Pitääkö puuro nälkää?

Välillä sitä jaksaa yllättää ihmisten yksinkertaisuus maassa, jossa koulutus on kaikille tavalla tai toisella pakollista. Oikeasti ap, ihmettelet ihan tosissasi, että kaurapuuro yksinään ei pitänyt nälkää etkä tajunnut verrata noita kahta aamupalaa keskenään ravintoarvoiltaan ja siten päätellyt missä meni vikaan? Tää on sama asia kuin ihmettelisit että miksi ne kauraleivät pelkällä voilla/margariinilla ei pidä nälkää yhtä hyvin kuin ne leivät + kananmunat. 

 

Onko nykyään ihmiset niin taantuneita somen ja elektroniikan myötä ettei kyetä tälläseen ongelmanratkaisuun ihan omin avuin vaan pitää juosta palstalle ihmetellään missä vika siinä toivossa, että vastaus sitten syötettäisiin lapaan ettei tarvitse omia aivoja käyttää yhtään? 

Jos on vähänkään enemmän lihasmassaa niin iso annos kaurapuuroa pitää nälkää noin puoli tuntia.

Melkoisen ärsyttävä sanonta tuo "pitää nälkää"

Eikö jotkut tosiaan tajua että ei pelkkä puuro ole hyvä aamupala?!!! Ei sitä niin kuulu syödä!

Vierailija kirjoitti:

Eikö jotkut tosiaan tajua että ei pelkkä puuro ole hyvä aamupala?!!! Ei sitä niin kuulu syödä!

Jokainenhan syö puuronsa siten, miten oma mieltymys ja terveys sanovat, eli höysteillä tai ilman. Eikö jotkut eli sinä tosiaan tajua, että mikä mihinkin kuuluu ruokailussa, on ruokailijan oma asia, eikä missään nimessä ainakaan sinun asiasi. Sinun pitäisi oppia jo pitämään turpasi kiinni ja näpit sidottuina näissä kuulumisasioissa.

Tsemppiä puuron syöntiin! Mun kolesteroliarvo  laski normaaliksi kun kävin syömään kaurapuuroa aamuisin, joskus iltapalaksikin. Laitan jäisiä mustikoita ja ripauksen sokeria ja kourallisen pähkinöitä tai pähkinävoita puuron sekaan. Pitää nälän neljä-viis tuntia. Olen vaihtanut myös riisin kaurajyviin.

Just ajattelin että teen kaurahiutaleista  mikropuuron, kun join aamukahvin ennen 8, vähän nälkä kurnii.

Itse syön puuroa kahden ihmisen edestä, ja laitan sekaan yhden raa'an kananmunan ja hunajaa. Syön myös yhden ison omenan ja kaksi isoa kourallista maapähkinöitä. Ei tuu vähään aikaa nälkä.

Ap, puuro on ihan ok.

Puurosta tulee ensimmäisenä mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukoiria ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän luokseen houkutteli ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.