Keskimmäisen lapsen syndrooma

Olen keskimmäinen lapsi. Olin 11-vuotias, kun perheeseen syntyi iltatähti, joka on saanut vanhempien huomion. Isosisarus 4 vuotta vanhempi. Elin vanhempien riitojen keskellä myös. 

Olen nyt yli 50-vuotiaana vasta tajunnut, kuinka paljon tuo on vaikuttanut elämääni. Olen jollain tapaa läheisriippuvainen. Tarkkailen muiden ilmeitä ja reaktioita sanomisiini tai tekemisiini. Parisuhteet eivät ole onnistuneet, osittain varmaan noista syystä. Olen päälle päin itsevarma, mutta sisältä epävarma. 

Huh, tämä on jotenkin raskasta tajuta näitä asioita. Menneisyys painaa virheineen niskaan. Onko muilla minkälaisia kokemuksia ja miten olette niistä pääseet yli? Terapia?