Lue keskustelun säännöt.
Elämä ruokarajoitteisen kanssa
14.03.2025 |
Miten oikein toimitte jos elätte ruokarajoitteisen ihmisen kanssa? Itse olen tutustumassa erääseen muuten mukavaan mutta joka välttelee liki kaikkea sokerit,viljat,liha,kala,muna,maitotuotteet,alkoholi...ja ihan vain periaatesyistä. Käykö ajan mittaan rasittavaksi vai onnistuuko yhteiselämä jossa kumpikin tekee omat ruoat? Varmaan mutta itseä jotenkin näin tapaillessa on häirinnyt kun ei voi nähdä kahvilassa/ravintolassa tms "kun ei niissä tarjoilla mitään varmaa" salaatitki on pois kun ei luomu raaka aineita. Pidän kyllä muustakin kuin ravintola elämästä mutta jos välillä tulee halu "repäistä" vaikka synttäreitten kunniaksi ni pystynkö vain pitämään omat juhlat omaan tyyliin jos eläisin tämmöisen ihmisen kanssa?...jotenkin luulen että en,ollaan kyllä keskusteltu tästä mutta mies ei näe ongelmaa.
Kommentit (16)
Helvetin rasittavaa elämää, mihinkään ravintolaan ei voida mennä, koska ei pysty/suostu mitään syömään. Kahvilassa voidaan sentään käydä, kun voi ottaa sen mustan kahvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Between Heaven and Hell.
Syömishäiriö, kehohuolto, lihakset ????
Tuohan on vain jäävuoren huippu. Pinnan alla on massiivisia ongelmia. Juokse!
En tiedä, kun itse ole allergioiden takia ruokarajoitteinen, minkälaista on elää minun kanssa. No lapset on aikuisia, heillä on myös allergioita, samoin miehellä on jotain allergioita ja jopa koiralla on allergioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä et rakasta sitä toista jos tuollainen on ongelma? Eikö tuo kerro enemmän siitä että haluaa huolehtia terveydestään?
Vierailija kirjoitti:
Helvetin rasittavaa elämää, mihinkään ravintolaan ei voida mennä, koska ei pysty/suostu mitään syömään. Kahvilassa voidaan sentään käydä, kun voi ottaa sen mustan kahvin.
Voithan sinä käydä tmravintolassa. Hän tulee mukaan tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helvetin rasittavaa elämää, mihinkään ravintolaan ei voida mennä, koska ei pysty/suostu mitään syömään. Kahvilassa voidaan sentään käydä, kun voi ottaa sen mustan kahvin.
Voithan sinä käydä tmravintolassa. Hän tulee mukaan tai ei.
Niin käynkin, tästäkin hän valittaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helvetin rasittavaa elämää, mihinkään ravintolaan ei voida mennä, koska ei pysty/suostu mitään syömään. Kahvilassa voidaan sentään käydä, kun voi ottaa sen mustan kahvin.
Voithan sinä käydä tmravintolassa. Hän tulee mukaan tai ei.
Niin käynkin, tästäkin hän valittaa
No opetat siihen, että sinä teet miten haluat tai sitten toteat ettei hän kuulu elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinähän sen päätät, haluatko tuollaisen kanssa jatkaa. Itse en jatkaisi, koska vaikka eri talouksissa asuessa homma vielä toimisikin, jos muutatte yhteen, alkaa aivan varmasti jossain vaiheessa sinunkin syömisiesi rajoittaminen.
Tuolla tyypillä on henkisiä ongelmia, joita yrittää hallita ruualla, tai siis syömättömyydellä. Jos muutatte yhteen ja ruokanne ovat samoissa kaapeissa, alkaa hyvin nopeasti naukuminen siitä, miten sinun "epäterveelliset" ja "myrkylliset" safkasi kontaminoivat hänen yksinäisen luomusalaatinlehtensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helvetin rasittavaa elämää, mihinkään ravintolaan ei voida mennä, koska ei pysty/suostu mitään syömään. Kahvilassa voidaan sentään käydä, kun voi ottaa sen mustan kahvin.
Voithan sinä käydä tmravintolassa. Hän tulee mukaan tai ei.
Niin käynkin, tästäkin hän valittaa
No silloin tuossa on kyse muusta kuin ruokarajotteista. En koskaan seurustelisi ihmisen kanssa, joka valittaa minun elämäntavoistani, tai yrittää rajoittaa niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnistuu yhteiselämä jos kumpikin tekee omat ruuat kuten meillä on onnistunut yli 35 vuotta. Käymme yhdessä kaupassa kerran viikossa ja valkkaamme omat mieli ruuat ja minä kerään perustarvikkeet kärryyn kuten painavimmat juomat, maidot, piimät, kananmunat ja hygieenia tarvikkeet ja mieheni kerää koriin omat mieli ruokansa ja herkkunsa. Kassalla on treffit ja sitten laitetaan kaikki samalle liukuhihnalle. Jos tulee mukaan painavia olut tai vissy koreja hän odottelee juoma osastolla ja laittaa ne kärryyni.
Sitten jos ja kun innostun tekemään yhteistä ruokaa viikonloppuna niin tiedän että se varmasti kelpaa myös miehellenikin. Kalliimmaksi se tulee kun ei syödä yhteistä ruokaa päivittäin mutta ei meillä ole mitään syytä säästää ruokakuluissa ja katsella hintoja kaupassa. Joskus oli hetken sellainen tilanne että piti hintoja katsella kaupassa.
Tärkeimpää on ettei ruokalaskujen kanssa tarvitse laskea centtejä eikä stressata. Kerran kuussa ja juhlapäivinä haetaan noutoruokaakin vaihtelun vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Helvetin rasittavaa elämää, mihinkään ravintolaan ei voida mennä, koska ei pysty/suostu mitään syömään. Kahvilassa voidaan sentään käydä, kun voi ottaa sen mustan kahvin.
Siis hän ei halua mennä ravintolaan sillä voihan siellä ottaa vaikka vesilasin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, ettet halua elää sellaisen ihmisen kanssa, jolla on sinusta poikkeava elämäntyyli.
Joillekin on tärkeää ravintoloissa käynti, joillekin oma terveys. Sitten on vielä ideologiset syyt, jotka voivat vaikuttaa parisuhteeseen paljon.
Minulla on ruokarajoituksia allergioiden ja sairauksien hoidon vuoksi (muna, maito, gluteeni, sitrus, tomaatti, sipuli, mausteet jne). Vegaaniruoka kävisi, jos siinä ei ole muita ongelmallisia aineita. Puolisoni taas voi parhaiten eläinperäisiä ruoka-aineita syömällä ja luomu on hänelle tärkeää.
Ollaan otettu sellainen linja, että tehdään omia ruokia puolet illoista ja muina iltoina syödään yhteisten mieltymysten mukaisia ruokia. Joskus lomalla joustan ja syön allergiaa tai vatsaoireita aiheuttavia ruokia. Helpottaa elämää hetkellisesti, toisinaan haittaa pitkänkin aikaa. Puoliso taas on oppinut pitämään esim. papukeitosta ja paistamaan kasvirasvoilla.
No minulle tuo ei ole ongelma. Itse olen ruokarajoitteinen tai sanoisiko nirso monia ruoka-aineita kohtaan. Samaten mies, jota olen kaikkein eniten rakastanut, oli ruokarajoitteinen (eri ruokia kohtaan kuin minä). Ruoka ei ollut koskaan ongelma, minä rakastin miestä juuri sellaisenaan ja hän minua juuri tällaisena. Ruokarajoitteet eivät ärsyttäneet kumpaakaan, vaan saivat ennemminkin tuntemaan lisää hellyyttä (ja huumoria) toisiamme kohtaan. Emme kumpikaan myöskään kaivanneet mitään ravintolakäyntejä ym., eli ei rajoittanut meitä millään tavalla.
TLDR: Ruoka ei ole ongelma oikean ihmisen kanssa. Sinulle taitaa oikea ihminen olla sellainen, jolla ei ole ruokarajoitteita.
Ongelmahan on hänen, ei sinun. Ei hän sinun syömisiä rajoita eikä varmaan puutu niihin. Hänen elämä on köyhää ravitsemuksellisesti ja hän kärsii seuraukset. Sinä voit tehdä mitä haluat.
Jos pidät itsellesi syntymäpäivät tai muuten nautit niin ei sinun pidä ajatella muiden toiveita silloin.