Miksi joku mies haluaa antaa suhteeseen bare minimum?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sama logiikka, kuin kahviloissa? Että niihin mennään tekemään naiseen vaikutus ja sitten kun nainen on saatu, ei tarvitse enää mennä?"

 

Kyllä. Ei ole mitään järkeä muuten käydä kahvilassa paitsi ulkomaan lomamatkalla. Kotimaiset kahvilat ovat jo liian tuttuja.

Ei tarvi käydä baarissa tai kahviloissa tai ruokaravintoloissa, mutta jos ei aio käydä, se kannattaa tuoda selvästi esille jo ensimmäisellä viikolla tapailun alussa. 

Ei kannata sanoa. Silloin jää pimppa saamatta. Treffaaminen on aina vain esiintymistä. Kukaaan ei ole silloin oma itsensä.

Tämän takia treffit ovatkin nykyään enemmän kuulustelutyyppinen tilaisuus. Ensin pitää testata, mitä mies asioista ajattelee ja sitten vielä sekin,

Ja kun et mitenkään voi tietää, mikä on totta ja mikä ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sama logiikka, kuin kahviloissa? Että niihin mennään tekemään naiseen vaikutus ja sitten kun nainen on saatu, ei tarvitse enää mennä?"

 

Kyllä. Ei ole mitään järkeä muuten käydä kahvilassa paitsi ulkomaan lomamatkalla. Kotimaiset kahvilat ovat jo liian tuttuja.

Ei tarvi käydä baarissa tai kahviloissa tai ruokaravintoloissa, mutta jos ei aio käydä, se kannattaa tuoda selvästi esille jo ensimmäisellä viikolla tapailun alussa. 

Onko kahvilassa käynti sinulle parisuhteen tärkein asia?

Ei ollenkaan. Mutta suhde rahaan on tärkeä, että ollaan samalla aallonpituudella. Suhde sairastutti minut ollessani pi

On järkevämpää ostaa lonkeroa kaupasta kuin käydä kahvilassa. Samaa kahvia voi ostaa kaupasta halvemmalla ja keittää kotona kahvit. Näin säästyy rahaa ostaa lonkeroa.

Mitä jos mies toisaalta tekee kaiken ns. konkreettisen hyvin, eli siivoaa, käy kaupassa, pesee pyykit yms, mutta tunnepuolelta ei anna mitään?

Tarkoitan tällä sitä, kun mies ei puhu omista tunteistaan ja ei ole kiinnostunut kumppanin tunteista. Jos kumppani tuo esiin vaikka pettymyksen tunteita niin se kuitataan jollakin vastuksella, usein faktalla, jonka pitäisi viedä tunne pois. Enemmän tuntuu siltä, että haetaan vain ulospääsyä tilanteestaa, joka on itselle epämiellyttävä. Jos keskustelua yrittää jatkaa liian pitkään niin mies suuttuu.

Pitääkö tyytyä siihen, että kaikki on näennäisesti hyvin? Arki rullaa, mutta minkäänlaista tunneyhteyttä ei ole.

Loppuiko ap:lla suomenkielen taito kesken otsikon?

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos mies toisaalta tekee kaiken ns. konkreettisen hyvin, eli siivoaa, käy kaupassa, pesee pyykit yms, mutta tunnepuolelta ei anna mitään?

Tarkoitan tällä sitä, kun mies ei puhu omista tunteistaan ja ei ole kiinnostunut kumppanin tunteista. Jos kumppani tuo esiin vaikka pettymyksen tunteita niin se kuitataan jollakin vastuksella, usein faktalla, jonka pitäisi viedä tunne pois. Enemmän tuntuu siltä, että haetaan vain ulospääsyä tilanteestaa, joka on itselle epämiellyttävä. Jos keskustelua yrittää jatkaa liian pitkään niin mies suuttuu.

Pitääkö tyytyä siihen, että kaikki on näennäisesti hyvin? Arki rullaa, mutta minkäänlaista tunneyhteyttä ei ole.

Se on ihan oma valinta. Minä en pysty olemaan tuollaisessa, kun koko lapsuus oli jo tuota ja sen jälkeen viiden vuoden parisuhde. Joku on tuon tyyppinen itsekin eikä haittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos mies toisaalta tekee kaiken ns. konkreettisen hyvin, eli siivoaa, käy kaupassa, pesee pyykit yms, mutta tunnepuolelta ei anna mitään?

Tarkoitan tällä sitä, kun mies ei puhu omista tunteistaan ja ei ole kiinnostunut kumppanin tunteista. Jos kumppani tuo esiin vaikka pettymyksen tunteita niin se kuitataan jollakin vastuksella, usein faktalla, jonka pitäisi viedä tunne pois. Enemmän tuntuu siltä, että haetaan vain ulospääsyä tilanteestaa, joka on itselle epämiellyttävä. Jos keskustelua yrittää jatkaa liian pitkään niin mies suuttuu.

Pitääkö tyytyä siihen, että kaikki on näennäisesti hyvin? Arki rullaa, mutta minkäänlaista tunneyhteyttä ei ole.

 

Miksi ihmeessä pitäisi tyytyä suhteeseen jossa ei mitään tunneyhteyttä ole? Sehän on tärkein osa suhdetta, ilman tunneyhteyttä en minä ainakaan edes lähtisi suhteeseen.

"Ja kun et mitenkään voi tietää, mikä on totta ja mikä ei. "

Itseasiassa, kun kiinnittää huomiota sanojen ja tekojen ristiriitaan ja ristiriitaisiin lauseisiin, on yllättävän helppoa kyseenalaistaa.

Vierailija kirjoitti:

Syy on varsin yksinkertainen. Hän kelpuuttaa sinut suhteeseen, vaikkei varsinaisesti rakasta. Mies kuin mies kaivaa itsestään vaikka millaisen sankarin, kunhan nainen on SE oikea. 

Tämä on totta. Tapailin aikani tosi komeaa ja menestyvää miestä, joka oli halusi edetä hitaasti, vastasi viesteihin päivien viiveellä, eikä ehtinyt tavata kiireisiinsä vedoten. Jälkikäteen ajatellen suhde oli täysin oma projektini, jossa vedin passiivista miestä perässäni. Lopulta hän halusi lopettaa suhteemme. Tämän jälkeen hän päätyi alle vuoden sisällä naimisiin 15-20 vuotta itseään nuoremman naisen kanssa, eli siinä suhteessa ei nopeus haitannut. Tympi kympillä kaikki oma yrittämiseni, kun pariskunta käveli kaupungilla vastaan toisiinsa tiukasti kietoutuneina. Mies ei edes huomannut olemassaoloani. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos mies toisaalta tekee kaiken ns. konkreettisen hyvin, eli siivoaa, käy kaupassa, pesee pyykit yms, mutta tunnepuolelta ei anna mitään?

Tarkoitan tällä sitä, kun mies ei puhu omista tunteistaan ja ei ole kiinnostunut kumppanin tunteista. Jos kumppani tuo esiin vaikka pettymyksen tunteita niin se kuitataan jollakin vastuksella, usein faktalla, jonka pitäisi viedä tunne pois. Enemmän tuntuu siltä, että haetaan vain ulospääsyä tilanteestaa, joka on itselle epämiellyttävä. Jos keskustelua yrittää jatkaa liian pitkään niin mies suuttuu.

Pitääkö tyytyä siihen, että kaikki on näennäisesti hyvin? Arki rullaa, mutta minkäänlaista tunneyhteyttä ei ole.

 

Hyvä mies, kun osaa siivota sotkunsa ja pestä pyykkinsä? Taitaisi hoitaa nuo hommat sinkkunakin.

"On järkevämpää ostaa lonkeroa kaupasta kuin käydä kahvilassa. Samaa kahvia voi ostaa kaupasta halvemmalla ja keittää kotona kahvit. Näin säästyy rahaa ostaa lonkeroa."

Alkoholistin puhetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sama logiikka, kuin kahviloissa? Että niihin mennään tekemään naiseen vaikutus ja sitten kun nainen on saatu, ei tarvitse enää mennä?"

 

Kyllä. Ei ole mitään järkeä muuten käydä kahvilassa paitsi ulkomaan lomamatkalla. Kotimaiset kahvilat ovat jo liian tuttuja.

Ei tarvi käydä baarissa tai kahviloissa tai ruokaravintoloissa, mutta jos ei aio käydä, se kannattaa tuoda selvästi esille jo ensimmäisellä viikolla tapailun alussa. 

Ei kannata sanoa. Silloin jää pimppa saamatta. Treffaaminen on aina vain esiintymistä. Kukaaan ei ole silloin oma itsensä.

Tämän takia treffit ovatkin nykyään enemmän kuulustelutyyppinen tilaisuus. Ensin pitää testata, mitä mies asioista ajattelee ja sitten vielä sekin,

Tästä syystä mies haluaa ilmaiset ensitreffit, koska ne ensitreffit menevät niin usein puihin.

Varmaan, sillä esimerkiksi Suomessa on tasa-arvo jo pienestä pitäen. Nainen ja mies laittavat asioita puoleksi. En näe tätä silti niin, etteikö mies voisi pienillä eleillä huomioida naista: avaa oveen ja joskus yllättää jollain kivalla jutulla. Monella nuorella miehellä lie malli, että ei tarvitse tehdä mitään. Mennään lenkille ja maataan sohvalla on se normaali. 

Tasa-arvo on ymmärretty täysin väärin, jos ajattelee sen tarkoittavan sitä, ettei toista tarvitse huomioida.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos mies toisaalta tekee kaiken ns. konkreettisen hyvin, eli siivoaa, käy kaupassa, pesee pyykit yms, mutta tunnepuolelta ei anna mitään?

Tarkoitan tällä sitä, kun mies ei puhu omista tunteistaan ja ei ole kiinnostunut kumppanin tunteista. Jos kumppani tuo esiin vaikka pettymyksen tunteita niin se kuitataan jollakin vastuksella, usein faktalla, jonka pitäisi viedä tunne pois. Enemmän tuntuu siltä, että haetaan vain ulospääsyä tilanteestaa, joka on itselle epämiellyttävä. Jos keskustelua yrittää jatkaa liian pitkään niin mies suuttuu.

Pitääkö tyytyä siihen, että kaikki on näennäisesti hyvin? Arki rullaa, mutta minkäänlaista tunneyhteyttä ei ole.

Mun kokemus on, ettei nämä jolta puuttuu tunnepuolelta jokin palikka osaa välttämättä sitä arkeakaan niin ihmeellisesti pyörittää. 

Ex tiskasi, mutta jätti tasot ja lieden sotkuisiksi, pyykistä tuli aina jokin katastrofi; villaneule liian kuumassa pesussa, punainen t-paita värjäsi valkopyykin tms. Kaupasta toi vain sen mitä itse halusi, eikä ajatellut, että ruokaa tarvitaan huomennakin. Siivoaminen oli ihmeellistä tusaamista, hajotti kaiken lähes atomitasolle ja käytti niin paljon pesuainetta, että kaikki oli tahmaista. Raha-asiat jätti mun hoidettaviksi, samoin kaiken taloon ja autoon liittyvän. 

Tunnepuolta ei yksinkertaisesti ollut. Tätä on vaikea edes selittää, mutta sitä ei ollut. Lapsiin suhtautui jotenkin sentimentaalisesti, mutta oikeaa yhteyttä ei koskaan pystynyt luomaan omiin lapsiinsa. 

Lopputulema olikin, että hoidin kaiken kunnes olin totaalisen uupunut. Eroamista lykkäsin liian pitkään, koska en yksinkertaisesti jaksanut. 

Koska et ole tärkeä vaan jokin placeholder? Tai sitten kyseessä yksilö joka ei suostu hankkimaan apua, tai misogynisti. 

Mä en ajatellut ensimmäisenä rahaa kun tähän ketjuun tulin vaan panostusta suhteeseen, yhteistä aikaa ja toisen huomioonottamista. 

Esimerkki oikeasta elämästä, me ollaan oltu miehen kanssa yhdessä 27 vuotta mies tuo mulle joka aamu teekupillisen sänkyyn koska herää aikaisemmin. 

Kaupassa käydessä saatan ostaa jonkun tuotteen josta tiedän puolisoni pitävän erityisen paljon tai buukata sille liput johonkin sitä kiinnostavaan tapahtumaan ja lähden itse mukaan vaikkei niin kiinnostaisikaan. Puoliso tekee samoin, esm aikoinaan mun mies varasi meille leffaliput SATCin ensi-iltaan ja vei cocktaileille etukäteen. Pienet huomionosoitukset merkitsevät paljon. 

Meillä huomioidaan synttärit ja muut juhlapäivät,  esim mun täyttäessä 50 mies ja lapset olivat täyttäneet koko olkkarin ilmapalloilla ja sain shampanja-aamiaisen vuoteeseen. 

Kumpikin annamme toisillemme omaa aikaa valittamatta ja kumpikin voi luottaa siihen että toisen ollessa omissa menoissaan tai vaikka duunimatkalla, kotona olija pärjää ja hoitaa kaikki tarpeelliset asiat, lasten ollessa pieniä tämä oli erityisen tärkeää ettei reissussaolijan tarvinnut hermoilla mistään kotiasioista. 

Täällä tuntuu olevan paljon porukkaa joilta on parisuhdetaidot ihan hukassa, se on sääli, sillä pitkä ja rakastava parisuhde on yksi parhaita asioita elämässä. 

Miehet antavat asioille jotka ovat naisille tärkeitä vain minimin koska nämä asiat eivät ole tärkeitä miehille. Tämä koskee mm. kodin siivousta, keittiön ja kylpyhuoneen siisteyttä, pyykinpesua ym. vastaavia asioita. Sinkkunainen vaihtaa lakanat useammin kuin sinkkumies. Sinkkumies pesee tai pesettää autonsa useaammin kuin sinkkinainen. Kysymys on ennen kaikkea siitä mitä arvostaa.

Itsekäs ja laiska. Junttipossu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos mies toisaalta tekee kaiken ns. konkreettisen hyvin, eli siivoaa, käy kaupassa, pesee pyykit yms, mutta tunnepuolelta ei anna mitään?

Tarkoitan tällä sitä, kun mies ei puhu omista tunteistaan ja ei ole kiinnostunut kumppanin tunteista. Jos kumppani tuo esiin vaikka pettymyksen tunteita niin se kuitataan jollakin vastuksella, usein faktalla, jonka pitäisi viedä tunne pois. Enemmän tuntuu siltä, että haetaan vain ulospääsyä tilanteestaa, joka on itselle epämiellyttävä. Jos keskustelua yrittää jatkaa liian pitkään niin mies suuttuu.

Pitääkö tyytyä siihen, että kaikki on näennäisesti hyvin? Arki rullaa, mutta minkäänlaista tunneyhteyttä ei ole.

Mun kokemus on, ettei nämä jolta puuttuu tunnepuolelta jokin palikka osaa välttämättä sitä arkeakaan niin ihmeellisesti pyörittää. 

Ex tiskasi, mutta jätti tasot ja lieden sotkuisiksi,

Voisit olla äitini. Isä ei pidä lapsiinsa mitään yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Miehet antavat asioille jotka ovat naisille tärkeitä vain minimin koska nämä asiat eivät ole tärkeitä miehille. Tämä koskee mm. kodin siivousta, keittiön ja kylpyhuoneen siisteyttä, pyykinpesua ym. vastaavia asioita. Sinkkunainen vaihtaa lakanat useammin kuin sinkkumies. Sinkkumies pesee tai pesettää autonsa useaammin kuin sinkkinainen. Kysymys on ennen kaikkea siitä mitä arvostaa.

Sen  sinkkumiehen mahikset saada nainen sinne lakanoihin nousisivat huomattavasti jos vaihtaisi lakanat useammin.