Välillä harmittaa kun ei ole yhtään ystäviä

Mua harmittaa se koko ajan. 

Kyllä se ystävä joskus tulee vastaan. Ainakaan ei kannata väkisin etsiä ystäviä. Ne osoittautuu usein pinnallisiksi paskoiksi. Hyvää kannattaa odottaa. Ei nekään kotoa tule hakemaan.

Sama juttu. Olen yrittänyt etsiä vaikka mistä. En tiedä miten se  joillekin on niin helppoa. Töissä olen pidetty, mutta ei vain ystäviä tipu. Oikeastaan enää en uskalla lähestyäkään ketään, kun on huonosti käynyt, kun olen pyytänyt työkaveria jonnekin tapahtumaan. Hyvä ettei naureta pyynnöllä. 

Tiedän tunteen.

Ystävystymistä mielelläni, mutta vierastan sitä että ei voida kirjoitella ja pitää heti lähteä tapaamaan johonkin maksulliseen paikkaan. Olisi kiva jos kehitettäisiin edullisia tapoja olla yhdessä. Minulla ei ole varsinainen rahapula. Säästän hammasten perusteellista remonttia varten rahojani niin paljon kuin pystyn. 

On haastavaa aikuisiällä opetella ystävyyteen asti kantavia ihmissuhdetaitoja, jos on lapsena ja nuorena ollut aina vähän syrjässä. Näin ainakin itse koen. En ole ikinä oppinut sitä hommaa kunnolla enkä varmaan opi jatkossakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu. Olen yrittänyt etsiä vaikka mistä. En tiedä miten se  joillekin on niin helppoa. Töissä olen pidetty, mutta ei vain ystäviä tipu. Oikeastaan enää en uskalla lähestyäkään ketään, kun on huonosti käynyt, kun olen pyytänyt työkaveria jonnekin tapahtumaan. Hyvä ettei naureta pyynnöllä. 

Sama juttu. Ainakin on niin että ihmiset tykkää onnellisista ihmisistä, itse en ole sellainen. 

Huonot yksilöt jätetään yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Huonot yksilöt jätetään yksin. 

Montako ystävää sinulla on? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonot yksilöt jätetään yksin. 

Montako ystävää sinulla on? 

Ei yhtään, olenkin se huono yksilö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonot yksilöt jätetään yksin. 

Montako ystävää sinulla on? 

Ei yhtään, olenkin se huono yksilö. 

Onhan se tavallaan totta. Itsekin olen huono, jos ajatellaan geneettisessä mielessä. Olen sairas, hohkaan ympärilleni sitä. Ihan ymmärrettävää, ettei minua kaivata. Eri

Onko sulla kuitenkin perhettä? Äitiä, isää ja sisaruksia?

Kun olet vielä skitsoidi siihen päälle, vaikeaa on.

Yksinäisyyttä tunnen ja läheisyyttä kaipaan, mutta samalla en halua ketään ympärilleni. Ns. "schizoid dilemma".

Olen myös ainoastaan kiinnostunut parisuhteesta, en ystävistä.

Yksinäisyydestä voi oppia nauttimaan. Voit tehdä yksinkin juttuja joista pidät ja antaa aikaa itsellesi ja oman tulevaisuuden pohdiskeluun. Vaikka toinen ihminen voi olla maailman rakkain niin itsensä tulee olla yhtä rakas. 

Vierailija kirjoitti:

Huonot yksilöt jätetään yksin. 

Yleensä älykkäät ja henkisesti rikkaat ovat yksinäisempiä, sillä heidän on vaikeampi löytää omien standardien mukaista seuraa kuin keskiverto-älykkyyden ja perusarvojen omaavien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonot yksilöt jätetään yksin. 

Yleensä älykkäät ja henkisesti rikkaat ovat yksinäisempiä, sillä heidän on vaikeampi löytää omien standardien mukaista seuraa kuin keskiverto-älykkyyden ja perusarvojen omaavien.

Itsestäni en oikein tiedä tuota. :,D

Mutta kauan sitten olen kadottanut intohimoni puhumiseen. En jaksa usein puhua muuta kuin sen olennaisen, en jaaritella tai käyttää liikaa sanoja. Eikä minulla usein olekaan mitään sanottavaa.

Mitä jos keksisit harrastuksen, josta tykkäät? Sieltä saattaisi löytyä samoista asioista kiinnostuneita, jotka voivat jopa muuttua ystäviksi.

Mistäköhän tosiaan saisi frendejä aikuisena?

M, ei toiv. ahdistavassa mielessä naisista ystävinä pitävä.

Suomesta puuttuu sellainen sosiaalinen rennon etäinen kulttuuri. Esim. käyn yhdessä harrastuksessa ja vaikea kuvitellakaan että täällä kukaan ehdottaisi joskus että mennäänkö pizzalle ja oluelle kurssin jälkeen. Asuin hetken ulkomailla ja tuolleen kävi ja yhdessä mentiin, kaiken ikäisiä ja eri maista oli mukana. Täällä kaikki suomalaiset lähtee pikapikaa omaan kotiin perheen luo. Olen ihan samanlainen täällä, en jaksa mitään enkä ketään. Ilmapiiri tekee kaltaisekseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonot yksilöt jätetään yksin. 

Yleensä älykkäät ja henkisesti rikkaat ovat yksinäisempiä, sillä heidän on vaikeampi löytää omien standardien mukaista seuraa kuin keskiverto-älykkyyden ja perusarvojen omaavien.

Itsestäni en oikein tiedä tuota. :,D

Mutta kauan sitten olen kadottanut intohimoni puhumiseen. En jaksa usein puhua muuta kuin sen olennaisen, en jaaritella tai käyttää liikaa sanoja. Eikä minulla usein olekaan mitään sanottavaa.

Minä ajattelen usein pääni sisällä, mitä sanoisin tai kertoisin, jos tohtisin.