Onko täällä muita suvun mustia lampaita?

Katkoin välit sukuun, oli elämäni kannalta korjaavin kokemus ikinä.

Varmaan minä.

Kyl mä viel jaksan. Vähän aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Katkoin välit sukuun, oli elämäni kannalta korjaavin kokemus ikinä.

Miten teit sen? Mulla ei ole ketään kuin vanhemmat. Yks veli johon en pidä yhteyttä. Mä en jaksa sitä kun muilla menee niin hyvin asiat, lisäksi aina pitäisi esittää iloista ja positiivistä

Ap

En mä ole suvun kanssa tekemisissä. Nyt juuri sattui silmiin tätini postaus Facebookista kuinka on persujen ehdokkaana vaaleissakin. Vielä vähemmän syytä kysellä kuulumisia sieltä suunnalta.

Entä jos on valkoinen lammas ja muut mustia lampaita, vaikka ovat valkoisen viitassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katkoin välit sukuun, oli elämäni kannalta korjaavin kokemus ikinä.

Miten teit sen? Mulla ei ole ketään kuin vanhemmat. Yks veli johon en pidä yhteyttä. Mä en jaksa sitä kun muilla menee niin hyvin asiat, lisäksi aina pitäisi esittää iloista ja positiivistä

 

Ap

Erilaiset arvot, en jaksanut enää kuunnella bensalenkkareiden v*ttuiluja niistä. 

Täällä.

Karttelen

Suku ei ole sama asia kuin todelliset ystävät.

Vierailija kirjoitti:

Täällä.

Karttelen

Suku ei ole sama asia kuin todelliset ystävät.

NO mulla ei ole niitä ystäviäkään

Ap

Biologisessa mielessä omien sukulaisten vihaaminen on epäonnistunutta. Sama kuin vihaisi osaa itsestään ja toivoisi itselleen pahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Biologisessa mielessä omien sukulaisten vihaaminen on epäonnistunutta. Sama kuin vihaisi osaa itsestään ja toivoisi itselleen pahaa. 

Niin, no miksi sitten eristät yhden kiusattavaksi sinä geenijätös?

Miten teillä muilla ilmenee se että ootte niitä mustia lampaita? Miten sukulaiset kohtelee? Mietin oonko mä vaan kuvietellut kaiken?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Biologisessa mielessä omien sukulaisten vihaaminen on epäonnistunutta. Sama kuin vihaisi osaa itsestään ja toivoisi itselleen pahaa. 

Niin, no miksi sitten eristät yhden kiusattavaksi sinä geenijätös?

Kannattaa ehkä jutella terveydenhuollon kanssa, jos kuvittelee keskustelupalstalla yleisluontoisen toteaman jonkun tietyn ihmisen toteamaksi. 

Kivuliasta se on alussa, kun sen itselleen myöntää, varsinkin jos ei ole tehnyt mitään ansaitakseen sitä vaan esim narsistinen vanhempi on sun rooliin sivuille opettanut ja kääntänyt muut sinua vastaan. Totuus kuitenkin on, että ainakaan itse en haluaisi elämääni näitä ihmisiä, jos on niin helppoa manipuloida kohtelemaan toista huonosti, eli en enää sure menetystä. Joskus olen huolissani tulevaisuudesta ilman sukulaisia, mutta rakennan itselleni elämää, josta nautin, ja olen löytänyt paljon ihania ihmisiä, kuten kumppanini, jotka välittävät tavalla, jolla perheeni ei ole koskaan osannut. Mitä enemmän olen oma itseni ja elän omien arvojeni mukaisesti, sitä vähemmän sopisin perheeseeni ja siitä helpompi minun on tulla toimeen terveiden, hyvien ihmisten kanssa. Kävin vuosikaudet terapiassa ja se oli paras valinta elämässäni. Nuoruuteni meni vaikeiden asioiden selvittelyyn,  mutta nyt olen onnellisempi kuin koskaan.

Älkää tuhotko omaa elämäänneb siksi, että toiset eivät osanneet teitä arvostaa. Olkaa hyviä itsellenne ja muille, niin on päivänselvää kaikille, myös itsellenne, että mustan lampaan rooli ei ole teidän oma syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katkoin välit sukuun, oli elämäni kannalta korjaavin kokemus ikinä.

Miten teit sen? Mulla ei ole ketään kuin vanhemmat. Yks veli johon en pidä yhteyttä. Mä en jaksa sitä kun muilla menee niin hyvin asiat, lisäksi aina pitäisi esittää iloista ja positiivistä

 

Ap

Keskity oman elämäsi rakentamiseen. Vanhempiesi hyväksyntää et aikuisena tarvitse ja on tosi vapauttavaa vaan hyväksyä, että jotkut meistä ei tule sitä koskaan saamaan, koska sitä ei ole tarjolla heidän kyvyttömyytensä vuoksi. Olet rakastettava, vaikka vanhemmat eivät rakastaisi. Olet hyvä jossain, vaikka vanhempasi eivät sitä myönnä. Riittää monille juuri sellaisena kuin olet, vaikka vanhemmillesi ei riitä mikään. Elämäsi voi olla mahtavaa ja kaunista vaikka vanhempasi elävät ihan eri tavalla. Vanhempasi eivät ole mittapuu sinun mahtavuudellesi ja maailmassa on sinulle paljon rakkautta tarjolla perheesi ulkopuolella. Anna sen kuljettaa eteenpäin parempia valintoja kohti.

-eri

Up

Vierailija kirjoitti:

Miten teillä muilla ilmenee se että ootte niitä mustia lampaita? Miten sukulaiset kohtelee? Mietin oonko mä vaan kuvietellut kaiken?

 

Ap

Jatkuvasti oletetaan, että olen erilainen kuin olen. Saavutuksistani ei puhuta, epäonnistumisista ikuisesti. Ollaan tahallisesti ei mieltä kaikesta, ihan vaan provosoidakseen, vaikka oikeasti oltaisi samaa mieltä asiasta. Jatkuvaa naljailua. Fyysistä ja henkistä väkivaltaa josta kukaan ei pyydä anteeksi. Ei kysytä kuulumisia. Ei haluta auttaa samalla tavalla kuin muita, esimerkiksi isäni opetti neljä sisarustani ajamaan, itselläni ei ole vielä ajokorttia koska kuulemma "eivät tulleet ajatelleeksi että tarvitsin sitä elämässä". Ei tiedetä minusta mitään, ei harrastuksista, opinnoista, töistä, mistään. Jätettiin lapsena yksin kotiin paljon huolehtimaan itse itsestäni. Ei opetettu asioita ja sitten sätittiin, kun en osannut tehdä sitä oikein. Eriatettiin jo lapsena suvusta. Paljon muutakin, mutta siinä nyt mitä heti tulee mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Miten teillä muilla ilmenee se että ootte niitä mustia lampaita? Miten sukulaiset kohtelee? Mietin oonko mä vaan kuvietellut kaiken?

 

Ap

Ei kerrota mitään asioita, isojakaan (syöpä, kihlat jne), jotka kaikille muille sukulaisille kerrotaan. Puhutaan pahaa selän takana. Ei olla kiinnostuneita asioistasi, muiden sukulaisten asioista kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos on valkoinen lammas ja muut mustia lampaita, vaikka ovat valkoisen viitassa.

Yleinen kuvio. Sinä teet kaiken väärin, eikä mikään koskaan riitä. Muut voivat olla kouluja käymättömiä, käyttää huumeita, tehdä rikoksia tai ihan mitä tahansa ja silti he ovat "valkoisia". Sinä siivoat yksin koko kodin alakoululaisena ja saat kokeesta 10- ja olet perheesi/sukusi mielestä surkea luuseri.