Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
80-luvun lapset! Mitä pikkujuttuja jäänyt mieleen lapsuudesta?
15.03.2025 |
Itse olen syntynyt vuonna -78. Ja välillä mieleen tulee hassuja, kummallisiakin pikkujuttuja lapsuudesta, pieniä muistoja jotka jääneet jotenkin päällimmäiseksi mieleen lapsuusajoista, vaikka ovat vain satunnaisia yksityiskohtia. Ilmeisesti kuitenkin lapsen näkökulmasta varsin vaikuttavia asioita. Kiinnostaisi onko muilla saman ajan lapsilla jäänyt mieleen samoja asioita kuin itsellä.
Listaan tähän aloitukseen muutamia omia vahvoja muistoja pikkuasioita 80-luvulta, jotka tuntui silloin jotenkin vaikuttavilta tai muuten mahtavilta. 10 pennin irtokarkit lähikiskalla joka lauantai. Se, että kaveri ei saanut koskaan kutsua luokseen kotiinsa ketään kavereita. Että Jopot oli rumia pyöriä. Keväällä lumien sulettua purkkarit tuntui tosi keveiltä jaloissa talvisaappaiden jälkeen. Kärpänen käveli veden päällä. Opettaja teki kaikenlaista outoa myös vanhempien mielestä, mutta kukaan ei puuttunut siihen, ei vanhemmat eikä reksi. Mehu maistui aina todella pahalta siitä muovisesta litteästä kerhopullosta juotuna. Oli pakko ottaa leivän päälle jotain kevytmargariinia, joka oli pahaa. Kukaan ei vahtinut meitä lapsia ulkona vaan saimme jo 5-vuotiaina vapaasti keskenään olla meren rannassa ilman aikuisia ja kulkea sinne autoteiden yli. Naapurin ison susikoiran sai käydä hakemassa ulkoilutettavaksi ja naapuri aina antoi sen vaikka olimme vasta 5-vuotiaita.
Kommentit (164)
Olen syntynyt -76 ja elänyt siis lapsuutta 80-luvulla. Muistan Dingo-hysterian, ja nyt kun viime päivinä lapseni on halunnut kaivella levykokoelmastani Dingon levyt ja kuunnella niitä, kaikki on palautunut elävästi mieleen. Osaan yhä kaikkien laulujen sanat.
Käytiin Anttilasta ostamassa vaatteita ja musiikkia. Siellä oli hyvät lp- ja kasettivalikoimat.
Äidit myös ompelivat itse lapsille vaatteita ja niitä käytettiin mukisematta. Permanentteja jäljiteltiin lettien avulla, kunnes ostettiin kreppirauta.
"Kaikilla" oli hammasraudat ja r-, s- ja l-viat korjattiin puheesta.
Nokia oli suomalaisten pelastus. Ei tarvinnut enää ajatella Kekkosta vaan hengitettiin yleensä ottaen vapaasti.
Matkusteltiin Neuvostoliitossa, esim. Pietarissa ja Mustanmeren rannalla. Aeroflotilla mentiin, ja se kolisi ja tärisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan myös nuo muoviset litteät pullot. Ne tosiaan alkoi haista herkästi jos niissä oli mehua. Irtokarkit myös kioskeilla. Ja noita kioskeja oli enemmän, vähän joka asuin alueella. Olen -83, joten osa muistoista myös ysäriltä tai siitä vaihteesta. Alle kouluikäisenä asuttiin kerrostalossa ja jo ihan pienet oli ulkona niiden isompien lasten kanssa. Itsekin jostain 2v alkaen. Äidit välillä katsoi parvekkeelta ja huusi meidät syömään. Isät lähinnä joi kaljaa milloin kenenkin asunnossa. Joku talon äijistä välillä jahtasi lapsia pitkin pihaa.
Apua :D . Nyt minäkin muistan tuon, että joku isistä aina välillä tuli pihalle (pikkuhiprakassa?!) ajamaan lapsia takaa. Ja se oli kaikkien aikuisten mielestä jotenkin hauskaa. Meitä lapsia pelotti. Ap
Kerättiin pulloja, jotta saataisiin ostettua karkkia (ehkä n. 6-7-vuotiaina). Kylällä oli metsikössä paikallisten "juoppojen" paikka, jossa joskus istuttiin ja juteltiin niiden setien kanssa ja samalla odotettiin että pullot tyhjenee XD Harmittomiahan ne veikot olivat, tuntuu silti nyt aika hurjalta ajatukselta...
Ojat keräsi pullonkorkkeja maasta, lähinnä kaljapullonkorkkeja. Ja säästi niitä ja se voitti jonka kokoelmassa oli hienoimmat keräilyharvinaisuudet. Kokoelmat lemahti aika kaljalle, koska eihän niitä tietenkään pesty.
Vierailija kirjoitti:
Ojat keräsi pullonkorkkeja maasta, lähinnä kaljapullonkorkkeja. Ja säästi niitä ja se voitti jonka kokoelmassa oli hienoimmat keräilyharvinaisuudet. Kokoelmat lemahti aika kaljalle, koska eihän niitä tietenkään pesty.
Piti olla pojat eikä ojat, sorry.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan pahvisen valkoisen kirjastokortin, joka oli muovitaskussa. Se oma numero piti kirjoittaa kaikkien kirjojen lappuun ja sitten virkailija vaihtoi tilalle laput, joissa oli eräpäivä.
Jostain syystä oli pelottavaa soittaa kaverin kotiin lankapuhelimeen, että voisiko XX tulla ulos, mutta ei ollut yhtään pelottavaa mennä soittamaan puolitutun lapsen ovikelloa ja kysymään häntä ulos. Nykyään olisi toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan commodore64:n ja Giana Sisters-pelin. Hakattiin sitä koko kesä aamusta iltaan. Lisäksi muistan videovuokraamot ja huoltoasemien vhs-myyntihyllyt. Sandybell, Candy Candy, Hopeanuoli. Sitten muistan My Little Pony -leikit ja -piirretyt.
Me ei oltu kauheasti ulkona kyllä, enimmäkseen sisäaktiviteetteja muistan. Kirjoja luettiin aika paljon. Kaikkialle kuljettiin ihan aina autolla. Välimatkat oli pitkiä ja kaikki palvelut sulkeutui tosi aikaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat vanhempani olivat töissä joten yleensä olin aina itsekseni päivät kun tulin koulusta, kuljin milloin missäkin metsiköissä kavereiden kanssa, joskus matkattiin tosi pitkällekin, joskus eksyttiin, aina kuitenkin lopulta jotenkin kotiin päästiin.
Neontetrat oli suunnilleen hienointa mitä olin ikinä nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiimari oli tyttölapsen mielestä taivas. Ensin sinne piti mennä lähimpään kaupunkiin, joten pääsi tosi harvoin. Voi sitä ilon ja onnen päivää, kun saatiin meidän kylälle oma Tiimari!
Muistan, että keräilin kirjepapereita ja tarroja. Niitä sitten kavereiden kanssa vaihdeltiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin ulkona kavereiden kanssa koko ajan. Pelattiin nelimaalia, 10 tikkua laudalla ja keinuttiin kesät, talvella oli rusettiluistelua ja hippohiihtoja. Kotona käytiin syömässä ja taas mentiin pihalle. Oli kyllä mukavaa aikaa.
Silloin oli paljon lapsia naapurustossa. Nyt itselläni kun on lapsi ja asutaan siis edelleen pk-seudulla, niin täällä naapurustossa ei ole käytännössä ollenkaan lapsia. Omalle lapselle ollut vaikea löytää ulkoiluseuraa mistään, koulussa on toki koulukaverit mutta moni heistäkin asuu useamman kilsan päässä. Ap
Silloin oli lapsia ja perheitä nykyään on sinkkunaisia nokka pystyssä tai turistin kainalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesät tuntui hurjan pitkiltä. Saatiin leikkiä ulkona
iltakymmeneen asti. Kerrostalon takana oli lammikko jossa oli sammakonkutua alkukesästä ja sitten tietty sammakoita paljon loppukesästä. Koulussa kevätjuhlaan puettiin aina juhlavaatteet. Syksyisin tuoksui uusi farkkukangas kun sai uudet housut kun entiset meni pieniksi kesän aikana. Talvella oli kylmä ja paljon paljon lunta, muistan alkukevään hanget ja pilkkireissut isän kanssa. Pilkkihaalarissa tuli kuuma jäällä kun aurinko paistoi lämpimästi.
muistan koulussa perjantait kun luokka oli jo väsynyt ja meno yltyi hervottomasti nauramiseksi. Opet ei tykänny mutta oppilaat meni vatsat kipeinä nauramisesta kotiin.
Kultainen lapsuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan myös nuo muoviset litteät pullot. Ne tosiaan alkoi haista herkästi jos niissä oli mehua. Irtokarkit myös kioskeilla. Ja noita kioskeja oli enemmän, vähän joka asuin alueella. Olen -83, joten osa muistoista myös ysäriltä tai siitä vaihteesta. Alle kouluikäisenä asuttiin kerrostalossa ja jo ihan pienet oli ulkona niiden isompien lasten kanssa. Itsekin jostain 2v alkaen. Äidit välillä katsoi parvekkeelta ja huusi meidät syömään. Isät lähinnä joi kaljaa milloin kenenkin asunnossa. Joku talon äijistä välillä jahtasi lapsia pitkin pihaa.
Apua :D . Nyt minäkin muistan tuon, että joku isistä aina välillä tuli pihalle (pikkuhiprakassa?!) ajamaan lapsia takaa. Ja se oli kaikkien aikuisten mielestä jotenkin hauskaa. Meitä lapsia pelotti. Ap
Joo meidän talossa asui parikin äijää mitkä hermostui lasten meteliin ja sitten humalapäissään tuli siihen huutamaan ja jahtasi näitä isompia lapsia, itse olin 4v kun muutettiin tuolta pois. Eihän se ikinä mitään oikeasti tehnyt lapsille, eikä tainnut edes kiinni saada. Mutta pelottavaa se meistä oli. :D Myöhemmin kun asuttiin omakotitalossa ja liikuttiin lähistöllä, hiippailtiin toisten pihoilla. Ei me ikinä mitään pahoja tehty, ehkä pari kertaa omenavarkaissa oltiin. Mutta silloinkin jos meidät huomattiin, lähti pari kertaa joku meidän perään juoksemaan. Nykyään tuskin kukaan lähtisi.
Maksamakkaraa oli kaikkien pakko syödä koulussa vaikka olisi oksentanut.
Uimahalliretkillä sai uimahallista ostaa sellaisia karkkikaulakorunauhoja; kuminauha missä oli syötäviä karkkirinkuloita.
Vierailija kirjoitti:
Tiimari oli tyttölapsen mielestä taivas. Ensin sinne piti mennä lähimpään kaupunkiin, joten pääsi tosi harvoin. Voi sitä ilon ja onnen päivää, kun saatiin meidän kylälle oma Tiimari!
Muistan, että keräilin kirjepapereita ja tarroja. Niitä sitten kavereiden kanssa vaihdeltiin.
Itselläni on vielä tallessa tuollainen tarravihko täynnä niitä keräilytarroja. Täytty kyllä sanoa, että ne on paljon hienompia kuin mitä nykyään kaupoista saa. Silloin niitä sai halvalla Sokokselta sellaisia yksittäisuä pieniä irtoarkkeja rullamyynnistä, joissa oli joku 6-8 kiiltotarraa tai samettitarraa per arkki. Ap
Vierailija kirjoitti:
Neontetrat oli suunnilleen hienointa mitä olin ikinä nähnyt.
Tai lcd taskupelit Games & Watch, rubiikinkuutio oli huippuälykkyyden merkki.
-Rasavillipuvut keväällä. Niitä sai hienoissa neonväreissä. Omassani oli olkapäissä sellaiset "siivekkeet".
-kerättiin pikkusammakoita ojista. Pidettiin lemmikkeihin, mutta palautettiin aina takaisin. Sammakoita oli ihan hirveästi. (Nykyään harvoin edes näkee)
-vapauden tunne, kun kukaan ei vahtinut. Ja tämä vapaus alkoi jo ennen kouluikää. Ekaluokkalaisen kävimme jo uimarannoilla ilman aikuista.
-Ei ollut punkeista tietoa. Juostiin peltoja, metsiä ja ojia. Pienissä kesämekoissa.
-Vanhemmat vähät välitti koulunkäynnistä. Itse piti kaikki huolehtia.
-Pienten kioskien tuoksu. Se oli sellainen lämmin, tunkkainen ja irtokarkkien sekoitus. Ostettiin aina muutamalla markalla karkkia. Joskus harvoin 5 markalla. Sillon sai jo isomman pussin mistä sitten jaettiin kavereille.
Alue: Aihe vapaa
Silloin oli paljon lapsia naapurustossa. Nyt itselläni kun on lapsi ja asutaan siis edelleen pk-seudulla, niin täällä naapurustossa ei ole käytännössä ollenkaan lapsia. Omalle lapselle ollut vaikea löytää ulkoiluseuraa mistään, koulussa on toki koulukaverit mutta moni heistäkin asuu useamman kilsan päässä. Ap