Minkä kokoinen asunto on pienin säälisen kokoinen asunto yhdelle ihmiselle?

"Säälisen kokoinen"? Lähinnä säälittävä olet.

Vierailija kirjoitti:

Pienten asuntojen ongelma tosissaan on naurettavat säilytys- ja kodinhoitotilat sekä ylikokoiset kylppärit.

Uusissa taloissa. Vanhoissa on järkevä kylppäri eikä hukkaneliöitä pyörätuolille.

20 neliöön saa mahtumaan kaiken, mutta jos sattuu olemaan vähän kipee niin tuntuu että seinät kaatuu päälle. On nopee siivota :)

40 ja päälle, vaikka kaksio ja keittokomero - se on jo ihan mukava ja sinne voi otttaa puolison riesoikseen. Kolmiossa 70m2 voi kaksi ihmistä elää ja toinen voi tehdä etätöitä. Meillä on nyt kahdestaan 130m2 kun lapset muutti muualle. Kovasti tekis mieli muuttaa pienempään

Vierailija kirjoitti:

Oma on 37-neliöinen. Pohjaratkaisu on yksiössäni kuitenkin hyvin kaksiomainen, koska siinä on erillinen keittiö (keittokomero, johon mahtuu 2-hengen pöytä) ja erillinen eteinen, jonka yhteydestä pääsee kylppäriin, ja vain makuutila ja oleskelutila ovat samassa tilassa. Ei mikään tyypillinen yksiö siis.

Jos asunto olisi tyypillinen yksiö, jossa kaikki (eteinen, keittiö, olohuone ja makuuhuone) olisivat yhdessä ja samassa tilassa, en näin pienessä asunnossa voisi asua päivääkään ja tuijotella kaiket päivät jotain eteisnaulakoita tai keittiötä tai sermein, verhoin tm. eroteltuja nurkkauksia. 😁 Pohjaratkaisu on siis vaikuttanut paljon siihen, että olen vuosia näin pienessä yksiössä viihtynyt.

mullakin on samanlainen kun sulla, 40 m2. Ei täällä ole kertaakaan seinät kaatunut päälle, vaikka olen n 20 vuotta asunut.

Vastaukseni on että noin 32-33 neliöö olis jo aika siedettävä, riippuen siitä pohjasta ja siitä paljonko aikaa viettää kotona/pois

Yksiössä, ainakin minulla, iskee aina ajoittain se ahdistava tunne, että "seinät kaatuu päälle". Siihen auttaa, jos yksiössä on parveke. Itse olen lasitetun parvekkeeni myös sisustanut mäntylaatoilla ja tekoviherkasveilla, jotka ovat siellä ympärvuotisesti. Sillä tavoin se on vähän kuin extrahuone ja saa asunnosta isomman tuntuisen. Talvellakin siellä on kiva piipahtaa.

Myös kaunis maisema ikkunan takana on tärkeä. Kun ahtaus välillä ahdistaa, se auttaa, kun voi istahtaa ison ikkunan ääreen kaunista maisemaa katsomaan.

Itse tulisin hulluksi sellaisessa yksiössä, jossa kaikki on yhdessä huoneessa, parveke puuttuu ja näkymä on surkea, kuten betoniseinä tai vastaava.

Vierailija kirjoitti:

Mun eka asunto oli 38 m2, sillä pärjäsi kun varastotilaa oli saman verran.

Tuo on jo ruhtinaallinen varasto. Normaalisti asuntojen varastot on pari neliötä. Jos haluaisi vuokrata melkein 40 neliötä varastotilaa, saisi pulittaa useamman satasen, joten yhtä hyvin voisi samalla asua isommassa kämpässä. 

Mielestäni kyse ei ole yksinomaa neliöistä, vaan myös esimerkiksi asukkaan elämäntilanteesta ja elämäntavasta. 

1. Pienikin asunto saa tilavuutta, jos se siinä on korkea ja tilava parvi, isot ikkunat tai tilava parveke. 

2. Asuuko asunnossa aktiivista elämää viettävä nuori, joka käy kotona lähinnä nukkumassa vai monisairas työtön, joka on kotona koko ajan

3. Kuinka sosiaalista elämää asukas viettää. Käykö vieraita paljon, vai onko aina yksin

4. Viekö harrastustavarat tai liikkumisen apuvälineet paljon tilaa. 

5. Onko asukas muuten hamstraaja vai minimalisti

Vierailija kirjoitti:

Jos säällistä eli säädyllistä tarkoitat niin 74 neliötä.

Säällinen se on, säädyllinen on vallan muuta.

Minulla on nyt 275 neliöö. Mahtuu ihan hyvin olemaan.

Mun edellinen asunto oli muistaakseni 20,5 neliötä. Pohjaratkaisu oli hyvä, kylppäri ihan superpieni joten neliöitä jäi muuhunkin. Ei ollut erillistä keittokomeroa. Paljon kuitenkin pilasi se, että jääkaappi ei ollut upotettuna keittiön alakaapiston joukkoon vaan valtava jääkaapinmöhkäle seisoi erillisenä seinustalla. Ilman sitä olisi ehkä ollut mahdollista mahduttaa kämppään pieni parisänky+pöytä ja tuoli+sohva. Nyt ei sitten ollut sohvaa. Se vaikutti aika paljon omaan viihtyvyyteen että piti siis käyttää löhöilypaikkana sänkyä. Olin hyväpalkkaisessa työssä ja asuin keskustassa, joten ulkona tuli syötyä paljon. Nyt ajatellen olisi ehkä kannattanut luopua ruokapöydästä ja pieni sohva/nojatuoli tilalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienten asuntojen ongelma tosissaan on naurettavat säilytys- ja kodinhoitotilat sekä ylikokoiset kylppärit.

Vähän hassuja nuo esteettömyysmääräykset. Ikävä tilanne jos joutuu pyörätuoliin, mutta onko tosiaan tarpeen varautua siihen jokaisen uuden asunnon kohdalla. Itse ottaisin mieluummin nykyiseen elämäntilanteeseen sopivan asunnon ja muutaisin sitten toisenlaiseen jos vammautuisin. 

Naurettavinta on se että näissä esteettömissä asunnoissa on sitten muuten tosi ahdasta (varsinkin jos on vielä pyörätuoli viemässä tilaa) ja toisinaan asuntoon on rakennettu parvi, jonka jyrkät ja kapeat rappuset ei taida olla pyörätuolilla kuljettavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos säällistä eli säädyllistä tarkoitat niin 74 neliötä.

Säällinen se on, säädyllinen on vallan muuta.

Saivartelijat ovat kyllä ihan kansakunnan kermaa! 🙌

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun eka asunto oli 38 m2, sillä pärjäsi kun varastotilaa oli saman verran.

Tuo on jo ruhtinaallinen varasto. Normaalisti asuntojen varastot on pari neliötä. Jos haluaisi vuokrata melkein 40 neliötä varastotilaa, saisi pulittaa useamman satasen, joten yhtä hyvin voisi samalla asua isommassa kämpässä. 

Ne varastot tuli "kaupan päälle", isompaan ei olisi ollut silloin varaa. Se oli vanha puinen kerrostalo ja siellä oli kellarissa hillokomero, iso varasto ja vintillä kans iso varasto. Niihin tungin roinat ja asuin "väljästi". 

Kaksio 40-45m2. Erillinen makuuhuone pitää olla ja pohjan pitää olla hyvin suunniteltu. Hyvin suunniteltu 40m2 on parempi kuin huonosti suunniteltu 50m2. Pienempien rakentaminen pitäisi kieltää tai niiden rakentaminen pitäisi tehdä käytännössä niin hankalaksi ja kalliiksi, että minimi olisi 40m2. Kolmioillekin pitäisi olla minimi neliömäärä, vaikka 70m2, ettei tehdä liian pieniä huoneita. Pienet kopit tulevat asuntokantaan lähes pysyvästi, eikä sellaisissa kukaan halua asua kovin pitkään.

Jos joku neropatti vastaa tähän, että tarvitaan pieniä asuntoja, koska suuremmat ovat kalliita, niin vastaan, että ei tarvita. Tarvitaan edullisia asuntoja. Sen ei tarvitse tarkoittaa pieniä koppeja. Rakennusmääräyksiä pitäisi lieventää joiltain osin. Esimerkiksi esteettömyysvaatimus joka asuntoon on aivan liikaa. Kaupunkien pitäisi kaavoittaa enemmän eikä ahnehtia tonteista niin kovia hintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienten asuntojen ongelma tosissaan on naurettavat säilytys- ja kodinhoitotilat sekä ylikokoiset kylppärit.

Vähän hassuja nuo esteettömyysmääräykset. Ikävä tilanne jos joutuu pyörätuoliin, mutta onko tosiaan tarpeen varautua siihen jokaisen uuden asunnon kohdalla. Itse ottaisin mieluummin nykyiseen elämäntilanteeseen sopivan asunnon ja muutaisin sitten toisenlaiseen jos vammautuisin. 

Naurettavinta on se että näissä esteettömissä asunnoissa on sitten muuten tosi ahdasta (varsinkin jos on vielä pyörätuoli viemässä tilaa) ja toisinaan asuntoon on rakennettu parvi, jonka jyrkät ja kapeat rappuset ei taida olla pyörätuolilla kuljettavat.

Eihän siellä kalustetussa kopissa millään pyörätuorilla mahtuisi liikkumaan, vaikka kylppärissä mahtuisikin. Täytyisi varmaan jättää sänky ja poistaa muut huonekalut.

32-35m2

Pienikin menettelee, jos on kunnon kokoinen parveke. En voisi kuvitella asuvani ilman parveketta.

Vierailija kirjoitti:

Säälinen?  Minua säälittäisi, jos yksi ihminen joutuisi asumaan yksiössä. Kaksio olisi sopiva minimi.

Olen asunut elämäni aikana isoissakin asunnoissa, kun oli 5-henkinen perhe. Nyt elämän ehtoopuolella oh, mh, keittiö ja kylpyhuone, kerrostalossa parveke, on ihan riittävä. Mutta yhtään pienempään en muuttaisi. Siis nyt yhden hengen talous. 

Onakotitalo ja siihen kerros per perheenjäsen on sopiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienten asuntojen ongelma tosissaan on naurettavat säilytys- ja kodinhoitotilat sekä ylikokoiset kylppärit.

Vähän hassuja nuo esteettömyysmääräykset. Ikävä tilanne jos joutuu pyörätuoliin, mutta onko tosiaan tarpeen varautua siihen jokaisen uuden asunnon kohdalla. Itse ottaisin mieluummin nykyiseen elämäntilanteeseen sopivan asunnon ja muutaisin sitten toisenlaiseen jos vammautuisin. 

Naurettavinta on se että näissä esteettömissä asunnoissa on sitten muuten tosi ahdasta (varsinkin jos on vielä pyörätuoli viemässä tilaa) ja toisinaan asuntoon on rakennettu parvi, jonka jyrkät ja kapeat rappuset ei taida olla pyörätuolilla kuljettavat.

Se on sitä varten, että pyörätuolin voi jättää parven alle ja invalidi itse käsivoimin hilata itsensä sinne parvelle.