Olenko outo äiti, kun en tajua lapseni kummien lahjaideaa: Vievät 4v pizzalle. Ei meidän 4v pidä syömistä mtenkään hienona.

Meidän 5-vuotias ei arvostaisi tuollaista kovinkaan paljoa. Ei juuri edes tykkää pitsasta. Syöminen on vättämätön pakko.

Ajatus sinällään mukava. Ei tavaraa, vaan yhdessä olemista :)

että noin pieni lapsi ei oikein vielä arvosta ko. lahjaa..

Mutta ehkä se, että pääsee kummien kanssa (ilman vanhempia?) jonnekin vieraaseen paikkaan voi olla ihan jännää jo 4-vuotiaastakin. Mutta jossain pizzan syömisessä ei varmaan mitään hohdokasta sinänsä.

AP kaikkea ei voi mitata rahassa, sekö sinua mietityttää ettei hienoa lahjaa olekaan kenties luvassa?

kivaa on viettää aikaa kummien kanssa ja olla näiden huomion keskipiste ihan kokonaan. Ja samalla saa herkutella pitsalla. Se on varmasti kivaa lapsen mielestä. Ehkä antavat vielä pitsareissulla jonkun pienen lelulahjan samalla. Kivaa että haluavat viettää aikaa kummilapsen kanssa.

Tytär on " kulinaristi" ja tykkää tutustua uusiin ravintoloihin ja maistella uusia juttuja.

Olemme yrittäneet käydä erilaisissa ravintoloissa ja opettaa sinne kuuluvia käytöstapoja...

Mun mielestä kyllä ihana idea viettää just aikaa lapsen kanssa sen sijaan, että ostaisivat jotain krääsää tai vaatetta. Voisit ehkä ohjata, että menkää mieluummin vaikka eläintarhaan tai leffaan tai leikkipuistoon tai opastaa, mistä sun muksu tykkää.



Ei oo kummien vika, jos he eivät oikein tunne lapsia ja yritys tuntuu siksi kömpelöltä.

Meidän 3v. rakastaa ravintolassa syömistä mutta ei kylläkän pizzasta tykkää. Elämän suurin elämys lienee kun tultiin ravintolasta tilataksilla ja mukana olivat olleet isovanhemmat ja eno vanhempien lisäksi. Päälle tietysti aina laittaa ykköset :)

Kumpa joku kummi olisi oman 4v vienyt pizzalle, hän olisi kyllä pitänyt. Saa valita hienot vaatteet ja pääsee kummien kanssa ravintolaan syömään! Juuri tuollaiset elämyslahjat ovat ihania ja lapsi oppii samalla olemaan muiden ihmisten kanssa ja käymään ulkona syömässä. (mikäli ei perhelle ihan joka viikkoista ole pizzlla käynti)

jos joku aikuinen haluaa viettää aikaansa erityisesti juuri hänen kanssaan. Sillä nyt ei niin ole väliä syödäänkö pitsaa vai pullaa vai jätskiä. Vaan se, että saa tärkeänä lähteä YKSIN humputtelemaan jonkun kanssa. Meidän lapset ainakin muistelee just tollasia hetkiä pitkään. Krääsää nyt on helppo ostaa, paljon mukavampi tuollainen yhteinen juttu.

Kristilliseen kasvatukseen sopii mielestäni ihan hyvin ruokailutapakasvatuskin.

Lahjojako vaan opetatte lapsenne arvostamaan?? Kummeilta loistava idea, haluavat antaa aikaansa pienelle kummilapselleen ja opettaa että arvokas lahja ei aina ole kallis, eikä aina edes tavaraa... Samalla lapsii oppii ehkä käytöstapoja, siis sitä kuinka ravintolassa toimitaan.

Parempi vaihtoehto siis jokin muu paikka, jossa 4-vuotias viihtyisi. Eläinpuisto, jokin puuhapaikka tms?

Vaatii tuollainen paljon enemmän kuin se, että äkkiä ostetaan tavaratalosta se eka lelu, joka käteen sattuu.



Hieno oivallus, että lahja voi olla myös huomion antamista ja aikaa, ei pelkästään tavaraa. Arvostakaa toki tällaista elettä, niin lapsikin oppii arvostamaan!

Meillä lapset kohta 6 v, 4½ v ja 1½ v. Meillä on ollut tapana esikoisen 4 v synttäreistä asti käydä synttärin korvilla hienosti ravintolassa syömässä. Tarkoittaa siis oikeasti hienoissa paikoissa syömistä, ei Rosso-linjaa. Käytännössä käymme siis joukolla kolmesti vuodessa paremmin ulkona syömässä. Vaikka ravintolat ovat " hyvää" tasoa, varmistan aina pöytävarausta tehdessämme, että meitä on tällainen joukkio, mutta lapset ovat tottuneet käymään ravintolassa.



Meillä löytyy kolmen lapsen linjastosta nirsosta gulinaristiin, mutta ravintolakäynneillä on ollut syömistä tärkeämpi merkitys: Tapojen ja käyttäytymisen opettaminen. Toisen ravintolareissun aikaan alkoi jo kuukausia aikaisemmin omassa ruokapöydässä kahden vanhemman välinen jutustelu " yök mitä sikailua, tuolla tavalla ei voi käyttäytyä Lyonissa jne." .



ja monesta asiasta voin lapsille antaa kritiikkiä, mutta ravintolassa he osaavat olla. Myös aikuiset saavat tyydytystä ravintolareissuista, muutakin kuin pikaisesti hotkaistu pizza.



Minusta kummienne idea on parempi kuin hyvä, mieleen ei jää se, söikö lapsi siellä jotain, vaan elämys olla " ravintolassa kummien kanssa" - uskon että sitä muistellaan ja kauan.

Kävin just viikolla 1- ja 3-vuotiaiden lasteni kanssa pitsalla. Ne tykkäävät ihan kauheasti kun käydään ravintolassa. Välillä syövät pitsaa, välillä muuta. Ei minusta ole outo idea. Ei kaikki tietysti tykkää eikä ole tottuneet. Mut jos kuitenkin antaisit kokeilla, vosihan se olla mukava kokemus lapselle. Lasten ehdoilla ravintolassa käyminen on tietysti vähän erilaista aikuisille, oma ruoka saattaa jäähtyä eikä ehkä syödä niin pitkän kaavan mukaan kuin muuten syötäisiin...