Oletko varastanut työpaikalta?

Ainostaan aikaa esim. vauvailuun.

Ei kyllä ole tullut mieleenikään. Ellei sitten varastamiseksi lasketa sitä, että otan rullasta talouspaperia nenäni niistämiseen? En ole ikinä kysynyt, saako siitä ottaa.

Vierailija kirjoitti:

En ole varastanut tavaraa. Joissain aiemmissa työpaikoissa varastin työpaikan aikaa tekemällä omia asioita työajalla ja venyttämällä kahvitaukoa. 

Yleensä jokaisella työpaikalla voi olla muutama hiljaisempi viikko vuoden aikana ja jos työtä on silloin vähemmän, voi mielestäni hyvinkin hoitaa pikaisesti jonkin oman asian tai nauttia kerrankin pidemmästä kahvitauosta. Koko muu vuosi juostaankin sitten pää kolmantena jalkana ja aina kahvitaukoja ei ehdi edes pitää.

Työkaluja (kyniä, tusseja, puukkoja...) jää työhousujen perstaskuun mutta seuraavana päivänä takaisin koska tarvin niitä. Työpaikka tarjoaa kahvit, teet, niihin maidot ja satunnaisesti muutakin, henkilökunta-alennukset, kilpailukykyisen palkan, joululahjat, kesälahjat jne, niin en kyllä näe tarvetta pölliä mitään. 

Olen varastanut työpaikaltani varmasti tuhansien eurojen arvosta kaikenlaista. En kerro millaista työtä teen, mutta helppoa on ollut. Kukaan ei ole kärsinyt noista pöllimisistäni, eikä sitä voi huomata.  Omatuntoni ei soimaa, koska en ikinä voisi varastaa mitään yksityishenkilöiltä.  

Vierailija kirjoitti:

Varastin wc paperia yhden paketti autollisen verran. Joku 600 rullaa sitä tais olla ja vieläkin on puolet jäljellä.

Oliko ihan kunnon paperia vai sitä ohutta ja karheaa laitospaperia?

Vierailija kirjoitti:

Huomasin kerran kahvihuoneessa seinän vierustalla pussillisen lihasäilykkeitä ja ahneuksissani sujautin reppuun. Lounaalla päällikkö ihmetteli, minne hänen kissalleen aamulla ostamansa märkäruokasäilykkeet ovat hävinneet. Olisi pitänyt katsoa tarkemmin, että kyseessä olikin kissanruokaa. Meillä ei ollut edes kissaa silloin (nykyään on)

Ootpa törkeä, mulle ei tulisi mieleennkään tehdä tuollaista. 

Laitosmiehenä käskettiin 10 v sitten vaihtaa kohteen pienoisloistelamput led lamppuihin. Minähän kävin hakemassa ledit ja vein edelliset kotiin.

En ole varastanut. Ei kuulu tapoihini. Se on oikeastaan päin vastoin, että kotoa olen vienyt viherkasvit ruukkuineen, pöytälampun ja kynätelineen. Työnantaja ei anna mitään mikä ei ole pakollista. Meillå on kahvihuoneessa omat mukit. Talon puolesta taitaa olla 4 tai 6 ikean mukia, ja työntekijöitä on yli 20, jotka päivittäin käy kahvilla. Mikään laki ei määrää ostamaan mukeja, mutta köyhää on, kun omat pitää tuoda. Meillä on mikro ja jääkaappi sekö kahvinkeitin. Olen ollut työpaikassa, jossa työnantaja ei ostanut kahvinkeitintä. Työntekijät osti keräyksellä itse. Samassa työpaikassa oli 1-kerroksinen vessapaperi. Sillä oli vaikea pyyhkiä, jotain todella halpaa, joka hajosi pyyhkeessä. Meillä oli ns. sideboksit omille tavaroille naisten vessassa. Minulla oli aina oma vessapaperirulla siinä minun lokerossa ja työkaverit sai ottaa myös. Kuvitelkaa tilanne, että on menkat ja pitäisi sillä 1-kerroksisella pyyhkiä. Siinähän menee kädetkin vereen. Joillain muillakin työkavereilla oli omia vessapapereita. Me täytettiin myös itse käsidesipulloa. Meistä oli tärkeää, että on käsidesiä, tämä oli siis korona-aikaan ja vähän sen jälkeen. Työnantaja oli hankkinut käytävälle yhden desitelineen. Pyydettiin myös vessoihin, ei saatu, joten meillä oli omaa käsidesiä isossa purkissa, josta täytettiin punppupulloon vessaan.

En ole varastanut, eikä ole tarvetta varastaa. Olen opettaja, ja kotoa vien tarvikkeita töihin. Opetan nuoria. Jos on vaikkapa ryhmätehtävä, saattaa jäädä aikaa pelata jotain lopussa. Olen ostanut omalla rahalla ne lautapelit. Ostin myös parempia kyniä, jotka olen nimikoinut. Alkoi ärsyttää kirjoittaa työnantajan mustekynillä, joista ei tule kunnolla mustetta. Kun ostetaan kaikkein halvinta, se kääntyy itseään vastaan, jos työt hidastuu tai jos ihmiset heittävät toimimattomia roskiin. Minulla on myös laatikossa joitakin keskittymistä parantavia välineitä, joita voi hypistellä tunneilla. Työnantaja ei näitä ole hankkinut muille kuin erityisopettajille. Kuitenkin samat opiskelijat käyvät myös tavallisten opettajien tunneilla. Jos niistä on hyötyä, niin miksipä ei käyttäisi.

Kun olin nuorena kampaamossa töissä, varastin useinkin hävikkituotteita. Esimerkiksi jos hiuslakkapullo alkoi mennä loppuun, kampaajat viskasi sen pahvilaatikkoon, mistä sitten poistoon. Meillä piti kirjata tarkasti poistot, omistaja vaati. Sillä tavalla voi kai seurata kulutusta. Joskus sieltä laatikosta löytyi muotoilutuotteiden lisäksi shampoopullon loppu tai vähän hoitoainetta. Yleensä siis asiakkaille ei käytetty niitä jämiä ollenkaan ja jos ison pumppupullon aineen tulo hidastui, loput viskattiin hävikkilaatikloon, uusi iso pullo tilalle ja pumppu sinne. Hankin kotiin pikkuruisia muovipulloja, joihin pullotin näitä jämiä. Kavereillekin annoin joululahjaksi pikkuisia shampoopulloja. Täysin kelvollista tavaraa. 

Luvan kanssa saatiin ottaa näyteshampoita ja muita tuotteita. Meillä kävi myyntiedusrajia, jotka esitteli uutuuksia ja usein jättivät kokeiluun. Niitä pystyi testaamaan sitten kotonaan. Hyviä tuotteita suositeltiin otettavaksi myyntiin. Omistaja siis päätti, mitkä tulee myyntiin. Kun lopetin työt siellä, minulla oli jos jonkinlaisia hiustuotteita vuosikausien tarpeeseen.

Nykyisessä työpaikassa ei kyllä ole yhtään mitään varastettavaa. Jos ajatuksen tasolla pohtisin varastamista, kai sillä jotain arvoa pitäisi minulle olla. Nämä tyypit on täysiä pellejä, jotka vie jotain klemmareita tai huonoja kuulakärkikyniä kotiinsa.

Nyrkkisääntö on, että jos palkka on alle kolme tonnia, työpaikalta saa viedä kaiken mikä irti lähtee. Oikeus toteutuu.

Teepusseja enimmäkseen. Töissä hyvä teevalikoima. 

Nuorena tyttönä olin hölmö ja naiivi. Tein lähikaupassa keikkatyötä, yksittäisiä työvuoroja. Jos siellä oli vaikka munkkipussi ollut -50% alessa, eikä mennyt kaupaksi, se olisi pitänyt hävittää jätteissä. Otin niitä kotiin mukaan. En ajatellut varkaideksi, kun ne oli jo poistettu myynnistä. Sain järkytykseksini kuulla, että entinen työkaveri oli saanut potkut siitä kaupasta saman toiminnan takia. Häneltä oli lisäksi työnantaja vaatinut, että hän maksaa kaikki ottamansa tuotteet, siis ne munkki- ja leipäpussit, joissa on päiväys mennyt. Kova rangaistus. Siitä opiksi ottaneena en ole ikinä sen jälkeen missään työpaikassa vienyt mitään kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Teepusseja enimmäkseen. Töissä hyvä teevalikoima. 

Olisitko sinä siis valmis ottamaan potkut vastasn niiden teepussien takia? Osta mieluummin omalla rahalla kaupasta. Ei kenenkään kannata työsuhdetta riskeerata joidenkin mitättömien teepussien takia.

Vierailija kirjoitti:

Nyrkkisääntö on, että jos palkka on alle kolme tonnia, työpaikalta saa viedä kaiken mikä irti lähtee. Oikeus toteutuu.

Ei missään nimessä. Oli se palkka mitä vaan, työnantajalla on oikeis irtisanomiseen, jos olet varastanut. En tajua, kuka viitsii ottaa riskin. Eikö yhtään hävetä, jos annetaan potkut jonkin mitättömien kynien, post-it-lappujen tai teepussien takia?

Varmaan useammankin kynän, postit tarroja yms.

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä ole tullut mieleenikään. Ellei sitten varastamiseksi lasketa sitä, että otan rullasta talouspaperia nenäni niistämiseen? En ole ikinä kysynyt, saako siitä ottaa.

Ensikerralla sitten kysyt. Järjestät Teamspalaverin, johon kutsut mukaan myös ylimmän johdon ja tytäryhtiöiden pomot ulkomailta. Ei tuo tuommoinen touhu voi jatkua.

Vierailija kirjoitti:

Olen varastanut työpaikaltani varmasti tuhansien eurojen arvosta kaikenlaista. En kerro millaista työtä teen, mutta helppoa on ollut. Kukaan ei ole kärsinyt noista pöllimisistäni, eikä sitä voi huomata.  Omatuntoni ei soimaa, koska en ikinä voisi varastaa mitään yksityishenkilöiltä.  

Elikkä voisit pölliä myös S-, tai K-ryhmästä koska eihän sekään ketään haittaa...

Mielenkiintoinen ajattelumaailma. Kaikkea ei sallittua voi tehdä, jos se ei ketään haittaa.  Ootte hassuja ihmisiä, onneksi en tunne teitä.