Onko sinulla käynyt koskaan niin, että seurustelu/deittailu on alkanut "vahingossa"?

Itseasiassa, vahingossa ja ajattelemattomuutta, kyllä. Seuraukset sellaiset mitä tyhmistä päätöksistä yleensäkin. 

Kyllä oltiin työporukan kanssa virkistyspäivänä kiertelemässä museoita, syömässä jne

Mukana oli ihmisiä muilta osastoilta. Yhden typyn kanssa vaan ajauduttiin samoihin paikkoihin. Baarissa juteltiin pitkään. Seuraavana työpäivänä mentiin yhdessä lounaalle. Kahville. Lounaalle. Huvipuistoon. Sitten nainen sanoi: "Oho, ootko muuten huomannut..tota..tapaillaanko me? Aattelin luuleeko joku että ollaan pari?"  Minä: "En ole ajatellut koko asiaa. Mutta minulla ei ole mitään sitä vastaan vaikka tapailtais."

Siinä se niinku sitten oli.

Kyllä osittain. Mutta oli ihan vääriä tyyppejä ja tulos kamala. Ei siis nuorempana ollut mikään onnekas sattuma.

Huononäköisesnä istuin pöytään, jossa olikin ihan eri nainen kuin oli tarkoitus. Pari vuotta oltiin sitten kimpassa. Vaimon kanssa yhdessä 35 vuotta. Sinä iltana, jolloin suhde alkoi, oli alunpetin kiikarissa ihan eri nainen.

Piti tavata ostarilla. Siellä oli kivan näköinen tyttö, menin heti suoraa päätä jutteleen. Illalla tuli p-viestejä että olin tehnyt oharit. Oho, väärä nainen.

On, kerran -80 luvulla kaverini isosiskon kanssa. Menin hakemaan kaveriani pussikaljottelemaan, mutta olikin lähtenyt johonkin muualle, sisko kysyi voisiko lähteä mun kanssa, siis vain juomaan ja hän jatkaisi matkaa juotuaan.

No, yht äkkiä kesken juominkien "hyppäsi" kaulaan ja suuteli suulle oikein kielarilla.

Vuoden oltiin yhdessä olin noin 16 ja ty 17-18

No ei ole. - Ei edes silloin kun olen halunnut uskoa, että olsin kodannut ja löytänyt hänet, jonka kanssa saattaisin edetä ja olla tulevaisuudessa parisuhteessa, kunnes taas olen saanut havaita, että ihastukseni ja orastava rakastumiseni onikin ollut vain omaa haavettani ja unelmaa pettävää kun toinen on halunnut olla kanssani vain ystäviä tai edes kavereita, enkä minä ole tiennyt, että sanooko noin kun on kohtelias ja huomaavianen ja ymmärtää pettymykseni vai sanooko niin vain llämpimikseen.(...)

Olen ja se oli yksi elämäni suurimpia virheitä. Olin rakastunut ihan toiseen ihmiseen, mutta lähdin treffeille yhden toisen miehen kanssa kun hän pyysi. Tapailimme sen jälkeen. Vähän sen jälkeen kun olimme suudelleet ensimmäisiä kertoja, tämä mies totesi kerran jotakin ääneen siitä kun me nyt seurustellaan. Oikeasti emme olleet puhuneet tai sopineet mitään seurustelusta. Tällä suhteella oli erittäin karmeat seuraukset. Tyhmillä päätöksillä ja typerällä ajautumisella on huonot seuraukset.

Tei virheen joka kohdassa. Ei olisi pitänyt edes tavata häntä, saatikka lähteä treffeille, jatkaa tapailua ja suudella hänen kanssaan. Olin tuntenut hänen kohdallaan vahvasti hälytyskellojen varoituksen ja epämääräisen inhon ja outouden tunteen. Annoin kuitenkin uteliaisuuden voittaa ja halusin ottaa hänestä selvää ja tutustua häneen. 

Olen tyhmyyttäni ajautunut seurustelusuhteeseen. 

Tyhmyyteni taidonnäyte oli se, kun kieltäydyin seurustelemasta miehen kanssa, jonka kanssa olimme oikeasti rakastuneet toisiimme ja ajauduin seurustelemaan miehen kanssa, joka tuntui ihan oudolta. Kuvittelin, että muutamien yhdistävien tekijöiden takia hän olisi minulle se oikea ihminen. Huonostihan siinä kävi, todella huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Olen ja se oli yksi elämäni suurimpia virheitä. Olin rakastunut ihan toiseen ihmiseen, mutta lähdin treffeille yhden toisen miehen kanssa kun hän pyysi. Tapailimme sen jälkeen. Vähän sen jälkeen kun olimme suudelleet ensimmäisiä kertoja, tämä mies totesi kerran jotakin ääneen siitä kun me nyt seurustellaan. Oikeasti emme olleet puhuneet tai sopineet mitään seurustelusta. Tällä suhteella oli erittäin karmeat seuraukset. Tyhmillä päätöksillä ja typerällä ajautumisella on huonot seuraukset.

Tei virheen joka kohdassa. Ei olisi pitänyt edes tavata häntä, saatikka lähteä treffeille, jatkaa tapailua ja suudella hänen kanssaan. Olin tuntenut hänen kohdallaan vahvasti hälytyskellojen varoituksen ja epämääräisen inhon ja outouden tunteen. Annoin kuitenkin uteliaisuuden voittaa ja halusin ottaa hänestä selvää ja tutustua häneen. 

Taas suora syörttö meidän parisuhdetta kokemattomien k....n lapaan. - Niin sitä jännis taas sai mahdollsiuuden ja todennäköisesti toinen, johom olit jo rakastunut ihmetteli, että mitä hän teki väärin, vai tekikö mitään mutta kun sulle tuli sopivan jännä kaveri vastaan, niin eihän silloin kukaan ikinö missään tai koskaan voi mitään kun sen nyt vaan kävi näin ja noin 

En haluaisi olla se, jonka kanssa joku ajautuu vahingossa seurustelemaan. 

Eiköhän suurin osa suhteista ole jonkinlaisia tyytymissuhteita, jotka vaan alkaa kun joku osui kohdalle, kun kaikilla muillakin on joku. Aika harva suhteista on suurta rakkautta, ellei lasketa mukaam romanttiseen haaveiluun taipuvaisen henkilön kuvitelmaa omassa päässä, hyvin harvoin molemmilla sama tunne tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ja se oli yksi elämäni suurimpia virheitä. Olin rakastunut ihan toiseen ihmiseen, mutta lähdin treffeille yhden toisen miehen kanssa kun hän pyysi. Tapailimme sen jälkeen. Vähän sen jälkeen kun olimme suudelleet ensimmäisiä kertoja, tämä mies totesi kerran jotakin ääneen siitä kun me nyt seurustellaan. Oikeasti emme olleet puhuneet tai sopineet mitään seurustelusta. Tällä suhteella oli erittäin karmeat seuraukset. Tyhmillä päätöksillä ja typerällä ajautumisella on huonot seuraukset.

Tei virheen joka kohdassa. Ei olisi pitänyt edes tavata häntä, saatikka lähteä treffeille, jatkaa tapailua ja suudella hänen kanssaan. Olin tuntenut hänen kohdallaan vahvasti hälytyskellojen varoituksen ja epämääräisen inhon ja outouden tunteen. Annoin kuitenkin uteliaisuuden voittaa ja halusin ottaa hänestä selvää ja tutustua häneen. 

Taas suora syörttö meidän parisuhdetta ko

Ei se mennyt ihan noin. Pelkäsin, että se mies, jonka jätin, olisi jännis. Tosin se ei ollut varsinainen syy miksi jätin hänet. Se toinen oli kokematon, mutta se ei tehnyt hänestä ei-jännistä. Kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. 

Olin ihastunut mieheen, jota deittailin vakavalla mielellä ja jonka yhteydenpito suuntaani loppui kuin seinään. Pettyneenä ajauduin toiseen suhteeseen, jossa mies salamarakastui minuun, halusi innokkaasti kanssani suhteeseen, kihloihin, avoliittoon jne. Tyhmää oli vaan mennä perässä ilman suurempia tunteita, mutta kun oli ihan ok näköinen ja oloinen mies, niin kokeilin. Lopulta tuo mies salamarakastui työkaverinsa ja ero tuli. 3 vuotta kesti sitä kokeilua. Enää en aio tyytyä kädenlämpöiseen kämppissuhteeseen, olen ennemmin yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ja se oli yksi elämäni suurimpia virheitä. Olin rakastunut ihan toiseen ihmiseen, mutta lähdin treffeille yhden toisen miehen kanssa kun hän pyysi. Tapailimme sen jälkeen. Vähän sen jälkeen kun olimme suudelleet ensimmäisiä kertoja, tämä mies totesi kerran jotakin ääneen siitä kun me nyt seurustellaan. Oikeasti emme olleet puhuneet tai sopineet mitään seurustelusta. Tällä suhteella oli erittäin karmeat seuraukset. Tyhmillä päätöksillä ja typerällä ajautumisella on huonot seuraukset.

Tei virheen joka kohdassa. Ei olisi pitänyt edes tavata häntä, saatikka lähteä treffeille, jatkaa tapailua ja suudella hänen kanssaan. Olin tuntenut hänen kohdallaan vahvasti hälytyskellojen varoituksen ja epämääräisen inhon ja outouden tunteen. Annoin kuitenkin uteliaisuuden voittaa ja halusin ottaa hänestä selvää ja tutustua häneen. 

Löysin tästä yhtäläisyyksiä omaan tarinaani. Koskaan ei pidä vaientaa intuitiota eikä epämääräistä epäilevää tunnetta. Oma keho yrittää kertoa jotain.

Tajusin vasta kirjoituksestasi, että lyhyenläntä, vatsakas, kiltti perusinssi herätti tuolloin minussa outouden ja inhon tunteet, jotka dissasin, sillä mies oli ihan hyvä, siisti ja kunnollinen. No eipä ollut kuin kylmä, laskelmoiva ja rahaa rakastava, petti heti kun kykeni. 

Taloyhtiön kokouksissa tutustuimme naapurin kanssa. Aloimme kyläillä toistemme luona saman suuntaisen kiinnostuksen myötä ja kuukausien päästä ajauduimme seurustelemaan. Ei siitä kuitenkaan pidemmän päälle oikeaa rakkaussuhdetta tullut, pelkkä ihastuminen.

On ja päädyimme naimisiin. Onnellisia edelleen 30 vuoden jälkeenkin.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän suurin osa suhteista ole jonkinlaisia tyytymissuhteita, jotka vaan alkaa kun joku osui kohdalle, kun kaikilla muillakin on joku. Aika harva suhteista on suurta rakkautta, ellei lasketa mukaam romanttiseen haaveiluun taipuvaisen henkilön kuvitelmaa omassa päässä, hyvin harvoin molemmilla sama tunne tilanteesta.

Saatat olla oikeassa siksi sitä ikisinkku ihmettelee niin usein kuin ihmettelee, että miksi toiset onnistuvat toistamaan saman "vahingon" n kertaa ja itse ei saa mahdollsiuutat edetä kenenkään kanssa parisuhteeseen vaikka tietosiesti yrittää sellaisen mahdollsiuuden saada, eikä luottaa vain siihen että sattusii onnekas vahinko...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän suurin osa suhteista ole jonkinlaisia tyytymissuhteita, jotka vaan alkaa kun joku osui kohdalle, kun kaikilla muillakin on joku. Aika harva suhteista on suurta rakkautta, ellei lasketa mukaam romanttiseen haaveiluun taipuvaisen henkilön kuvitelmaa omassa päässä, hyvin harvoin molemmilla sama tunne tilanteesta.

Saatat olla oikeassa siksi sitä ikisinkku ihmettelee niin usein kuin ihmettelee, että miksi toiset onnistuvat toistamaan saman "vahingon" n kertaa ja itse ei saa mahdollsiuutat edetä kenenkään kanssa parisuhteeseen vaikka tietosiesti yrittää sellaisen mahdollsiuuden saada, eikä luottaa vain siihen että sattusii onnekas vahinko...

 

Turhaan ihmettelet, et jää mistään paitsi. Useimmat parit ovat yhdessä vain sosiaalisesta paineesta johtuen ja esim erään ystäväni sanoin "en halua mennä tapahtumiin yksin".

Sarjasuhteilijat "rakastuvat" parin-kolmen vuoden välein uuteen, toinen ystäväni oli sinkkuna suhteiden välillä max 2 viikkoa. Joku oli vaan aina oltava. 

Jotkut rakastuvat rakastumiseen / rakastamiseen. Vaikka millaisen möllin saa unelmoimalla kai prinssiksi / prinsessaksi. 

Minä haksahdin keskiluokkaiseen suhteeseen keski-iässä. Sittemmin erosin. En tullut onnelliseksi, tietenkään, onnellisuutta ei voi ulkoistaa. Viihdyn nykyään paremmin yksin. Onnellisuuden tunnettakin koen yksin elellessäni useammin. 

Ikisinkut odottavat aitoja tunteita. Niitä ei välttämättä koskaan synny. Genitaalien hinkkaaminen ja kainaloisen esittely ei ole heille prioriteetti vaan yhteys sielujen välillä. Ikisinkuissa ei ole mitään vikaa, he vain ajattelevat enemmän. Se on ihan ok eikä valjussa suhteessa ole mikään pakko olla eikä sellaiseen pääseminen ole mikään meriitti.