Kuulostaako tämä teistä hyvältä yhteenmuuttodiililtä miehen kanssa?
Mies nosti kissan pöydälle ja ehdotti että nyt olisi korkea aika muuttaa yhteen, kun on kihloihinkin menty. Pakettiin kuuluu mies, kolme koiraa ja omakotitalo Hyvinkäällä kun itse asun Helsingin ydinkeskustassa ja pääsen helposti julkisilla minne vain. Koirat tykkäävät minusta ja minä heistä, joten siitä tusin aiheutuu ongelmia ja oman työni voin järjestää niin että siirrän itseni täysin miehen luo. Ainoa miinus on se, että miehellä on velkaa talosta ja se jos mikä pännii minua. Miksi? Minulla ei ole velkaa ja haluan elää vapaata elämää jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Vakavissaan olemme menneet kihloihin mutta tähän saakka on nähty 3-6 kertaa viikossa + lomat vietetty yhdessä ja taloudet on olleet omat kummallakin. En ala elämään miehen siivellä mutta en halua alkaa maksamaan lainaakaan. Maksanko vuokraa tai muuta asumiskuluja vai mikä olisi reiluinta kummallekin? Ja kerrotaan vielä, että en ole aiemmin asunut yhdesäs miehen kanssa, joten tilanne on uusi.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei korot ole mikään RISKI. korko REALISOITUU ja tulee MAKSETTAVAKSI ihan sopimuksen mukaan kuukausittain, eli on puhdas KULU. RISKI koroissa on että ne kulut voivat KASVAA.
Kyllä ne ovat puhdasta asumisen kulua."
Täytyy olla täys idiootti, jos alkaa maksaa toisen asuntolainan korkoja.
Täytyy olla täys idiootti jos ottaa toisen iilimatoilemaan asuntoonsa, johon on kuitenkin sitonut merkittävästi kallista oma pääomaakin, ja sitoo kuukausittain lisää.
No pyytää pientä korvausta siitä asumisesta ja puolet juoksevista kuluista. Ei kuitenkaan kannata sanoa, että sillä pienellä korvauksella korkoja maksetaan.
Jos tykkäät palvella uupumiseen saakka itsesi unohtaen go for it.
200€ asumisesta ja muut kulut sopimuksen mukaan. Voit ostaa myös oman, jonka laitat vuokralle.
Ei naimisiin ilman että olette asuneet yhdessä ainakin pari vuotta.
Kai aikeissa on myös avioehto?
Liian vaikea kuvio. En itse muuttaisi mihinkään kolmen koiran talouteen muutenkaan, mutta jos kerran nyt asut Helsingin keskustassa, niin eikö sen pikemminkin pitäisi mennä niin, että SINULLE maksettaisiin korvausta siitä, että huononnat elintasoasi muuttamalla jonnekin Hyvinkäälle (missä vielä on ne kolme koiraa)? Itse en ainakaan suostuisi muuttamaan tuollaiseen paikkaan ja vieläpä maksamaan siitä jotain. En muutenkaan haluaisi sellaista suhdetta, jossa jompi kumpi joutuu maksamaan toiselle korvausta läsnöolostaan, koska minusta yhdessä asumisessa pitäisi olla kyse jostain muusta kuin vuokrasuhteesta. Mutta tässä teidän tapauksessa se kuulostaa erityisen irvokkaalta, kun sinun tilanteesi huononisi suunnilleen 100%, mutta silti SINÄ olisit se osapuoli, jolta odotettaisiin maksua. Sopii kysyä, mistä hyvästä... Yleensähän maksetaan siitä, jos saadaan itselle jotain, eli ikäänkuin ostetaan tuote/palvelu. Tuossahan sinä vain luovut elämässäsi olevista hyvistä asioista, et saa uhrauksestasi mitään korvausta, ja sitten sinulta odotetaan jotain vuokrasuoritusta.
Itse en muuttaisi yhteen vaan jatkaisin erillään asumista. En tosin itse ikinä edes aloittaisi suhdetta miehen kanssa, jolla on koiria ja joka asuu Hyvinkäällä, mutta se on toinen kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei korot ole mikään RISKI. korko REALISOITUU ja tulee MAKSETTAVAKSI ihan sopimuksen mukaan kuukausittain, eli on puhdas KULU. RISKI koroissa on että ne kulut voivat KASVAA.
Kyllä ne ovat puhdasta asumisen kulua."
Täytyy olla täys idiootti, jos alkaa maksaa toisen asuntolainan korkoja.
Täytyy olla täys idiootti jos ottaa toisen iilimatoilemaan asuntoonsa, johon on kuitenkin sitonut merkittävästi kallista oma pääomaakin, ja sitoo kuukausittain lisää.
Jos kumppanin kanssa asuminen tuntuu siltä, että toinen on iilimato, niin miksi muuttaa yhteen ollenkaan? Avoliitto on vapaaehtoinen asia, ja erilläänkin voi asua. Ei kannata muuttaa yhteen siksi, että saa siitä "hyvän hinnan", vaan kannattaa muuttaa yhteen vain siinä tapauksessa, jos se toisen kanssa asuminen tuntuu aidosti ihanalta ja omaa elämänlaatua parantavalta asialta. Jos näin ei ole, niin omat asunnot on paras ratkaisu.
Taas kerran: jokainen pari sopii keskenään mikä tuntuu reilulta. Jos ei päästä yhteisymmärrykseen, ei kannata muuttaa yhteen koska kertoo siitä että raha-asioista on tulossa riitaa jatkuvasti.
Itse muutin miehen taloon, oli lainaa vielä silloin ja tietenkään en osallistunut siihen mitenkään. Ei myöskään vaadi "vuokraa", osallistun omalta osaltani kuluihin ja kumpikin ollaan tyytyväisiä tähän. Oltiin naimisissa jo ennen yhteenmuuttamista, on avioehto ja omat rahat ja tilit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies maksaa oman lainansa ja sinä maksat puolet asumiseen liittyvistä kuluista (vesi, sähkö, jätemaksu). Tai maksat jotain vuokraa, jos siltä tuntuu, mutta ainakin oma mies oli sitä mieltä, että kiinteistöön liittyvät kulut (laina, kiinteistövero, vakuutukset) on hänen, koska hän omistaa talon ja maksamalla lainaa kasvattaa omaisuuttaan. Sen sijaan sähkö on kulutustuote, se maksetaan puoliksi.
Toisaalta jos haluan uuden sohvan, niin siitä keskustellaan miehen kanssa ja minä maksan sohvan yksin, vaikka molemmat saavat siinä istua.
Kyllä asuntolainan korot ovat osa asumiskuluja, joten puolet siitäkin pitäisi kyllä maksaa, jos ei maksa puolta vastaavan asunnon kuukausivuokrasta.
Siis onko tässä kyse vuokrasuhteesta? Ja miksi muuten AINA näissä keskusteluissa huomioidaan vain markkinahintaisen vuokran määrä, muttei ikinä elintason huononnusta kun joutuu jatkossa asumaan yhdessä miehen, ja tässä tapauksessa myös koirien, kanssa?
Oma neuvoni olisi kaikille, että ÄLKÄÄ MUUTTAKO YHTEEN. Ei kannata, jos se tarkoittaa sitä, että parisuhteesta tulee vuokrasuhde ja toisen motiivi asua yhdessä on vuokratuotto.
Vierailija kirjoitti:
Muuta sinne Hyvinkäälle ja osta puolet siitä talosta, niin sinullakin on velkaa.
Vähän vakavammin: Kun minun nykyinen vaimoni muutti Suomeen, häntä kiusasi muttaa asuntoon, jossa olin asunut exäni kanssa ja siltähän se asunto näyttikin.
Niinpä myin sen ja ostimme puoliksi uuden asunnon. Raha aina auttaa näissä ratkaisuissa.
Ja suomalaisia naisia haukutaan jos vaatisivat samaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies maksaa oman lainansa ja sinä maksat puolet asumiseen liittyvistä kuluista (vesi, sähkö, jätemaksu). Tai maksat jotain vuokraa, jos siltä tuntuu, mutta ainakin oma mies oli sitä mieltä, että kiinteistöön liittyvät kulut (laina, kiinteistövero, vakuutukset) on hänen, koska hän omistaa talon ja maksamalla lainaa kasvattaa omaisuuttaan. Sen sijaan sähkö on kulutustuote, se maksetaan puoliksi.
Toisaalta jos haluan uuden sohvan, niin siitä keskustellaan miehen kanssa ja minä maksan sohvan yksin, vaikka molemmat saavat siinä istua.
Kyllä asuntolainan korot ovat osa asumiskuluja, joten puolet siitäkin pitäisi kyllä maksaa, jos ei maksa puolta vastaavan asunnon kuukausivuokrasta.
Miksei näissä keskusteluissa huomioida koirien tuottamaa asumishaittaa ollenkaan maksua alentavana tekijänä, saati sitä, että nimenomaan koirien takia pitää asua tuollaisessa paikassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies maksaa oman lainansa ja sinä maksat puolet asumiseen liittyvistä kuluista (vesi, sähkö, jätemaksu). Tai maksat jotain vuokraa, jos siltä tuntuu, mutta ainakin oma mies oli sitä mieltä, että kiinteistöön liittyvät kulut (laina, kiinteistövero, vakuutukset) on hänen, koska hän omistaa talon ja maksamalla lainaa kasvattaa omaisuuttaan. Sen sijaan sähkö on kulutustuote, se maksetaan puoliksi.
Toisaalta jos haluan uuden sohvan, niin siitä keskustellaan miehen kanssa ja minä maksan sohvan yksin, vaikka molemmat saavat siinä istua.
Ja tällä periaatteella nainen laskuttaa markkinahintojen mukaan sukuelintensä käytöstä. Aviossa joko yhdistetään talous tai sitten nainen säilyttää vapautensa. Älkää langetko näihin bro-kusetuksiin naiset.
Ehei, tällä tavalla nainen voi ottaa omaan asuntoonsa vuokralaisen, saa "ylimääräistä tuloa" ja tavallaan tienaa sillä, että ei tarvitse maksaa omasta asumisesta kuin juoksevat kulut.
Edes avioliitossa ei lain mukaan omista sitä, mikä viranomaisen papereissa on vain toisen nimissä. On puhdasta typeryyttä ryhtyä maksamaan miehen lainaa, avio- tai avoerossa ei saisi euroakaan korvausta tuosta typeryydestä.
Te, jotka ehdotatte, että ap maksaisi jotain vuokraa, niin kertoisitteko, mistä hyvästä hän sitä vuokraa maksaa? Eli mikä olisi hänelle syy ja motiivi muuttaa Hyvinkäälle koiratalouteen ja alkaa maksaa siitä jotain? Jos joku luulee, että omakotitalo Hyvinkäällä on joku unelmien täyttymys, niin Helsingissä asuvalle ja ilmeisesti helsinkiläistä elämää viettävälle se todellakaan ei sitä ole, vaan se on VALTAVA huononnus elämänlaatuun. Koirien läsnäolo tekee asumisesta lisäksi epäviihtyisämpää. Voisi tietysti ajatella, että kumppanin kanssa asuminen olisi se kiva juttu, mutta miksi sitten vain toinen osapuoli maksaa kumppanin läsnäolosta? Vuokratilanteessahan vaikuttaa siltä, että asunnon omistajalle kumppanin läsnäolo on epämieluisa asia, koska hänelle pitää maksaa siitä korvausta. Kuulostaa sen verran epätasapainoiselta tilanteelta, etten suosittelisi yhteenmuuttoa.
Pitäisikö tuota yhdessä asumista miehen ja koirien kanssa Hyvinkäällä harjoitella jotenkin ennen kuin tekee päätöksiä omasta asunnosta luopumisesta. Muutat vaikka kamoja ja elämäsi sinne 6 kk ajaksi, ja katsotte miten sujuu? Sitten muutat takaisin, jos on liian hapokasta.
Älä ainakaan lainaa maksa, on hänen laina, hänen talo. Jonkinlaisen maksun asumisesta, sähköstä voitte sopia . Ruoat molemmat maksaa, ei vain toinen. Hyvä tehdä alunperin sopimus ettei tule riitaa maksuista.
Vai, että kolme koiraa. Keräähän miehesi kaikki koirankakat ja pissat maasta pois?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei korot ole mikään RISKI. korko REALISOITUU ja tulee MAKSETTAVAKSI ihan sopimuksen mukaan kuukausittain, eli on puhdas KULU. RISKI koroissa on että ne kulut voivat KASVAA.
Kyllä ne ovat puhdasta asumisen kulua."
Täytyy olla täys idiootti, jos alkaa maksaa toisen asuntolainan korkoja.
Täytyy olla täys idiootti jos ottaa toisen iilimatoilemaan asuntoonsa, johon on kuitenkin sitonut merkittävästi kallista oma pääomaakin, ja sitoo kuukausittain lisää.
Jos kumppanin kanssa asuminen tuntuu siltä, että toinen on iilimato, niin miksi muuttaa yhteen ollenkaan? Avoliitto on vapaaehtoinen asia, ja erilläänkin voi asua. Ei kannata muuttaa yhteen siksi, että saa siitä "hyvän hinnan", vaan kannattaa muuttaa yhteen vain siinä tapauksessa, jos se toisen kanssa asuminen tuntuu aidos
Olen eri, mutta samaa voi sanoa niille joiden mielestä ei kannata muuttaa yhteen jos ei saa elää siivellä. Parhaassa tapauksessa molempien asumiskulut laskee suunnilleen samassa suhteessa ja molemmilla jää enemmän rahaa käteen. Toinen lyhentää säästyvällä rahalla asuntolainaa, toinen laittaa esimerkiksi osakkeisiin ja rahastoihin tai ostaa sijoitusasunnon. Molemmilla kasvaa varallisuus. En tajua ihmisiä, joille on niin kauhean vaikea pala että puoliso kerryttää omaisuutta. Eikö parhaassa tilanteessa molemmille kerry säästöjä ja varallisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies maksaa oman lainansa ja sinä maksat puolet asumiseen liittyvistä kuluista (vesi, sähkö, jätemaksu). Tai maksat jotain vuokraa, jos siltä tuntuu, mutta ainakin oma mies oli sitä mieltä, että kiinteistöön liittyvät kulut (laina, kiinteistövero, vakuutukset) on hänen, koska hän omistaa talon ja maksamalla lainaa kasvattaa omaisuuttaan. Sen sijaan sähkö on kulutustuote, se maksetaan puoliksi.
Toisaalta jos haluan uuden sohvan, niin siitä keskustellaan miehen kanssa ja minä maksan sohvan yksin, vaikka molemmat saavat siinä istua.
Ja tällä periaatteella nainen laskuttaa markkinahintojen mukaan sukuelintensä käytöstä. Aviossa joko yhdistetään talous tai sitten nainen säilyttää vapautensa. Älkää langetko näihin bro-kusetuksiin naiset.
Ehei, tällä tavalla nainen voi ottaa omaan asuntoonsa
Ainahan sitä jonkun lainaa maksaa, jos ei halua ottaa itse lainaa ja lyhentää omistusasuntoa. Sitähän se on, että joko sidot itse ison määrän rahaa kiinni asuntoon, tai sitten maksat siitä että joku toinen tekee sen puolestasi = vuokraa.
Jos et halua hankkia omistusasuntoa, sinä maksat vuokraa. Ei ole niin vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies maksaa oman lainansa ja sinä maksat puolet asumiseen liittyvistä kuluista (vesi, sähkö, jätemaksu). Tai maksat jotain vuokraa, jos siltä tuntuu, mutta ainakin oma mies oli sitä mieltä, että kiinteistöön liittyvät kulut (laina, kiinteistövero, vakuutukset) on hänen, koska hän omistaa talon ja maksamalla lainaa kasvattaa omaisuuttaan. Sen sijaan sähkö on kulutustuote, se maksetaan puoliksi.
Toisaalta jos haluan uuden sohvan, niin siitä keskustellaan miehen kanssa ja minä maksan sohvan yksin, vaikka molemmat saavat siinä istua.
Kyllä asuntolainan korot ovat osa asumiskuluja, joten puolet siitäkin pitäisi kyllä maksaa, jos ei maksa puolta vastaavan asunnon kuukausivuokrasta.
Siis onko tässä kyse vuokrasuhteesta? Ja miksi muuten AINA näissä keskusteluissa huomioidaan vain markkinahintaisen vuok
Öö siis eikö tuon logiikan mukaan kummankin osapuolen asumismukavuus laske yhteenmuutossa? Miksi kukaan edes muuttaisi yhteen, jos ajattelee että toisen kanssa on kamalaa asua?
Kai se normaali lähtökohta olisi, että kumpikin asuu mieluummin yhdessä kuin erikseen, ja ylimääräisestä asunnosta luovuttaessa jaetaan säästöön jäävä raha jotenkin reilusti.
Eläisin reilusti elämäni yksin. Älä lähde miehen palvelijaksi rahoittamaan hänen elämäänsä. Olisiko teillä edes perhe suunnitelmissa enää?
Täytyy olla täys idiootti jos ottaa toisen iilimatoilemaan asuntoonsa, johon on kuitenkin sitonut merkittävästi kallista oma pääomaakin, ja sitoo kuukausittain lisää.