Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten saan itseni varattua Seurelta keikkahomman?
18.03.2025 |
Siis voiko olla niin vaikeaa varata se keikka ja sitten mennä sinne? Olen joskus ollut muutaman kerran, mutta siitä on vuosia aikaa. Kauheen vaikeaa joku ns. uusi juttu; et klikkaa sen vuoron siitä itselle ja menee sinne. Tiedän, et kun sen teen, niin sit on jatkossa helpompaa, mutta jotenkin tarvisi jonkun, joka lähtisi "kaveriksi", olisi helpompaa, mitä yksin. Ja kun on niin epävarma; jos olis sosiaalinen, hyvä itsetuntoinen ja tykätty ihminen ja kokisi, että osaa homman, niin olisi varmasti helpompaa. Mut mietin liikaa etukäteen kaikkea ja kun tiedän, etten ole omimmillani jossain päiväkodissa. Olen aina alkuun varautunut, hiljainen ja vähän et öö, mitä täällä pitää tehdä. Ehkä pidemmän ajan kuluttua voisin sopeutua ja "kotiutua", siis vaikka tekisin keikkaa eri paikoissa, kun tottuisi siihen, mutta alkuun epävarma. Äh.
Kuitenkin pitäis tehdä jotain, olen työttömänä tällä hetkellä, kun osa-aikatyökin loppui.
Mies ihan hermona, kun en saa vaan mentyä. Ja kun tulee joku sopiva vuoro tarjolle ja päätän, et nyt meen tonne, niin sit joku ehtii kuitenkin ensin varata sen, koska en samantien sitä varaa, vaan vielä jahkailen. Tai jos on joku pidempi keikka, niin haluan tietää ensin vähän lisää, ennen kuin edes harkitsen sitoutuvani pidemmäksi aikaa, mut sit se ehtii mennä ennen kuin saan lisätietoa. Seurelle siis voi varata soittoajan, jos haluaa jostain työstä tietää enemmän.
On vaikeaa elämä.
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tehnyt keikkaa Seuren kautta - ja juuri tuolta se alkuun tuntuu. Emmityttää, pelottaakin. Mutta kannattaa uskaltaa, kun päivä lähtee käyntiin, aina on olo helpottanut. Keikkalaiset ovat tosi rohkeaa porukkaa, ei kenellekään ole helppoa mennä umpioutoon ympäristöön, vieraiden ihmisten työkaveriksi... Eli arvosta itseäsi juuri keikkalaisena, teet tärkeää työtä.
Suosittelen varaamaan ensin vain yhden päivän sijaisuuksia. Yhden päivän jaksaa aina, vaikka olisi ikäväkin paikka. (Tämä on hyvin harvinaista, yleensä kaikkialta löytyy ihan ok ihmisiä). Vasta kun tiedät paikan ja sen tavat, kannattaa ottaa pitempi putki sinne.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on pahinta mitä voi tapahtua?
Voi joutua töihin.
🤣🤣🤣🤣🤣
Sääliksi käy miestä kun on noin saamaton sukka puolisona
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mähän olen siis kahden lapsen äiti ja ollut suht pitkään kotona lasten kanssa. Osaan kyllä hoitaa ja touhuta kaikkea lasten kanssa ja organisoidakin hyvin. Mut sit päiväkodissa kuitenkin eri asia, kun on siellä ne omat rutiinit ja tavat eikä tiedä mitä itseltä odotetaan ja mitä saa tehdä, mitä ei jne. Esim kerran annoin yhden lapsen kiipeillä pienessä puussa, niin johan siihen tultiin sanomaan, ettei saa. Sit on ihan tyhmä olo, kun en tajunnut et vaikka oma lapseni niin saisi tehdä, niin ei päiväkodissa saa. Jotenkin siellä on ihan erilaista kuin vaikka toimistotyössä (olen ollut osa-aikaisena), jossa on selvät sävelet mitä multa odotetaan ja mitkä mun työtehtävät on. Sen kun vaan teen omalla työpisteelläni. Päiväkoti on niin erilaista ja tosiaan työnkuva ei niin selvä. Mut tiedän kuitenkin, et kun kävisin muutaman keikankin tekemässä, niin olisin sitten ihan, et olinpa tyhmä kun en vaan silloin mennyt ja jahkailin vaan, et eihän tämä kovin vaikeaa ollut. En silti usko, et on koskaan mun ns. unelmatyötä, mut pakko jotain tehdä, vaikka rahaa ei tulisikaan sen enempää mitä kotona olemisella. Ihan vaan kun haluaisin olla hyödyksi enkä vaan kotona.
Ap
Joku kysyi diagnoosia, niin ei ole, mut voi jotain oikeasti ollakin. Asperger-piirteitä on ainakin ihan todettu tutkimuksissa. Pienestä asti ollut, et piti mennä vaikka johonkin harratukseen, jossa olin siskoni kanssa ja kun hän ei jonain kertana päässyt, niin menin yksin, mut käännyin ovelta pois ja lähdin kotiin. Samoin olen aikoinaan päiväkotikeikalle mennessänikin meinannut jo kotiovella jäädä menemättä. Sit vaan pakottanut itsensä menemään sinne ja ollut kuitenkin ihan ok. Harvemmin näitä on; ei ole ollut esim. viime työpaikassa, oli ihan kiva mennä kun tiesi jo omat hommat ja oli suht varma eikä epävarma. Tein myös etänä paljon. Nuorena menin aika paljon kavereitten mukana; en olisi saanut niin paljon mentyä ja tehtyä, jos en olisi mennyt kavereiden vanavedessä. Tosin myöhemmin kun tiet erkani, oon kuitenkin saanut mentyä pääsykokeisiin, opiskelemaan, kesätöihin jne ilman kavereitakin. Tosin eka kesätyöpaikkaan menin kaverin kanssa ja oltiin sovittu jo työn aloituspäivä, kun kaverille tulikin pääsykoe siihen, niin mä sitten soitin ja sanon, et mäkin aloitan vasta sitten kun kaveri; ei ollut kanttia yksin mennä muutamaa päivää aikasemmin. Olihan se kiva sitten ne perehdytykset jne yhdessä olla, mitä jos olisin ollut yksin. Eipä nuita näyttänyt haittaavan.
Miettinyt myös, et kun pienenä jouduin menee yksin esim. harrastuksiin heti alkuunkin ilman vanhempia, niin et onko jäänyt jotain siitä? Et kun joutunut liian aikaisin yksin menemään, eikä saanut tarvittavaa tukea (olin kuitenkin arka lapsi), niin nyt aikuisena on sit hankalaa mennä yksin. Nykyään pystyn lenkille menee yksin tai muihinkin paikkoihin, mut ennen oli hankalaa. Jäin mielummin kotiin, jos en saanut kaveria mukaan. Ei se silti niin helppoa ole eikä kivaa; kaverin kanssa saaa ajatukset itsestä/omasta epävarmuudesta muualle.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla ap mikä diagnoosi?
Miksi pitäis olla joku diagnoosi? Ihan luonnollisia ajatuksia ap:lla. Melkein kaikkia jännittäisi.
Alue: Aihe vapaa
Jessus kuinka raskasta settiä.
Nyt on kyllä omat mehuvarannot tässä vaiheessa kautta ja tällaisen kauden oltua sitä luokkaa, että älä kiitos ainakaan meille tule, ei jaksa nyt mitään perästä vedettäviä puhumattomia hoomoilasia siihen lapsilauman jatkeeksi.