Lue keskustelun säännöt.
Hirveä homma elää ns. kunniallinen elämä
16.03.2025 |
Onko se sen arvoista? Tulee mieleen kun myyn vanhempien omakotitaloa. Siitäkin oli isot velat, remontit ja huolehtiminen. Eipä sen kummempi ole, halvalla lähtee.
Entä itse? Opiskelut, hyvä työpaikka hirmu työn takana. Maksan autot, omistusasunnon remontit ja maksut hoidan. Lapset sun muut. Pelkkää maksamista ja laskua laskun perään koko elämä. Mitään ei tunnu jäävän käteen touhusta.
Olis niin paljon helpompaa vaan antaa olla ja muut sais huolehtia. Miksihän vielä raadan?
Kommentit (4)
Otsa hiessä sinun pitää.. vai mites se meni, jostain muinaisesta kirjasta. Pahasti pitää kutinsa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sain itse valita ammattini. Valitsin sellaisen työn, josta tykkään. Ihanana ekstrana sain puolison ja perheen, jotka ovat elämäni valo. Jossain pitää asua, juu, se on kallista ja työlästä, mutta kivempi asua talossa kuin kadulla. Me asumme tällä hetkellä vuokralla, omakin on ollut. Lapsia pitää hoitaa tietenkin. Siksi heidät on tehty, hoivattaviksi sen lyhyen ajan kun he lapsia ovat.
Raskainta elämässä on ehkä vanhempien ja appivanhempien vanheneminen ja kuolemantapaukset. Niitä en ole halunnut enkä toivonut, mutta hekin ovat onnekkaita, kun ovat saaneet elää pitkään.
Jos sinä koet elämäsi raadannaksi vailla mieltä, niin ajattele ettei se sentään kauaa kestä.
Kunniallinen elämä viittaa mielestäni enemmän rehtiyteen ja korkeaan moraaliin. Ei tarvitse yrittää kasata omaisuutta ja täyttää yhteiskunnan sosioekonomisia standardeja. Kunhan tekee toimeentulonsa osalta sen mihin pystyy. Voimavarat kannattaa enemmin suunnata moraaliseen "kilvoitteluun".
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
mää oon jo luovuttanut. ei kiinnosta enää mikää