Aikuisiällä opiskelu

Yhteishaku korkeakouluihin on käynnissä. Nykyinen työ on tympinyt jo pidemmän aikaa ja kiinnostaisi kovasti alan vaihtaminen. Yksi vaihtoehto olisi bioalanyytikon opinnot ammattikorkeassa monimuotototeutuksena. Koulutus sisältäisi ulkopaikkakunnalla (matkaa reilu 100 km) kaksi lähiopetuspäivää viikossa.

Opiskelun ohessa olisi pakko tehdä töitäkin kohtuullisen paljon, koska talolaina maksettavana yhdessä puolison kanssa ja tietysti opiskelun vaatima matkustaminen kuluineen toisi oman haasteensa yhtälöön. Aikuiskoulutustuen puuttuessa alkaa tuntua siltä, että kaivaisiko sitä itselle vain kuoppaa, mikäli lähtisi tätä komboa yrittämään. Väkisinkin miettii, että kuinka hankalaksi taloudellinen tilanne menisi ja ennen kaikkea oma jaksaminen. 

Tuntuu älyttömältä, että samaan aikaan, kun ihmisiä kannustetaan opiskelemaan ja kehittämään itseään, niin käytännön tasolla hommaa vaikeutetaan. Aika harva nykyaikana pysyy samalla alalla saatika samassa työpaikassa koko työuraansa. Harva tietää parikymppisenä, mitä oikeasti haluaa tehdä ja vaikka tietäisikin, niin ajatukset ja mielenkiinnon kohteet tuppaavat monesti muuttumaan, kun ikää tulee enemmän.

Tämmöisiä mietintöjä itsellä, piti saada jonnekin kirjoitettua. Muita, jotka samantyylisten asioiden äärellä? Kokemuksia?

Kiitos!