Miksi kaikki ajattelevat, että mulla ei enää ole omia aivoja ollenkaan??

Taas tuli tosi paha mieli miehen kanssa käydyn " keskustelun" jälkeen. Keskustelu alkoi ihan spontaanisti vaaleihin ja politiikkaan liittyvistä asioista, ja päättyi siihen, että mies vihaisena tuhahti " huomaa että oot taas puhunut x:n kanssa kun paasaat tollasista asioista" . Ja vain siksi että olimme miehen kanssa vähän eri mieltä asioista, minä en edes paasannut juurikaan vaan hän enemmän!



Kaikki muutkin kuin mieheni olettavat, ettei mulla ole mitään omia mielipiteitä mistään asioista, eikä ainakaan perusteltuja sellaisia. Mua ei yksinkertaisesti kuunnella, tai jos kuunnellaan, tuhahdellaan tyyliin " mistä toikin kotiäiti jotain luulee tietävänsä" . Olen selittänyt monta kertaa miehelleni, miten tärkeää mulle olisi saada edes kotona keskustella jostain muustakin kuin lapsista ja kodinhoidosta, nyt kun en ole töissä. Mies vakuuttelee ymmärtävänsä, mutta ei sitten kuitenkaan kuuntele, kun jostain asiasta haluaisin jutella.



Aaargh, raivostuttaa tosi paljon!!! Viekö kotiäitiys muka omat aivot kokonaan pois?