Antavatko 3-vuotiaanne tutkia itseään lääkärissä?

En tiedä mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä. Erityistä valmennusta sillä saralla ei ole ollut. Kuopukseni oli alle 2-vuotias antaessaan ottaa pari putkea verinäytettä kyynärtaipeesta silmääkään räpäyttämättä.



Tärkeimpänä olen kokenut sen, että lapselle ei valehdella, aikuinen pysyy rentona ja lasta kehutaan kun kaikki on mennyt hyvin. Ei meillä sen kummempia tehdä.



Lapsia ei ole tarvinnut pidellä kiinni sen aikaa, kun korvat katsotaan enää sen jälkeen, kun ovat itse osanneet istua.



Ehkä vain käynyt tuuri ja olen saanut helpot lapset tällä osiolla elämässä.

Yksityisellä niin huippu hyvä lastenlääkäri, siis todella taitava.



Kyllä lääkärillä on merkitystä näissä asioissa.



JOs lääkäri hoitaa siviileissään ja ei ole tungetteleva. Katsoo sitten sopivan tilaisuuden tullen, pysyy rauhallisena, ei puhu ylimääräistä. On vielä tosi hellävarainen. Lapseni ei haluais lähteä kys. lääkärin luota edes pois. Sitten vielä, kun tuli tutummaksi, lääkäri otti lapsen syliin.

Meidän tyttö oli sairaalassa ja ojensi itse jo sormenkin, kun tiesi, että mittalaitteen pää kiinnitetään siihen ja kun lääkäri tuli, nosti paidan helman ylös, kun lääkäri kuitenkin kuuntelisi rinnan rohinaa.

Tottakai on pistänyt hanttiin lääkäriinmenoa, mutta huoneessa sitten mennyt tosi hienosti.

Vähän arka on lapsi muutenkin, ja hitaastilämpiävä.



ap

Ja niin että lapsi saisi leikkiä lääkäriä sinulle tai pehmolelulle?

Meillä on molemmilla semmoinen lääkärilaukku ja sillä hoidetaan aina kaikki kylään tulevat ja omat nuket ja pehmolelut.



6

On käyty niin paljon lääkärissä ettei ole niistä enää moksiskaan. Tärkeintä minusta on PUHUA asiasta etukäteen. Siis ei vasta samana päivänä vaan reilusti etukäteen jos vain mahdollista!! Kertoa minne mennään ja mitä siellä tehdään. Jos et ole varma kaikista toimenpiteistä niin sanot suoraan, ettet tiedä mitä kaikkea siellä tehdään, mutta äiti/isi on sinun kanssasi koko ajan eikä mitään hätää ole. Ja kun siellä lääkärissä ollaan, on aikuisen oltava kuin ei mitään ihmeellistä tapahtuisi, rentona ja rauhallisena. Jos aikuinen on hermostunut ja " paniikissa" niin tokihan se lapsikin sitten hermostuu ja alkaa panikoimaan! Sitten jos tiedossa on jotain verikokeita tms. mitkä ei lapsista niin kivoja ole, luvataan vähän jotain extraa käynnin jälkeen. Meillä on riittänyt jätski.



Älä tee asiasta ongelmaa niin siitä ei tule ongelmaa!

Kyllä meidän jätkä huutaa, kun sikaa lahdattais. Puhumattakaan jos pari putkea verta otettas!!

kyynärtaipeesta, esikoinen kävi kolmena päivänä peräkkäin pumpattavana, kun oli niin pienikokoinen, ettei verta voinut ottaa tarvittavaa määrää kerralla.



Kyllä minä luulen että on myös äidin käytöksestä kiinni.

Tyttö on ollut aina yllättävän reipas hammaslääkärissä sekä normaalissa lääkärissä. Ei ole tarvinnut itkeä, vaan tyttö on ottanut käynnit lähinnä kivoina päivän tapahtumina.



Itse olen hoitaja ja olen tiennyt sen, että lasta täytyy " valmentaa" etukäteen lääkärissä käyntejä varten. Meillä on luettu mm. " Veera lääkärissä" kirjaa ja opeteltu lääkärien tutkimusvälineiden nimiä jne. jo paljon ennen kuin varsinaista oikeaa asiaa lääkäriin edes tuli. Olemme myös harjoitelleet kotona hampaiden tutkimista ja tavallisen lääkärin tutkimuksia.



Tietysti lapsen luonteella on merkitystä siihen miten hän suhtautuu itsensä kajoamiseen tutkimus tarkoituksessa.