Isotuloinen mies kateellinen pienempituloiselle naiselle
Mieheni on hyvätuloinen ja varakas. Omistaa ison talon, jossa asumme (ei siis ole pankille velkaa). Hänellä hyvä ura ja palkka, tienaa moninkertaisesti minuun verrattuna.
Minulla on pienempi palkka, eikä lainkaan kiinteää omaisuutta. Meillä on avioehto, jolloin eron tullessa minulle ei jäisi mitään. Olen varautunut mahdolliseen erotilanteeseen (kuten mielestäni fiksu nainen tekee) säästämällä kuukausittain palkasta rahaa. Koska minulla ei ole mahdollisuutta maksaa asuntolainaa, kuten suurimmalla osalla suomalaisista, sijoitan kuussa saman summan rahastoihin ym. Pidän sitä erittäinkin kohtuullisena, koska minullakin pitää olla oikeus vaurastua. Miehelläni sen sijaan on jo talo ym omaisuutta ja käytännössä loppuelämä taloudellisesti turvattu.
Mieheni on kateellinen minulle siitä, että pystyn palkastani siirtämään "säästöihin" enemmän kuin hän. Hän ei ymmärrä, että "säästöni" ei ole mitään hupisäästöjä, vaan rahaa siltä varalta, jos jotain yllättävää käy. Hänellä perusomaisuus jo löytyy omasta takaa, minulla ei. Pitäisikö minun lopettaa sijoittaminen ja mahdollistaa hänelle enemmän rahaa kuussa säästöön, jotta hän voi säästää hienompaa autoa varten? Minä kun yritån vaurastua vaan, jotta mahdollisessa erotilanteessa saisin edes asunnon käsirahan maksettua itse.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
>>Naiset ovat kateellisia miesten suorituksista, koska naisten saavutukset ovat niin vaatimattomia. Ja siksi naiset valehtelevat. Ei tämä rakettitiedettä edes ole.
Mitä naiset valehtelevat?
HS tänään: miesten kirjoittamat 1900-luvun suurteokset ovat romaanin alhaisin muoto, väittää naiskirjailija Rachel Cusk.
https://www.hs.fi/taide/art-2000011066151.html
Feminismin nimessä on tietysti kiva aina valehdella.
Voinhan minäkin väittää lehdessä, että maapallo on litteä. Miksi kenenkään kannattaisi provosoitua siitä? Jättää omaan arvoonsa vain.
Kysymys on kroonisesta valehtelusta, jota feministipsykot ovat harjoittaneet systemaattisesti vuosikymmenten ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mies on erittäin hyvätuloinen ja miehellä on jo maksettu talo, mutta ei silti "pysty" laittamaan rahaa säästöön?
Joku ei nyt täsmää...
Jokin
Taitaa olla koko aloitus kateuden osalta käännetty ylösalaisin. Kateellisilla ihmisillä on nimittäin taipumus valehdella.
Kyllä kaikkien tulisi säästää ja ennenkaikkea SIJOITTAA pahan päivän varalle. Siinä ap on fiksu. Mutta perheen perusmenot tulisi kyllä jakaa 50/50 eikä tulojen mukaan. Sitten kukin maksakoot lopusta säästönsä ja harrastuksensa itse.
perheen perusmenoihin kuuluvat myös lasten harrastukset ja vaatteet yms, muttei omat vaatteet ja harrastukset.
onko teillä lapsia, vai kenelle rahaa säästätte
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kaikkien tulisi säästää ja ennenkaikkea SIJOITTAA pahan päivän varalle. Siinä ap on fiksu. Mutta perheen perusmenot tulisi kyllä jakaa 50/50 eikä tulojen mukaan. Sitten kukin maksakoot lopusta säästönsä ja harrastuksensa itse.
perheen perusmenoihin kuuluvat myös lasten harrastukset ja vaatteet yms, muttei omat vaatteet ja harrastukset.
No, jos halutaan elää korkeampaa elintasoa kuin mihin huonompituloisen puolikas riittää, se tapahtuu niin, että suurempituloinen maksaa enemmän tai varakkaampi maksaa enemmän hankintoja.
Olen huomannut, että osa ihmisistä ei ymmärrä sitä, että siinä missä suuri osa lyhentää asuntolainaa (toisin sanoen kerryttää varallisuutta), minä teen nyt ihan samoin, mutta sijotuskohde vaan on eri (koska en voi lyhentää lainaa miehen omistamasta asunnosta). Mikä siinä on niin kateutta herättävää/ ärsyttävää, vaikka toimin samoin kuin suurin osa suomalaisista. En pidä sitä hupisäästäämisenä vaan varautumisena tulevaan (sairastuminen, työttömyys, avioero, mikä ikinä). Jos näin en toimisi, avioeron hetkellä minulle ei jäisi mitään.
Mielestäni avioliitossa kummallakin tulee olla yhtäläinen mahdollisuus vaurastua ja varautua tulevaan. Jos toinen on suljettu avioehdolla pois omaisuudesta, hänellä tulee olla mahdollista toisella tavoin huolehtia siitä, että pahan päivän tullessa hänkin pystyy itsestään huolehtimaan.
Se että mies nyt harmittelee, ettei pysty yhtä paljon säästämään syrjään esim siihen hienompaan autoon, kertoo minusta karua kieltä siitä, että hän ajattelee vaan itseään,eikä halua ymmärtää minun tilannetta lainkaan. Ihan kuin vetäisimme köyttä täysin eri suuntiin.
Naisten vairastumisesta on puhuttu jo jonkin aikaa ja se on mielestäni supertärkeä teema. Tekisi hyvää ihan kaikkien miettiä asiaa. 50 pros avioliitoista päättyy eroon. Minä en ainakaan ole niin naivi, että luottaisin mieheni elättävän minut loppuelämän.
Kyllä tuon muut ymmärtävät paitsi vedättävä miehesi. Kai avioehto suojaa sinunkin omaisuutesi?
Ap on kunnon lokki. Mies tarjoaa halvan asunnon ja juoksevista kuluistakin maksaa suurimman osan.
Jokin