Te, joilla sterilisaatio pettänyt!

eli olen sterilisaation jälkeen raskaana rv 5+6. Tällä hetkellä ei tietenkään tarvitse miettiä ehkäisyä, mutta eteenhän se tulee sitten synnytyksen jälkeen.



Kyselin jo lääkäriltä mitä vaihtoehtoja on vielä jäljellä. Hänen mukaansa ei kannata edes yrittää synnytyksen jälkeistä sterilisaatiota (munatorvien katkaisu, sitominen ja polttaminen) koska synnytyksen jälkeinen sterilisaatio on epävarmempi kuin klipsaamalla tehty. No, klipsit siis petti joten tuskin tuo toinenkaan toimii...



sitten on vaihtoehtona hormonikierukka tai tavallinen kierukka (joista siis kumpikaan ei mulle käy, siksi sterilisaatio alunperin tehtiinkin). Perinteisiä pillereitä ym. voi toki käyttää, jos haluaa, mutta mulle nekään ei sovi.



Sitten on tämä uusi menetelmä, jonka nimeä en nyt muista, jossa siis munatorvien sisäpuolelle asennetaan "vieterit" jotka sitten kasvaa täyteen sidekudosta ja tukkii siten munatorvet. Muuten hyvä, mutta potilaalla ei saa olla nikkeliallergiaa joka sekin multa löytyy. Eli ei käy sekään vaihtoehto.



Jäljelle jää sitten miehen sterilointi, ikuinen kondomin käyttö (ei onnistu sekään kun on kumiallergia...) ja selibaatti.



Joten kyllähän tämä vähän epätoivoiselta tuntuu. Luulin tosiaan että sterilisaatio olisi vihdoin ratkaissut tämän ikuisen ehkäisyongelman mutta kun ei niin ei. Taitaa olla miehellä edessä piuhojen nipsaus. Mun kannalta ongelma on siinä, että olisin sterilisaatiolla halunnut varmistaa että en enää tule raskaaksi, on mies sitten kuka hyvänsä. Mieheni steriloinnin jälkeen olen tavallaan riippuvainen hänen lisääntymiskyvyttömyydestään. Mikäli joskus päädytään eroon tai jään leskeksi ja löydän uuden suhteen, niin sama ehkäisyongelma alkaa alusta...