Lue keskustelun säännöt.
Muiden tarpeet ja ongelmat raivostuttaa.
09.03.2025 |
Onko muilla samaa? Olen nyt hoitanut omat lapseni, ollut töissä sote-alalla 15 vuotta, kuunnellut aina jonkun huolia ja auttanut, kun on sitä ja tätä vastoinkäymisiä. Nyt sitten on alkanut tulla enemmän ja enemmän näitä vanhusten arkisia ja terveydellisiä asioita hoidettavaksi.
Luulen, että joku päivä itsellenikin täydelliseksi yllätykseksi räjähdän huutamaan, haukkumaan tai itkemään, kun joku haluaa multa jotain.
Muita?
Kommentit (11)
Mene lääkäriin. Olisko hormonikorvaus mitään jos noin pimahtelet.
Ymmärrän osittain mutta sä et ole terve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi hoitoalalla työskenetelvä yh-äiti (ilman tukiverkostoa), joka ei yhtään enää jaksa kuunnella turhanpäiväistä valitusta. Kuulostaa tutulta tuo sinun tilanne. Olen jo sanonutkun joillekin läheisilleni suoraan ja yksityiskohtaisesti kuvaillen miten itsekkäänä pidän jatkuvaa turhasta valittamista.
Olet varmaan emotionaalisesti loppuunpalanut. Harjoita vain tervettä itsekkyyttä. Voit sanoa ihmiselle suoraan ettei sinulla ole henkisiä voimavaroja muiden ongelmille vuosikymmenien muista huolehtimisen jälkeen. Työasiat voi varmasti hoitaa käytännönläheisesti. Voi myös työterveydessä puhua, jos työt eivät onnistu ilman emotionaalista työskentelyä.
Vastuu tuntuu kasautuvan todella epätasaisesti ihmisten kesken. Se on ikuinen ihmetykseni aihe. Jotkut välittävät vain omista ongelmistaan ja toisten niskaan kaadetaan kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet varmaan emotionaalisesti loppuunpalanut. Harjoita vain tervettä itsekkyyttä. Voit sanoa ihmiselle suoraan ettei sinulla ole henkisiä voimavaroja muiden ongelmille vuosikymmenien muista huolehtimisen jälkeen. Työasiat voi varmasti hoitaa käytännönläheisesti. Voi myös työterveydessä puhua, jos työt eivät onnistu ilman emotionaalista työskentelyä.
Tämä. Tunnetyölle voi myös sanoa ei. Aivan kuten mille tahansa työlle, joka ei kuulu työnkuvaan. Ja tunnetyötö ei myöskään tarvitse tehdä vapaa-aikana muuta kuin oman jaksamisensa rajoissa.
Älä työskentele vanhusten parissa jos rasittaa. Tai edes vapaalla. Pahinta on jos räjähtää ja sekoaa, tulee kauhea trauma muille. Vaihda ajoissa. Laita joku muu avuksi tai sukulaisia. Rahalla moni saisi avun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene lääkäriin. Olisko hormonikorvaus mitään jos noin pimahtelet.
Ymmärrän osittain mutta sä et ole terve.
Uupunut jatkuvasti tekemäänsä tunnetyöhön. Ei välttämättä kuitenkaan sairas.
Ensimmäinen asia mielestäni on luoda itselle rajat, joita ei anna muiden ylittää.
Vierailija kirjoitti:
Mene lääkäriin. Olisko hormonikorvaus mitään jos noin pimahtelet.
Ymmärrän osittain mutta sä et ole terve.
Eihän ap sanonut pimahtelevansa. Minusta hän kuvasi sitä, miten kuormittavassa tilanteessa on ja _pelkää_ ehkä että tunteet kuohahtavat lopulta. Vaikuttaa minusta enemmän ihmiseltä joka saa kestää muiden pimahteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika tavallista, että sote-alan työskentelijöiden kanssa ei osata pysyä asiassa, vaan heidän niskaan kaadetaan koko elämäntarina ja asiaan kuulumattomat yksityiskohdat. Jossakin vaiheessa tulee raja vastaan.
Ketä tarkoitat vanhuksilla joiden asioita on alkanut tulla hoidettavaksi? Millaisia asioita ne ovat?