on muuttunut.

Niin ei se apu auta jos autettavalla ei ole sitä omaa tahtoa muuttua ja laittaa asiat kuntoon 

Muistelen lukeneeni tai kuulleeni että lapset olisivat Sinin miehen vanhemmilla, jotka ovat siis espanjalaisia.

Vierailija kirjoitti:

Oliko tämä tapaus sellainen, jossa jo alunperinkin pariskunta muutti etelään asumaan autoon?

muistanko ihan omiani että lähtivät vähän jotakin Suomen sotkuja pakoon, mitä lie ne sitten olikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ei ole viidessä tai useammassa vuodessa osannut avioerohakemusta laittaa vireille, outoa sekin. Onko ex mies espanjalainen vai suomalainen? Jos suomesta kai täällä sen eron saa helposti vireille jos viitsii. Eikä tiedä missä lastensa isä on, eli ilmeisesti kumpikaan ei kyennyt vanhemmuuteen jos lapset sossun huostassa.

 

Luulen että on marokkolainen tai jotain muuta. Ei espanjalainen mies voi piiloutua , varsinkin kun on lapsia . Sitä paitsi espanjalaiset ovat hyvin apsirakkaita eivät salisi lapsiansa yhteiskunnan hoitoon. 

Olisikohan aviomies poliisia paossa. Jos saadaan kiinni, joutunee vankilaan. Tuolla alueella Espanja-Aftikka tehdään rahat huu..kaupalla.

Vierailija kirjoitti:

En ota kantaa tähän kyseiseen haastatteluun, mutta tulipahan vain mieleeni. Ihan yleisesti vain pohdin.

Ihmiset ei monestikaan mieti asioita ihan loppuun asti, kun muuttavat ulkomaille. Ei mietitä, mitäs sitten tehdään jos työt loppuu? Ei ole kenties säästöjä tai varasuunnitelmaa. 

Ja ulkomailla ulkomaalaisen ihmisen kanssa naimisiin meno on myös sellainen asia jota kannattaa miettiä hyvin hyvin tarkkaan. Avioeron hakeminen ei välttämättä ole yhtään yksinkertaista, varsinkaan jos ei osaa paikallista kieltä eikä tunne paikallista byrokratiaa. Ja puoliso, josta erotaan voikin heittäytyä hankalaksi ja hävitä kuin tuhka tuuleen välttääkseen esimerkiksi omaisuuden jaon jne.

Ulkomailla myös sosiaaliturva on monesti olematon, yhteiskunta ei tue omiaan saati ulkomaalaisia. 

jep, ulkomailla eroprosessit saattaa kestää vuosia, täällä pääsee pääosin 6 kk:ssa hommasta eroon ellei toinen osapuoli onnistu välttelemään tiedoksiantoa vuosikausia.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäiset lapset ovat? Ja jos ovat Suomen kansalaisia, niin eikö suomen viranomaisten pitäisi tuoda heidät tänne (sijaiskotiin)? Tietääkö joku, miten nämä menee?

lapsilla lienee turvallisempaa isänsä ja isovanhempien kanssa, kun nähdä päihderiippuvaista äitiä valvotusti x-aikavälein ja joutua täällä täysin vieraaseen perheeseen. Aikaakin on kulunut sen 5 vuotta, lapset saattaa puhua paremmin espanjaa kuin suomea, toki lasten iästä riippuen.

Tuo on kyllä potaskaa, että voi tapahtua kenelle tahansa. Ei voi. Tuohon tilanteeseen päästäkseen on tehty jo niin monta sellaista väärää valintaa, johon ns. normaali ihminen ei olisi lähtenyt.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten aikuissosiaalityö toimii tarkalleen, mutta sellaiselle henkilölle olisi käyttöä, jonka tehtävä olisi kertoa toiselle, mitä sen pitää tehdä. On tämmöinen tietty ihmistyyppi, joka on niin muiden armoilla, ettei pysty omia asioitaan itse hoitamaan ja jättäytyy vaan kuseen, että tulee joku ja pyyhkii pyllyn.

Tässähän nyt oli monta kohtaa, että aikuinen ihminen levittelee käsiään, että ku pitäis tehdä mut emmä osaa enkä mä tee. Usein se on näissä, kun joku sossu tai kela haluaa jotain selvitystä, niin ei saada aikaiseksi toimittaa ja se homma sakkaa siihen. Sitten keksitään tekosyitä, että miksi pitäisi nyt vaan mieluummin olla joku pelastaja, kuin että itse selvittäisi asiansa.

Hänelläkin monta kohtaa:

"Pitäisi hankkia espanjasta jotain papereita, mitä ei osaa hankkia" mitenniin et "osaa"? Jos on kielimuuria niin eiköhän joku kontakti löydy joka voi auttaa tai saisiko niitä netistä

"P

Tästä on kokemusta omastakin lähipiiristä - isä toimi hetken aikaa henkilökohtaisena sossusetänä veljelleen ja tämän syrjäytyneelle täysi-ikäiselle lapselle, kun perheen elättäjä kuoli ja rahat alkoi loppua. Siinä sai aika paljon tehdä töitä, kun piti perustaa nettipankit, uudistaa vanhenneet henkilökortit ja yrittää hakea sairauseläkettä tai työttömyysturvaa ja ties mitä. Kun mitään ei oltu osattu tehdä, tupakkia ja kaljaa ostettu niin, että ajokorttikin oli poliisin hallussa. Asuntokin arvoton, onneksi sentään velaton. Jotenkin pysyvät nykyään leivänsyrjässä kiinni, vähän joutuu joskus sukulaisilta pummaamaan. 

Mutta millä tuollaiset tapaukset saa minkään yleisen avun piiriin, kun eivät sitä itse osaa hakea?

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäiset lapset ovat? Ja jos ovat Suomen kansalaisia, niin eikö suomen viranomaisten pitäisi tuoda heidät tänne (sijaiskotiin)? Tietääkö joku, miten nämä menee?

Ei, jos isä on parempi huoltaja ja lapsilla paremmat elinolosuhteet ja turvallisempi kasvuympäristö isän luona.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kyllä potaskaa, että voi tapahtua kenelle tahansa. Ei voi. Tuohon tilanteeseen päästäkseen on tehty jo niin monta sellaista väärää valintaa, johon ns. normaali ihminen ei olisi lähtenyt.

Tämä. Alkaa jo väsyttää tuo iänikuinen "voi tapahtua kenelle vaan". Kun ei voi tapahtua kenelle vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko tämä tapaus sellainen, jossa jo alunperinkin pariskunta muutti etelään asumaan autoon?

muistanko ihan omiani että lähtivät vähän jotakin Suomen sotkuja pakoon, mitä lie ne sitten olikaan.

 

Muistat väärin. Se pariskunta, joka karkasi rahasotkuja, on edelleen sillä tiellä. GD-pariskunnasta puhut. 

Sinin pitää vaan saada elämästä kiinni.

Väärästä pääst lähetään ratkomaan jos lapset tuodaan suomeen tässä tilanteessa.

Sinille toivon parasta.

Sinin ihan itse aiheutettu tilanne, eikä mikään sattuma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdotan tavaroille säilytyslokeroa työpäivän ajaksi. Monissa työpaikassa henkilökunnalla voi olla kaappeja, joissa tavaroita voi pitää. 

 

Suomessa oli joskus mahdollista pitää omia tavaroita työpaikalla kaapissa, jota ei voinut lukita. Mitään ei kadonnut. Miksi olisikaan? Tämä idylli on muuttunut.

Voi voi. Ei pidä paikkaansa. Minulta varastettiin JO vuonna 1984 työpaikan pukukaapista kukkaro ja korvalappustereot. Ei ollut lukossa,kun luulin, että näin on. En ole luullut enää sen jälkeen.

Sinin pitäisi ottaa vastuu päätöksistään ja tilanteestaan, muuten kukaan ei voi häntä auttaa. Ilmeisesti jollain tasolla jo myöntänyt päihdeongelmansa, kun päässyt johonkin päihde ja mielenterveys asuntolaan. Liikaa uhriutumista ja liian vähän vastuun ottoa.

Vierailija kirjoitti:

Iltasanomat se vaan jaksaa..aivan järjetöntä julkaista tällainen juttu, josta jätetään kaikki olennainen kertomatta..

Iltalehti ja Iltasanomat ovat nykyään pelkkiä naisasialehtiä. 

Jos päihteiden käyttö ja ongelmakäyttö aiheuttaisi kodittomuutta, niin kodittomia olisi paljon enemmän.

Suurin osa päihdeihmisistä kykenee pitämään kulissit kunnossa.

Tämä on se totuus näissäkin tarinoissa. Kodittomuuteen vaaditaan paljon enemmän kuin narkomania tai alkoholiongelmat.

Se, että on jo lasten kanssa asuttu asuntovaunussa perheenä, niin ei kyllä aivan normaalilta elämältä vaikuta. Kenties jo tuolloin olleet päihteet vahvasti elämään kuuluvana.

Oma asunto ja työ on oleellista vasta sitten, kun tuota perusongelmaa on ensin saatu hoidettua. Muussa tapauksessa saattaisi helposti menettää taas uudestaan kaiken, kun esim. päihteet määrittäisivät taas elämänhallinnan.

 Elämä jatkossa voisi olla parempaa...