Tällainen tarina.

Silloin kun Jannea kiusattiin, niin silloinkin keskityttiin vain kiusaajiin ja siihen, että miltä heistä tuntuu? Ei siis puututtu kiusaamiseen ja siihen, että se on väärin, vaan kiusaajat saivat positiivista huomiota ja apua, kun kiusaamisen uhri Janne jäi täysin yksin ilman mitään apua ja tukea. Eikä kukaan välittänyt hänestä sen vertaa, että olisivat edes huomanneet, että hän lähti pois yhteisön luota. Tai ainakaan reagoineet siihen. Jannea kiusattiin todella julmasti, se oli henkistä väkivaltaa, laittomia uhkailuja ja kunnianloukkauksia. Yhteisö tiesi sen. He jättivät hänet täysin yksin siinä tilanteessa ja keskittyivät auttamaan kiusaajia sen sijaan, että olisivat tuominneet kiusaamisen ja väkivallan. Tekivät näille selväksi, että he ovat tärkeitä ja arvostettuja yhteisön jäseniä, joiden pitää nyt saada apua yhteisöltä kun heillä on selvästi paha mieli Jannen takia. Jokin Jannessa oli saanut heidät kiusaamaan häntä. Janne jäi kiusattuna ja täysin yksin yhteisön ulkopuolelle. Vasta reilun 3 kuukauden päästä huomattiin, että hän on kadonnut ja silloinkin se huomattiin ihan sattumalta. Vaikka Jannen piti olla tärkeä yhteisön jäsen, niin nyt havahdutaan siihen, että kukaan ei huomannut kun hän katosi. Janne oli puoliso, ystävä, naapuri, sukulainen ja esimerkiksi taitava laulaja, jonka esityksistä monet yhteisön jäsenet pitivät kovasti. Mutta nyt huomattiin, että hän ei ollutkaan heille oikeasti lainkaan tärkeä. Ei edes läheisilleen. Hänen katoamisensa huomattiin vasta useiden kuukausien päästä ja silloinkin vain, koska hänen olisi toivottu esiintyvän yhteisön perustamisen vuosipäivän juhlassa. Silloin kun häntä tarvittiin, niin hänen katoamisensa huomattiin. Ennen sitä se ei kiinnostanut tai huolettanut ketään. Janne oli paikalla, kun yhteisö tarvitsi häntä viihdyttämään heitä, mutta kun hän itse olisi kaikkein eniten tarvinnut heidän apuaan, niin kukaan ei ollut auttamassa häntä. Silloin kun selvisi, että häntä oli todella julmasti kiusattu. Silloin yhteisö käänsi hänelle kuvainnollisesti selkänsä. Jättivät hänet täysin yksin, eivätkä edes huomanneet kun hän lähti pois yhteisöstä. Edes Esteri, Jannen puoliso ei välittänyt mitään siitä, että Janne oli kadonnut ja ollut poissa yli 3 kuukautta. Kun häneltä kysytään, että eikö hän muka todellakaan huomannut Jannen katoamista ja välittänyt siitä? Esteri sanoo selvästi nolostuneena, että hänellä kun oli ollut paljon muutakin, tärkeämpääkin tekemistä. Kun selvisi, että Jannea kiusattiin, niin kaikkia jostain syystä kiinnosti vain kiusaajien hyvinvointi. Heillä oli varmasti vaikeaa, kun he olivat tehneet niin. He voivat taatusti henkisesti pahoin. Heitä autettiin ja tehtiin selvästi, että he kuitenkin ovat tärkeitä ihmisiä yhteisössä. Kukaan ei sanonut sanallakaan, että he olisivat tehneet mitään väärää. Mutta Janne jätettiin täysin yhteisön ulkopuolelle, ilman mitään apua. Kukaan ei ollut huolissaan hänestä. Vasta kun häntä olisi tarvittu esiintymään yhteisössä, niin hänen olemassaolo muistettiin ja katoaminen huomattiin. Yllättäen Jarkko, yksi Jannen kiusaajista nauraa ja sanoo, että "Mitä pahaa tässä tilanteessa muka on". Yhteisössä mietitään, että mitä pahaa he oikeastaan tekivät? Jarkko on kiusaamisen vastustaja, tasavertaisuuden puolestapuhuja ja vähemistöjen puolustaja. Nyt hän nauraa yhdessä muiden kanssa kun Janne, kehitysvammainen autisti, jolla on mielenterveysongelmia ja monia fyysisiä vaivoja  on kadonnut eikä kukaan tiedä, että missä hän on ja onko hän edes elossa.