LASTEN JATKUVA SAIRASTELU VÄSYTTÄÄ NIIIN, MUITA?
Olen toki tiennyt, että pikkulapsiperheeseen kuuluu sairastelu, mutta en ikimaailmassa enkä KOSKAAN olisi arvannut, että se sairastelu on kokoaikaista ja jatkuvaa. Jotenkin tuntui, että yhden lapsen kanssa se vielä kohdallani meni aika hyvin, mutta nyt kahden kanssa tunnen todella väsyneeksi itseni. Huomaan olevani äreä, vaikka yritänkin välttää lapille tiuskimista. Hehän reppanat ovat sairaana. Ikävä kyllä uskon heidän aistivan , että äiti on kireä. : ( Tästäkin on huono omatunto.
Oksennustautia, silmätulehdusta, rokkoa, flunssaa -ja lapset kotihoidossa. Kun olisi edes parin viikon tauko, mutta ei. Säälittää tietysti lapset, myös aina se sillä kertaa terve lapsi. Ei päästä ulos, kyläilemään, mihinkään. Hoitoapua ei ole, eikä tietysti sairasta pienokaista mielellään jätäkään. Mies osallistuu kiitettävästi työpäivän jälkeen ja huolehtii poikasistamme, mutta yksin en häntä henno iltaisin lasten kanssa pientä kävelylenkkiä pidemmäksi ajaksi jättää. On tässä sellainen rumba.
Niin, ja syömme terveellistä kotiruokaa, ulkoilemme ja elämme terveellisesti. Kädet pesemme kotiin tullessamme, mutta emme kuitenkaan ole mitään yli-hygieenisiä. Huokaus.
Kysymys kuuluukin, että miten te muut samassa tilanteessa olevat jaksatte?
Kommentit (12)
Lähinnä varmaan itsekin kaipaisin pientä kannustusta:)
Meillä sairastettu nyt puoli vuotta lähes yhtäjaksoisesti. Meillä vain yksi lapsi joten siinä mielessä tietenkin " helpompaa" mutta vastapainoksi sille tulen sitten aina itsekin kipeäksi. Juuri nyt lapsi ollut viisi päivää kuumeessa ja itse kolme... Eipä siinä kai auta kuin juuri tuo päivä kerrallaan:)
Ja jos nyt jotain positiivista haluaa hakea, niin me ollaan säästytty tuolta mahataudilta (kop kop) :)
Meillä myös tosi infektiokierteinen ipana (+ allergiat). Todella kypsää.
Siinä kun on vielä se ristiriita, että paitsi että on kova huoli ja hätäkin lapsen puolesta, niin samalla on jo itsellä paukut ihan loppu jatkuvaan antamiseen ja huolenpitämiseen. Eli yhtaikaa itsekkäät tarpeet ja hätä siitä tulevatko lapsen tarpeet täytettyä.
Huomaa, että sairastelu vaikuttaa omaan asennemaailmaan ja kokemiseen. Melkein kaikessa aloitan lauseen: Jos satutaan olemaan terveinä niin.... tai Jos lapsi onkin sairaana, niin... Eli siitä sairastelusta on tullut elämää määrittävä uoma, ei jaksa uskoa toiveikkaasti suunnitelmiin ja ajankäyttöön.
Kokonaan oma mausteensa soppaan on tämä työelämä: 2 vuorokautta sairaan lapsen hoitolomaa kun ei ihan riitä esim rokkoihin yms, ja varaäitiäkään ei meillä liiemmin ole :o(
Ruikuti ruikuti, mutta joskus jaksaa vain sen varassa että tietää että muutkin kokevat samaa
Lisää kokemuskia luemme varmasti kaikki mielellämme. Edellinen kiteytti osuvasti omia ajatuksiani: on huoli lapsesta mutta toisaalta omat itsekkäät tarpeetkin nousevat pintaan. Kun olisi niin kiva joskus päästä vaikka elokuviin. Mitään baarirälläystä en kaipaa tippakaan, en viikonloppuhoitopaikkaa äidin ja isin yhteisen reissun ajaksi. Ikävä ipanoita tulisi. Jos saisi vaikka kolmetuntisen aikaa tehdä jotain ihan muuta joskus. Toisaalta huomaan, että arvostan ihan hirveästi tavallista arkea mukuloiden kanssa, kunhan vain olemme kaikki terveenä. Sairaan lapsen hoitaminen on vaativaa, samoin se, että yöunta on jatkuvasti liian vähän. Anteeksi narinani, minulla on maailman ihanimmat lapset, jotak tuottavat minulla mitä suurinta iloa ja onnea. Kun vain noita pöpöjä ei ihan noin paljon olisi.
Kuulostaa todella raskaalta. Tuli vaan mieleeni, että oletteko käyttäneet lapsianne lastenlääkärillä? Minulla sairasteli esikoinen vuodenikäisenä ( oli päiväkodissa ) alvariinsa. Vein lastenlääkärille ( yksityiselle, terveyskeskuksesta turha odottaa lähetettä ) ja taustalta löytyi infektiastma. Lääkitys auttoi ja elämä normalisoitui. Kuopus sairasteli korvatulehduksia myös vuodenikäisenä ( kotihoidossa ) ja tietty oli se jatkuva flunssa. Korvat putkitettiin yksityisellä lääkäriasemalla. Heti ei elämä helpottunut, mutta kun maitoallergia löydettiin ja löytyi sopiva ruokavalio niin johan taas helpotti! Itselläni oli vuosia takaperin jatkuva infektiokierre. Poskiontelot punktoitiin parhaillaan 6 kertaa putkeen ja antibiootteja meni huimat määrät angiinoihin. Nielurisoista löytyi syy ja ongelma hoitui.
Eli tottakai sairastelu kuuluu osana lapsiperheiden elämään, mutta ihan kamalat määrät infektioita ei kuitenkaan ole välttämättä ihan normaalia.
Minsku
Tänään ollaan taas kotona, itse asiassa poika on " tavallisesti" tarhassa kuten isoveljensäkin, ja jostain marraskuusta asti on keskimmäisen kohdalla toteutunut jatkuvasti kaava 3-4 päivää tarhassa - viikko tai puolitoista kotona- 3 - 4 pv tarhassa - jne... Epätoivo meinaa kyllä joka kerta iskeä kun kuume alkaa poloisella nousta ja aivastelu alkaa, tuntuu, että EI TAAS :(( Muutama antibioottikuuri on takana ja varmaan kuudesti on käyty tämän vuoden puolella lääkärissä tarkistuttamassa korvat jne.
On todella väsyttävää. Ja epätoivoista kun ei voi tehdä oikein mitään muuta kuin tarkkailla meneekö niin pahaksi tai kestääkö niin pitkään että on taas käytävä lääkärissä. Ja ihan sama minuakin vaivaa, huono omatunto siitä että ei millään jaksaisi öisin nousta niistämään nenää / antamaan kuumelääkettä / juotavaa / jne. Ja niin monet kivat jutut joutuu perumaan, kyläilyt, jumpat sun muut jäävät kaikki käymättä.
Olen yrittänyt kehittää itselleni " aika aikaa kutakin" - asennetta, yleensähän sanotaan että viimeistään 4 - 5v:na tuo sairastelu helpottaa. Meidän sairastelija on 3.5v eli toivon että kevät tuo helpotuksen ja että ensi talvi on sitten helpompi.
Jaksamista toivotan kaikille samassa tilanteessa oleville, toivotaan että kevään koittaessa tautikierteet hellittävät :((
Täällä myös yksi murheellinen äiti. Ollaan kuukausi oltu vuorotellen ja välillä yhtä aikaa kipeinä lasten kanssa. Kun yksi tauti saadaan hoidettua, toinen on jo tuloillaan. Alkaa olo olla ihan turta koko asiaa kohtaan. Harmittaa!!
Ainoa asia mitä positiivisena enää nään on se että olen kotiäiti, niinpä ei tarvitse huolehtia töistä poisolemisesta.
sairastelevien lasten kanssa jaksamiseen välillä riittää pieni tauko, tarkoitan esim. kahvilla käynti, kävely tai puhelin soitto ystävälle... näillä olen itse jaksanut ja yritän jatkossakin jaksaa. esikoinen oli koliikki lapsi ja sen jälkeen alkoi sairastelut, kaikkia tauteja saatiin aina kaksi peräkkäin. 1,5 vuoden iässä kitarisaleikkaus auttoi silloin. sen jälkeen vuosi suht normaalia, kunnes tuli allergiat. nyt poika viisi allergoita enää leppä ja koivu, muuten todella " terve" .
onneksi poika on terve, perheeseen syntyi kuopus 4kk sitten ollaan sairastettu jo rsv-viirus ja kurkunpään tulehdus, pohjalla atooppinen iho ja maitoallergia. joten huolta riittää, nyt yritetään selvittää mitkä ruoka-aineet sopivat..
mutta yleensä sitä äidit jaksaa!!!!
mammax2
Tyttäremme, 2,5 v, sairastelil ähes koko syys-talven. Viisi antibiottikuuria söi korvatulehduksiin ja oli kipeenä lähes yhtäjaksoisesti lokakuusta tammikuuhun. Tammikuussa menimme homeopaatille lopenuupuneina yövalvomiseen ja kipeän lapsen hoitamiseen. Vaihtoehtona olisi ollut kitarisojen leikkaus ja korvien putkittaminen.
Homeopaattiset valmisteet paransivat tytön korvat muutamassa päivässä ja olo koheni. Nyt tyttö sairastanut yhden flunssan tuon jälkeen, toipui nopeasti, eikä tullut korvatulehdusta! Homeopaattisia valmisteita meillä kotona nyt valmiina odottamassa, jos oikein paha flunssa pukkaa päälle.
Olen juuri ollut 6 päivää vapaalla, suunnitelmat menivät myttyyn koska esikoisella alkoi uusi flunssa perjantaina. Olin aivan innoissani menossa tänään töihin LEPÄÄMÄÄN mutta kas vain, eilen kuopukselle nousi kuume. Ja taas ollaan kotona...sisällä... aargh.
Toki en tänä talvena ole ollut pois töistä lasten sairauden takia kertaakaan tätä ennen, enkä sitä murehdikaan vaan sitä, että huono nukkuminen ja päivärytmin sekalaisuus väsyttää ja rasittaa ja kyllästyttää. Esikon uimakoulu jäi väliin, itse en jaksa kuntoilla koska kurkku on kipeä ja kaiken kruunaa YSKÄNROKKO MOLEMMINPUOLIN SUUPIELISSÄ. Olen siis sanalla sanoen todella kypsä.
Ja me ollaan kaikkineen sairastettu vain 2 kuukauden ajan pitkää nuhaa, yskää, silmätulehdusta, kurkkukipua kerrottuna 4 henkeä.
Meillä alkoi sairasteluputki jouluviikolla 10kk pojan vauvarokolla. siitä lähtien olemme sairastelleen kaikki vuorotellen. Ei mitään vakavaa: flunssaa, oksennustautia ja taas flunssaa. Joulun jälkeen perheessämme on ollut yksi viikko ettei kenelläkään ole ollut kuumetta. Myös mulla on kuntoilu jäänyt. Liityin vuoden alussa erääseen kuntoiluklubiin ja KOLME kertaa olen päässyt jumppaan, joko olen ollut itse kipeänä tai valvonut muksujen takia, etten ole jaksanut lähteä. Mutta kevättä kohden mennään, joten eikohän tämä sairastelu pikkuhiljaa vähene:)
Meillä alkoi pojan sairastelu kierre hänen ollessa 4vkoa vanha.
Ensin oli keuhkokuume, keuhkoputkentulehdus, pari hengitystie infektiota. Oltiin osastolla Jorvissa jatkuvasti. Loppuen lopuksi saatiin astma diagnoosi.
Muutama kuukausi meni suht ok. Poika pulautteli koko ajan enemmän ja enemmän. Tehtiin pH-mittaus Jorvissa, ei löytynyt mitään. Sen jälkeen tehtiin vatsalaukun, suolen tähystys jossa ei todettu mitään.
Tähän mennessä lapsi oli n 5kk ikäinen. Tutkittu oli sydän ultralla 2x, tähystetty, ultrattu vatsa, munuaiset, maksa.
5kk iässä alkoi ripulointi, hoidettiin viikko tavallisena virusperäisenä ripulina.
Mentiin sattumalta Jorviin kontrolliin, mainitsin ripulista ja jäätiin samantien osastolle. Viikko oltiin Jorvissa ja sen jälkeen jouduttiin ambulanssilla Lastenklinikalle.
Lastenklinikalla oltiin 5viikkoa. Tällä välin tutkittiin kymmeniä ulostenäytteitä, verikokeita monia kertoja päivässä. Tauti taudilta suljettiin pois mahdollisuuksia. Loppuen lopuksi onneksi lääkärit miettivät ja päättivät vielä ottaa maito ja muna allergia testit verestä... ja hups... meillä oli maitoallergia, sekä muna myös. Munaa ei ollut saanutkaan koskaan elämässään vielä, mutta maito kyllä
7kk iästä alettiin harjoittelemaan kiinteiden syömistä pikku hiljaa.
n 1.5v iässä alko korvatulehdus kierre. Yhteensä 9 korvatulehdusta pääsi olemaan ennen kuin onneksi uusi korvalääkärimme sanoi että ehdottomasti putkitukseen! Saatiin putket viime vuoden marraskuussa
Nyt poika täyttää 3vuotta keväällä ja on alkanut helpottamaan :) Vihdoin.... täytyy kopuutta puuta kylläkin *
Että kyllä se voi helpottaa, kevään myötä.
Tosin taitaa olla itselle tulossa taas flunssa tänä aamuna...