Lue keskustelun säännöt.
Kun haastateltava hymyilee vaikka kuolleista puhuessaan
19.03.2025 |
Olen ällistynyt ja surullinen sekä suuttunut ja ihmeissäni. Katselen usein erilaisia haastatteluja televisiosta ja varsinkin nyt kun on niin paljon tapahtumia maailmassa. Kerta toisensa jälkeen käy niin, että haastateltava hymyilee jonkin verran tai jopa niin että hampaat näkyy, myös silloin kun puhutaan järkyttävistä asioista. Kun joku on kuollut tai loukkaantunut niin mitä nauramista siinä on. Sodista ja esim.. sääilmiöiden aiheuttamista katastrofeista myös näin. Häpeällistä.
Eikö haastatelvia tosiaan voi ohjeistaan jotenkin jos eivät itse tajua irvokasta käytöstään. Eikö haastattelijoilla ja muilla työntekijöillä ole ammattitaitoa ohjeistaa tilanteissa joissa joku ei hallitse kasvojensa ilmeitä asianmukaisesti.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Hymy ei läheskään aina tarkoita iloa. Sillä viestitään myös sitä, että ei ole uhka, henkilöön voi luottaa, henkilö haluaa tarjota tukea ja turvaa jne.
Monet viestivät hymyllä em. asioita hyvinkin automaattisesti ja ne käsitetään helposti väärin jos itselle hymy merkkaa pelkkää iloa.
Se ei ole loukkaus jos hymyilee, kun kertoo surullisesta uutisesta. Muistan hyvin kun piispa Eero Huovinen kertoi tsunamin katastrofista niin hän hymyili kertoessaan. Hymy kuuluu joidenkin normaaliin ilmeeseen vaikka kyse olis kuolemasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisit äimistynyt, uskoisin sinun kuuluvan Timin Sanomien kohinalla kasvavaan lukijakuntaan.
Kyllähän siellä on myös kyynelehditty, ääni värissyt ym. Pääasiassa asiat kai pitää pystyä kertomaan neutraalisti tuommoisissa ohjelmissa.
Eikä hymy aina tarkoita iloa. Ihminen saattaa hymyillä tai naurahtaa ollessaan stressaantunut, pelokas tai kohdatessaan kiusallisen tilanteen. Tämä on kehon tapa purkaa jännitystä. Hymyllä voidaan myös yrittää peittää negatiivisia tunteita, kuten surua, pettymystä, vihaa tai kipua.
Joskus joku asia on niin kauhistuttava, ettei ihmisen mieli kestä sitä ja reaktio voi olla naurahdus. Tämä on ihan tunnettu psykologinen asia, muta itsekin sain joskus tuhahtelua osakseni, kun näin tapahtui, vaikka olin sisimmässäni kauhistunut. Mutta on aika yleistä, että ihminen voi naurahtaa ja sanoa samalla, että voi kauheaa.
Joskus ihmiset piilottaa masennuksen ja surun hymyn taakse. Kaikki tykkää iloisista enemmän.