Kun haastateltava hymyilee vaikka kuolleista puhuessaan

Jotkut luulee että telkkarissa pitää hymyillä koko ajan.

Meidän työpaikalla (iso pulju) käynnistyivät yt:t. Oli Teams-kutsu kaikille ja siinä VIESTINTÄasiantuntija haastatteli pomoa. Asiantuntija hymyili koko ajan kysellessään. Olimme, että mitä hittoa?!!

Varmaan psyykenlääkitys päällä, ei pysty normitunteisiin.

Kerran joku neitokainen kertoi hymyillen oman veljensä kuolemasta. Kauheeta katsottavaa. Miltäköhän hänestä itsestään tuntui kun katseli jälkeenpäin....

Viestintätoimistoissa opetetaan nykyään parempaa näyttelemistä kuin Teatterikorkeakoulussa. Jokainen tietää, että kun ystävä kertoo mummonsa kuolemasta, keskitymme enemmän siihen, että näytämme empaattisilta ja surullisilta kuin todella olemaan empaattisia ja surullisia. 

Suurin osa ihmisistä on herkkiä ja tuntevia, mutta ainoastaan sen näyttötapa vaihtelee. Ja siksi tulkitsemme usein tunteettomaksi tyypin, joka ei osaa näytellä niitä oikein.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan psyykenlääkitys päällä, ei pysty normitunteisiin.

Autistivajakkì

Monet hymyilee sen takia, että muuten alkaisivat itkemään.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä on herkkiä ja tuntevia, mutta ainoastaan sen näyttötapa vaihtelee. Ja siksi tulkitsemme usein tunteettomaksi tyypin, joka ei osaa näytellä niitä oikein.

Menemme sekaisin, kun joku ei näyttele Oscarin arvoisesti rooliaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kerran joku neitokainen kertoi hymyillen oman veljensä kuolemasta. Kauheeta katsottavaa. Miltäköhän hänestä itsestään tuntui kun katseli jälkeenpäin....

Minusta tuntui ihan hirveältä, kun mummini hautajasisissa otettiin ryhmäkuva, jossa muut näyttivät itkuisilta ja minä puoliksi hymyilin. Sukulaiset varmaan ajattelevat, että olen joku psykopaatti.

Myös jotkut haastattelijat tekee tuon virheen et hymyilevät täysin väärässä tilanteessa

Oon huomannu saman. Mietin, että mistä on kyse.. 



Joku esiintymiskouluttaja kertonut, että antaa hyvän kuvan itsestään kun pysyy positiivisena?



Lähinnä antaa psykopaattisen kuvan!! Ja itse olen myös se, joka nauraa hautajaisissa. Sen takia en olekaan telkkarissa.

Hymy ei läheskään aina tarkoita iloa. Sillä viestitään myös sitä, että ei ole uhka, henkilöön voi luottaa, henkilö haluaa tarjota tukea ja turvaa jne.

Monet viestivät hymyllä em. asioita hyvinkin automaattisesti ja ne käsitetään helposti väärin jos itselle hymy merkkaa pelkkää iloa.

Ei sovi Suomeen hymyily eikä nauraminen, heti luullaan hulluksi. Ollaan kaikki aina vakavia.

Viestintätoimistoissa opetetaan nykyään parempaa näyttelemistä kuin Teatterikorkeakoulussa.

Hymy on empatian merkki, koska kansa haluaa, että empatia näkyy, asiantuntijoiden, politikkojen, jne pitää näytellä ääliöitä. Järki on vaihtunut tunteisiin. 

Niin, ei hymy tarkoita iloa. Ehkä  haastateltava ei edes itse tajua hymyilevänsä.

Mutta joo, yleisesti ottaen ei saisi hymyillä, jos on negatiivista asiaa. Muista koulussa englanninopen vuodelta 1985, kun hän aina hymyili, vaikka komensi ihmisiä olemaan hiljaa. En tykännyt yhtään hänestä, ja vasta jälkikäteen olen tajunnut, että luin ristiriitaista viestiä.

Vierailija kirjoitti:

Monet hymyilee sen takia, että muuten alkaisivat itkemään.

Itkeminen on luonnollista, joten ei se haittaisi. Ymmärrettävää.

Tää on asia, mikä häiritsee todella paljon...



Kannattaa oikeesti kiinnittää asiaan huomiota.

Tämä yksi MTV:n uutisankkuri, Eerikki Pitkänen,  hymyilee vaikka kertoisi mistä kauheuksista. Joskus on nauranut ääneen loppukevennystä kertoessaan ja tuntuu, että nauraa ihan holtittomasti, ei saa sitä nauruaan loppumaan. Eli liian iloinen, sori.

Hymyilen aina hermostuneena tai jännittävässä tilanteessa, siis usein väärässä paikassa.