Onko sinulla joskus paino pudonnut puhtaasti köyhyyden takia?

Ei ollut kahteen viikkoon varaa ostaa mitään syötävää ja kaapit olivat tyhjät. Elin vettä juomalla. Huimasi ja pyörrytti.

Ei. - Enemmän pelkään sen nousevan kun vähävaaisuus vie itsetunnon, eikä jaksa välittää mitä suuhunsa laittaa ja tai mitä pukee päälle ja onko muullakaan hygenilla sitten niin väljä. Kun kukaan ei välitä, niin miten jaksaisin välittää itsekääm itsestäni? Kun kannsutukseksi saa lähinnä v--lua, että mene köyhä töihin tai rinnastuksia loisiksi ja tai kuinka työkehoituksisaa vihjaillaan, etttä oikeasti parasta olisi, jos vain kuolsin pikaisesti pois.

Vammautuminen johti pois töistä. Ihan jatkuvaa kituuttamista ilman pitkää uraa takana. Kolme teiniä. Tuloja reilusti alle tonni kuussa. Onneksi olen eronnut tai ei tarvitse enää näillä tuloilla elättää miestä. Hän hoitaa tahollaan ihan itse viinan voimalla itsensä hautaan, mutta ei hänestä ole omille lapsilleen mitään turvaamaan. Kaikki liikenevä mene tietysti lapsiin ja itse joutuvat jonkin verran myös tekemään töitä maksaakseen vaikka harrastukset ja ikävä kyllä usein myös kengät ja niin edelleen. 

 

lapset syövät onneksi koulussa opiskelu paikassa jne. Tavallisiin asioihin kaupassa menee tosi  paljon rahaa esimerkiksi ihan vaan vessapaperiin, siivous aineisiin tai saippuan ja niin edelleen. Mutta puhtaudesta ja siisteydestä hygieniasta en todellakaan aio luopua. On mulla joku arvokkuus sentään ja myös sen mallia sitten antaa lapsille että raha ei merkitse kaikkea. Ravitsemustila on mulla varmaan tosi kurja ihan rahanpuutteen takia. Aika yksipuolista mitä pystyy ostamaan tai tilaamaan jostain hävikkiruokakaupasta. Tilaan sillon kun on rahaa ja silloinkin tosi vähän ja harvoin. Mihinkään ruokajonoihin täällä en pyörätuolilla pääse . Kerran kokeilin ja heti oli tyypit puskaradiossa haukkumassa että oikein taksilla tullaan paikalle  vaikka se oli Inva taksi . Mutta painoa  lähtee tasaisesti koko ajan ja samalla hiukset on huonossa kunnossa ja kynnet . Iho kummallista kyllä voi oikein hyvin . Vähän aiheen vierestä mutta onneksi en ole koskaan juonut mitään tai polttanut röökiä  tai karkkia sipsiä tai sellasta kun ei niihin rahat millään riittäis ja nyt ei edes osaa sellasta kaivata paitsi lapsille  sitä karkkia ja sipsiä siis .a

Viime syksynä laihduin muutenkin hoikasta kunnosta vielä 3 kg lisää, kun en saanut moneen kuukauteen mitään rahoja ja oli hulli stressikin päällä. 

Opiskeluaikana 90-luvun lamassa, kun en saanut kesätöitä enkä mitään tukia. Ihme kyllä selvisin hengissä. Myöhemminkin minulla oli välillä varmaan joku puutostauti, kun rahat loppui ja elin lähinnä perunoilla, makaronilla, hernemaissipaprikalla ja puurolla. 

Opiskeluaikoina oli alle 100€ kuussa käyttörahaa. Keräsin pulloja melkein joka ilta ja söin vain paistettuja perunoita ja makkaraa. Päälle paistettu kananmuna. Välillä perunan sijasta söin makaronia.

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluaikana 90-luvun lamassa, kun en saanut kesätöitä enkä mitään tukia. Ihme kyllä selvisin hengissä. Myöhemminkin minulla oli välillä varmaan joku puutostauti, kun rahat loppui ja elin lähinnä perunoilla, makaronilla, hernemaissipaprikalla ja puurolla. 

Sama meno ,sama aika,  ja useasta hampaasta kiilteet meni rikki ku ei saanu riittävästi kalsiumia .

Juu. Opiskeluaikoina kissa sairastui ja kaikki rahat meni hänen lääkärilaskuihinsa, joten kolme viikkoa elin porkkanapussilla, köntällä sinihomejuustoa ja makaroonilla. 

90-luvulla paino putosi 15kg neljässä vuodessa, mutta elinkin pelkällä oluella. Siihen riitti rahaa jostain syystä. Nykyköyhät voivat tehdä kotiviiniä(kiljua) ja pyrkiä samaan.

Lähdin Ruotsiin kun en saanut Suomesta mitään töitä ja palkka tuli vasta kuukauden päästä ja se oli PIENI.

Mutta se eka kuukausi oli ihan surkeaa elämää. En muistele hyvällä.

Koko elämäni, kun synnyin ei ollut edes asuntoa vanhemmilla.

Väkivalta kokemuksen jälkeen syömättä niin kauan että raudan puute anemia ja tosi heikko. Ja kerran kun kello oli varastettu ranteesta niin ei ehtinyt ruokalaan ajoissa oli ruoka loppu , oli melko laiha kroppa. Ja joskus kun ei ollut rahaa niin pelkkää riisiä hyi helvetti ei enää ikinä. Riisiä. Ei tiedetty mistään Pelastusarmeijan ruokajakeluista. Eikä edes sossusta. Nälkää nähty eikä tiedetty. 

Ysärilamassa en syönyt juuri mitään. Kaikki raha mitä oli meni soittohommiin.

Söin tyyliin kasvispihvin ja riisiä kerran päivässä, painoin 72kg 190cm pitkänä miehenä.

Nyt painan yli 100kg.

No syön aika vähän, etenkin jos lapset eivät ole täällä, vaan isänsä luona. Silloin ei tarvitse tehdä ruokaa, syön jotain puuroa tai leipää. Välillä ostan halvalla leipäkassin ja laitan pakastimeen. Lasten kanssa sitten syön lämmintä ruokaa ja yhdessä otetaan aina myös iltapalaa. Olen lähes alipainoinen. Olen työtön, omakotitalo, joten en saa asumistukea. Ja ei enää lapsikorotuksia. Kelasta minimi elarit ja lapsilisät, joten ei näillä juhlita. Onneksi asuminen aika edullista, kun ei juuri lainaa. Olisi sitä kai varaa syödä vähän enemmänkin, mutta sitten alkaa ne vähät säästöt hupenemaan. Leipäjonoja ei ole 15km säteellä, joten ei hyödytä, kun jo matkaan menee enemmän rahaa, kuin se hyöty olisi. Kun ei tiedä saako edes koko kassia ja mitä siellä edes on. Toivottavasti pääsen kohta kouluun, täällä saa amiksessa syödä ilmaiseksi myös aikuiset opiskelijat. 

Joo työn perässä muutto ja ei rahaa. Lakana lattialla ja ei mitään ei edes suolaa. Eka kuukausi meni noin. Surkeeta ei tullut edes mieleen pyytää mitään. Töissä nieli tyhjää kun muut meni ruokalaan. Piti ostaa sänky ja pyörä kuin työkenkää ja köyhää oli. Lopulta riitti kun sai tupakan polttaa töissä eikä syönyt mitään. Illalla tupla suklaa ja aamulla töihin. Paino takia olla 45 kg alimmillaan. 

Aikoinaan söin yhden viikon käytännössä pelkkää kaurapuuroa. Rahaa ei ollut yhtään, ja kaapissa oli vain kaurahiutaleita. Paino oli silloin ongelmistani pienin, joten en ainakaan huomannut asiaa.

Tuttu opiskelijapoika laihtui kun söi vaan sen opiskelijalounaan eikä mitään muuta kun rahat ei riittäneet.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut kahteen viikkoon varaa ostaa mitään syötävää ja kaapit olivat tyhjät. Elin vettä juomalla. Huimasi ja pyörrytti.

Mulla oli onneksi teepusseja, joita käytin kymmeneen kertaan. Kaveri tuli kerran käymään ja toi mukanaan Hesen juustohampurilaisterian. Se oli maailman paras ateria ja olen korvannut sen jo moninkertaisesti kaverille. Nämä opiskelijana ysärillä.

Oli lapsena keripukki niin hampaat heilui suussa ja terveydenhoitaja kävi piikittämässä vitamiinia . Lapset ei myös yletä ottaa vettä joten aikuisten pitää muistaa että mehumuki vesimuki aina jossain tuolilla. 

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluaikoina oli alle 100€ kuussa käyttörahaa. Keräsin pulloja melkein joka ilta ja söin vain paistettuja perunoita ja makkaraa. Päälle paistettu kananmuna. Välillä perunan sijasta söin makaronia.

Ostin ysärillä opintotukipäivisin viiden kilon pussin perunoita, kilon sipuleita ja puoli kiloa voita. Aivot tarvitsee myös rasvaa. Perunassa ja sipulissa on C-vitamiinia. Hengissä ollaan edelleen.