Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten vaikuttaa lapseen, jos toinen vanhempi on masentunut?
09.03.2025 |
Toinen vanhempi käy töissä, mutta ei tee juuri mitään muuta. Makaa sohvalla illat. Ei katso että hänelle kuuluisi ruoanlaitto, siivoaminen tai lapsen kanssa oleminen. Kaikki hänen osallistumisensa lapsen hoitoon on sellaisia pieniä välähdyksiä kun toinen siihen on riittävästi patisteltu. Ei luontaisesti halua tehdä lapsen kanssa mitään ja nauttia tämän seurasta. "Vahtii" kyllä lasta jos toinen on poissa, mutta käytännössä istuttaa lapsen tv:n ääreen koko päiväksi ja ruokaa antaa siihen sohvalle, ei vuorovaikutusta muuta kuin välttämätön.
Kun tuntuu että kuka tahansa kadulta poimittu tyyppi pystyisi parempaan kuin tämä oma vanhempi!
Toinen vanhempi sitten hoitaa omaa ja tätä puuttuvaa osuutta yksin. Kun tilanne on jatkunut vuosia, alkaa hänkin olla jaksamisen äärirajoilla. Ei jaksa olla sellainen vanhempi kuin olisi halunnut.
Miten tämä kaikki tulee vaikuttamaan lapseen, jos tilanteelle ei vihdoin laiteta stoppia? Lähinnä haluaisin selkeyttää omia ajatuksia kun otan puheeksi, että se on joko sitoutuminen hoitoon tai ero.
Kommentit (9)
Lapselle pitää kertoa ikätasoisesti toisen vanhemman sairaudesta, lapset oppivat ymmärtämään erilaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos masentunut käy töissä se helposti vie kaikki voimavarat. Minusta hän todella tekee paljon perheensä eteen, käy töissä ja tuo rahaa perheeseen, en todellakaan voisi vaatia enempää. Kodin ja lastenhoitoon hän voi hyvin osallistua omien voimavarojen mukaan. Terve vanhempi on ensisijaisesti vastuussa lapsista ja kodista.
Vierailija kirjoitti:
Lapselle pitää kertoa ikätasoisesti toisen vanhemman sairaudesta, lapset oppivat ymmärtämään erilaisuutta.
Mutta ne vanhempien sairaudet jättävät jälkensä vaikka oppisivat ymmärtämään erilaisuutta. Lapsi oppii ettei ole ikinä ykkönen.
Vierailija kirjoitti:
Jos masentunut käy töissä se helposti vie kaikki voimavarat. Minusta hän todella tekee paljon perheensä eteen, käy töissä ja tuo rahaa perheeseen, en todellakaan voisi vaatia enempää. Kodin ja lastenhoitoon hän voi hyvin osallistua omien voimavarojen mukaan. Terve vanhempi on ensisijaisesti vastuussa lapsista ja kodista.
Kauanko se terve onkaan terve, kun käy töissä ja vastaa yksin lapsesta ja kodista, ja kaikenlisäksi katselee sohvalla kaiket illat makaavaa puolisoa?
Harvalla meillä 70-luvulla syntyneillä isät on osallstuneet mitenkään ja ihan normaaleja reippaita ihmisiä meistä kasvoi. Silloin tämä oli normi eikä aiheuttanut kodissa eripuraa. Lapset omaksuivat vanhempien roolit sellaisina kun ne näkivät.
Nykypäivänä tilanne on erk ja odotukset. masennusta käytetään tekosyynä paljoon. Jos jaksaa käydä töissä, jaksaa myös laittaa astianpesukoneen päälle ja kysyä lapselta että mitäs päikyssä tai koulussa tänään sujui. Se on omasta tahdosta kiinni. Itse en vuotta kauempaa katselisi moista. Joko ottaa roolia tai sitten vapauttaisin itseni siitä katkeruudesta, että toivon sitä turhaan. Ottaisin eron ja hoitaisin itse kaiken. Mölliköön sohvallaan mies sitten rauhassa ja osallistuu joskus ja jouluna halunsa mukaan. Mitään en odottaisi paitsi rahallista tukea lapsen kasvatukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi oppii elämään asian kanssa, toki jää vaille toisen vanhemman rakkautta. Sitä vastoin suhde toiseen vanhempaan kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle pitää kertoa ikätasoisesti toisen vanhemman sairaudesta, lapset oppivat ymmärtämään erilaisuutta.
Mutta ne vanhempien sairaudet jättävät jälkensä vaikka oppisivat ymmärtämään erilaisuutta. Lapsi oppii ettei ole ikinä ykkönen.
Mutta eihän lapsesta voi kasvattaa ykköstä. Lapsen tulee saada kaikki tarpeet täytettyä ja turvallisen kasvuympäristön. Rajat on rakkautta, jotka asettaa vanhemmat. Tasa-arvo on tärkeämpi kuin lapsen ykkösenä olo. Näin lapsesta kasvaa tasapainoinen ja erilaisuutta ymmärtävä ja vaillinaisuutta hyväksyvä.
Olen itse ollut masentunut ja välillä jaksamaton. Lapseni luottavat minuun ja tukeutuvat, mikäli on huolia, murheita ja ennenkaikkea kun on elämässä onnistumisen tunteita. Lapseni tukeutuvat minuun joissain asioissa enemmän kuin isäänsä. Äiti on aina äiti, vaikka olisi vaillinainen. Toki olen osallistunut arkeen, kun masennusvaihe meni ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos masentunut käy töissä se helposti vie kaikki voimavarat. Minusta hän todella tekee paljon perheensä eteen, käy töissä ja tuo rahaa perheeseen, en todellakaan voisi vaatia enempää. Kodin ja lastenhoitoon hän voi hyvin osallistua omien voimavarojen mukaan. Terve vanhempi on ensisijaisesti vastuussa lapsista ja kodista.
Kauanko se terve onkaan terve, kun käy töissä ja vastaa yksin lapsesta ja kodista, ja kaikenlisäksi katselee sohvalla kaiket illat makaavaa puolisoa?
En tiedä muista, mutta minun mieheni on rinnalla edelleen. Masennuksen voi myös selättää.
Alue: Aihe vapaa
https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000011081692.html