Lue keskustelun säännöt.
Miltä mahtaa tuntua kuolla unissaan?
11.03.2025 |
Ajatus on, että se on miellyttävää. Liukuu pois huomaamattaan.
En usko, että se on noin ainakaan aina. Kai sitä herää, jos on kuolemassa. Vai herääkö. Onkohan se kuin unihalvaus, että tajuaa ympäristön, mutta ei voi liikkua, vaikka haluaisi? Ehtiikö tuntea kipua jne?
Mietin tällaisia, kun isäni tässä hiljattain kuoli kotona sänkyynsä, myös appi kuoli kotona sänkyynsä, samoin setäni ja mieheni täti.
Kukaan heistä ei ollut sänkyyn hoidettava ja kuolivat yllättäen. Ikää toki oli osalla.
Kommentit (34)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ajatuksia? Onko asiaa jotenkin tutkittu?
Levolle lasken luojani -rukouksessa rukollaan taivaaseen pääsystä, jos kuolee unissaan.
On Psalmi 563. Ei siinä rukoilla Taivaaseen pääsyä, jos kuolee unessa.
Kyse on Jeesukseen turvautuvan rauhasta, että voi kuolla levollisin mielin.
Kyllähän siinä nimenomaan rukoillaan, että taivaaseen ota tykösi.
Vierailija kirjoitti:
Sehän olisi paras mahdollinen kuolema.
Olen alkanut miettiä, että onko? Siksi avasin ketjun.
Onhan se mahdollista, että nukkuessaan kuoleva silti kokee jotain, vaikka ei ilmaise.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kokeile
Hankalaa vaikuttaa sellaiseen itse, että kuolee unissaan.
No jos kuolee sydäninfarktiin, niin taatusti siihen kipuun herää. En sitten tiedä, voiko se aluksi, siis kun ruumis löydetään näyttää ulos siltä, että olisi kuollut unissaan.
Aivoverenvuotoa taas ei jälkikäteen muista itse lainkaan, niin ehkä se voi tapahtua niin, ettei sitä tunne, tiedä häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos kuolee sydäninfarktiin, niin taatusti siihen kipuun herää. En sitten tiedä, voiko se aluksi, siis kun ruumis löydetään näyttää ulos siltä, että olisi kuollut unissaan.
Aivoverenvuotoa taas ei jälkikäteen muista itse lainkaan, niin ehkä se voi tapahtua niin, ettei sitä tunne, tiedä häntä.
JÄi pois sana välttämättä tuosta jälkimäisestä lauseesta,sori siitä.
Varmaan jossain on saatu tallennettua unissaan kuolevan aivosähkökäyrää. Tai siis vaikka teho-osastolla tiedottoman.
Vielä todennäköisempää on, että nukutuksessa kuolleen aivosähkökäyrästä olisi tietoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta minulla oli joulukuussa aivan kamala kokemus. En yleensä näe unia, joita muistaisin. Itse asiassa en muista kuin yhden unen lapsuudestani, siitä on aikaa vuosikymmeniä.
Näin joulukuussa unen, jossa tapoin kaksi ihmistä puukolla. Se oli niin todentuntuinen että nyt, 3 kk sen jälkeen, näen sen vielä edessäni kuin todella tapahtuneen asian. Mistä ihmeestä tuollainen painajainen tuli mieleeni. Muistan toisen ihmisen nimenkin, aivan outo ja tuntematon. Löysin ihmisen facebookista. Ei ole suomalainen. En aio ottaa yhteyttä, ettei tuo vain ole enne tai jotain muuta kamalaa. Hyi.
Minä näin pari vuotta sitten hyvin aidon tuntuisen unen että Suomessa oli sota ja unessa kaksi sotilasta tappoi minut ampumalla lähiön parvekkeen alle. Olen huomannut, että nikotiini aiheuttaa noita rajuja unia helposti. Jos herää yöllä ja polttaa röökin, ottaa niksatabletin yms.
Mutta aiheeseen, en usko että ihminen voi kuolla täysin itse huomaamatta, edes yöllä. Kyllä siinä jotain tajuaa, aistii. Hitostako tietää, mutta tuntuu näin.
Taitaapi nirri lähtee huomaamatta. Pitää kokeilla joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos kuolee sydäninfarktiin, niin taatusti siihen kipuun herää. En sitten tiedä, voiko se aluksi, siis kun ruumis löydetään näyttää ulos siltä, että olisi kuollut unissaan.
Aivoverenvuotoa taas ei jälkikäteen muista itse lainkaan, niin ehkä se voi tapahtua niin, ettei sitä tunne, tiedä häntä.
Mun isä kuoli, luultavasti sydänkohtaukseen, siten, että yhtäkkiä voimat alkoi tuolilla istuessa vähetä. Ei pysynyt tasapaino, vaan kallaitui. Nousi ylös ja sanoi haluavansa mennä sänkyyn.
Sinne autettaessa tai sinne juuri päästyä kuoli.
Ei huutanut, ei valittanut, ei korahtanut.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta minulla oli joulukuussa aivan kamala kokemus. En yleensä näe unia, joita muistaisin. Itse asiassa en muista kuin yhden unen lapsuudestani, siitä on aikaa vuosikymmeniä.
Näin joulukuussa unen, jossa tapoin kaksi ihmistä puukolla. Se oli niin todentuntuinen että nyt, 3 kk sen jälkeen, näen sen vielä edessäni kuin todella tapahtuneen asian. Mistä ihmeestä tuollainen painajainen tuli mieleeni. Muistan toisen ihmisen nimenkin, aivan outo ja tuntematon. Löysin ihmisen facebookista. Ei ole suomalainen. En aio ottaa yhteyttä, ettei tuo vain ole enne tai jotain muuta kamalaa. Hyi.
Luetkohan enää tätä? Sulla on näköjään taipumus parasomniaan. Voisit kokeilla sellaista, että ikäänkuin kerrot tuon painajaisen itsellesi uudelleen, mutta muutat sitä ilta illalta lempeämpään suuntaan.
Tai sitten alat selvittää tuota asiaa. Ei tarvitse ottaa yhteyttä siihen ihmiseen, mutta saisitkohan selville, mistä tiedät hänet ja mikä yhteys teillä on.
Painajaisunet on sitä, kun aivot ei pysty ratkomaan jotain vakavaa asiaa. Onko elämässäsi nyt jotain suurta menossa tai ahdistaako?
Parasomniat on ärsyttäviä. Itselläni on taipumus nousta ylös. En yleensä tee mitään, mutta mies säikähtää kun seison sängyn vieressä silmät auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi karmea tapa lähteä yöllä olisi verensyöksy, eli alkoholin aiheuttamat ns. varikset, suonikohjut kurkussa puhkeavat yhtäkkiä ja suusta tulee litratolkulla verta ja kuolet verenhukkaan. Siivoojilla on edessä aika dramaattinen näky.
Mm. Badding kuoli noin. Noita tapahtuu nykyäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Yksi karmea tapa lähteä yöllä olisi verensyöksy, eli alkoholin aiheuttamat ns. varikset, suonikohjut kurkussa puhkeavat yhtäkkiä ja suusta tulee litratolkulla verta ja kuolet verenhukkaan. Siivoojilla on edessä aika dramaattinen näky.
Mm. Badding kuoli noin. Noita tapahtuu nykyäänkin.
Mitä tuollainen on?
Miehen sukulainen oksensi juuri ennen kuolemaansa hieman verta. Ei juonut eikä tupakoinut.
Tuohan se vasta kammottavaa Olisi.