Poikaystävä jätti minut, koska 'meillä ei ole yhteistä huumorintajua'
Edellinen aloitukseni poistettiin, joten laitan sen uusiksi.
Olemme siis reilu parikymppisiä ja seurustelleet puoli vuotta. Asumme 150km päässä ja olemme joka toinen viikonloppu vierailleet jomman kumman kotona.
Eilen poikaystävä jätti minut, koska kuulemma hän tajusi, että meillä ei ole samaa huumorintajua. Ihmettelen vaan, että miten tuollaisen asian voi huomata vasta kuukausien tutustumisen jälkeen? Toki se voi olla ihan vaan päästä keksitty syy. Minulla aina oli kivaa hänen seurassaan ja olin siinä käsityksessä, että hänestä tuntui samalta.
Kommentit (27)
Samankaltainen huumorintaju on kyllä yksi tärkeimmistä asioista parisuhteessa... ei liity siihen, nauraako samoille vitseille, vaan on liitoksissa myös tapaan tarkastella maailmaa. Itse en kokisi tulevani ymmärretyksi ja hyväksytyksi, jos toinen ei yhtään tajuaisi yrityksiäni olla hauska, vaan ottaisi ne tosissaan (sarkastisen huumorintajun varjopuolet...).
Kun parisuhde loppuu, oli se sitten minkä muotoinen hyvänsä, niin siihen on vain yksi ja ainoa syy: Se toinen ei (enää) halua olla kanssasi. Tämä on hyvä ymmärtää. Asia on näin yksinkertainen.
Tuo viesti usein puetaan toiseen asuun, kuten ap mainitsikin. Puuttuu "yhteinen huumorintaju". Yleisempi lienee jokin "kasvoimme erilleen". Mutta nämä ovat pelkkiä keksittyjä selityksiä. Ehkä niiden tarkoitus on jotenkin vaimentaa iskua, tai jotain. En tiedä.
Oletko kuullut vitsin rabbista, joulupukista ja kengurusta, jotka menivät Oslolaiseen baariin? Piditkö sitä hauskana?
Ehkä yhteisellä huumorintajulla tarkoitetaan sitä, kuinka yleisesti suhtaudutaan elämään, että suhtaudutaanko vaikka joihinkin kommelluksia vastaan vakavasti vai rennosti.
Yhtenevät arvot ja huumorintajun samakaltaisuus, näihin meidän parisuhde on perustunut kohta 30 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kuullut vitsin rabbista, joulupukista ja kengurusta, jotka menivät Oslolaiseen baariin? Piditkö sitä hauskana?
Eikös siellä baarissa oltu vähän eri porukalla?
A priest, a rabbit, and a minister walk into a bar. The bartender asks the rabbit, Whatll ya have?
The rabbit says, I dunno. Im only here because of Autocorrect.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kuullut vitsin rabbista, joulupukista ja kengurusta, jotka menivät Oslolaiseen baariin? Piditkö sitä hauskana?
?
Vierailija kirjoitti:
Onko se yhteinen huumorintaju sitten niin valtavan tärkeä asia parisuhteessa? Toki jos minulla olisi vaikka poikaystävä, jolla olisi omaan makuun mauttomat vitsit, niin se voisi alkaa ärsyttämään.
Tottakai on. Itse en sietäisi kumppania jonka huumori on sitä poissa kakka pieru-huumoria tai toisten kustannuksella huumorin vääntöä
Olin pitkään ihmisen kanssa, jolla oli eri huumorintaju. Ei edes radikaalisti, vaan osa pölhöimmistä jutuistani otettiin tosi nihkeästi vastaan.Tämä ei ollut ainoa ongelma, mutta iso, ja nyt kun on ihmisen kanssa joka oikeasti synkkaa huumorintajultaan niin elämä on kyllä todella helppoa.
Oikeasti hän siis tarkoittaa, että huumorintaju ei natsaa, ette oikein ymmärrä toisianne, elämä on hieman kuivempaa kuin toivoisi eikä ehkä ihan tunnu, että voi olla oma itsensä seurassasi. Ihan hyvä syy lopettaa seurustelu siis.
Koska koit, että teillä on kivaa yhdessä mutta hän ei niinkään, niin saattaa olla että poikaystävä oli monta kertaa heittänyt omasta mielestään hauskaa juttua (esimerkiksi sarkastista) ja et tajunnut sitä. Tavallaan missasit ihan kokonaan eron syyn, mutta et voi nähdä sitä koska et huomannut niitä vitsejäkään.
Tai sitten vaan pehmeästi kertoi, ettei vaan enää halua olla yhdessä.
Lisään vielä, että tsemppiä, erot on kamalia. Ajattele, että hyvä kun näin aikaisin tuli ero, se on paljon helpompaa tässä vaiheessa. Mutta sattuuhan se tietenkin, ja jätetyksi tuleminen on kolhu monella tapaa.
Positiivisia puolia, just hyvään aikaan tuli tämä, koska ehdit talven rippeissä surra, ja kesän saapuessa voit täysillä keskittyä viettämään villin kesän!
Muutamat ekat ja samalla viimeiset treffit ollut tosikon kanssa. Enkä mitään pierujuttuja viljele itsekkään.
Minä sitten poistatan kaikki nämä miesvihaketjut.
Niin siinä käy kun pariutuu panolasit päässä niin jää kaikkea tuollaista oleellista huomaamatta.
Ensi kerralla tutustutte rauhassa pari vuotta ja sitten katsotte alatteko olemaan vai ette.
Yhteinen huumorintaju on tärkeä suhteessa. Mutta ehkä mies ei alussa sitä ajatellut tai huomannut, tai se alkoi vasta myöhemmin ärsyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Onko se yhteinen huumorintaju sitten niin valtavan tärkeä asia parisuhteessa? Toki jos minulla olisi vaikka poikaystävä, jolla olisi omaan makuun mauttomat vitsit, niin se voisi alkaa ärsyttämään.
On se esimerkiksi siinä kohtaa jos huumorintaju on mustempaa kuin yö. Nopeasti loppuu mielenkiinto jos toisen mielestä menee kokoajan överiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se yhteinen huumorintaju sitten niin valtavan tärkeä asia parisuhteessa? Toki jos minulla olisi vaikka poikaystävä, jolla olisi omaan makuun mauttomat vitsit, niin se voisi alkaa ärsyttämään.
Tottakai on. Itse en sietäisi kumppania jonka huumori on sitä poissa kakka pieru-huumoria tai toisten kustannuksella huumorin vääntöä
Tämä. Hehee pökäle! Yksi punainen kortti tuli myös siitä, kun otti someen kuvia missä näkyi liukuvoide ja runkkupaperilaatikko. Oli kyllä erittäin luovaa seksuaalista häirintää, mutta ihan yhtä mautonta kuin se runkkukuvakin olisi ollut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se yhteinen huumorintaju sitten niin valtavan tärkeä asia parisuhteessa? Toki jos minulla olisi vaikka poikaystävä, jolla olisi omaan makuun mauttomat vitsit, niin se voisi alkaa ärsyttämään.
On se esimerkiksi siinä kohtaa jos huumorintaju on mustempaa kuin yö. Nopeasti loppuu mielenkiinto jos toisen mielestä menee kokoajan överiksi.
Tai esim. toisten pilkkaaminen ja alentaminen "huumorin" varjolla.
Mä jätin muijan, koska se oli liian kova pieksämään suutansa!
T.Raffe
Onko se yhteinen huumorintaju sitten niin valtavan tärkeä asia parisuhteessa? Toki jos minulla olisi vaikka poikaystävä, jolla olisi omaan makuun mauttomat vitsit, niin se voisi alkaa ärsyttämään.