Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyyteen laitostautuu
27.02.2025 |
Aluksi tuntuu hirveältä ja seinät kaatuvat päälle, mutta pikkuhiljaa tämä väli alkaa pitenemään. Pian huomaa, että sitä kaipaa sosiaalisista tapahtumista vain takaisin omaan yksinäisyyteen. Siitä tulee jonkinlainen turvasatama, uusi normi olotila. Heroiiniaddiktihan saa lopulta heroiinista vain "normaalin olotilan", samalla tavalla tuo yksinäisyyskoukku toimii.
Olen huomannut ainakin itselläni tämän. Vaikka haaveilen normaalista sosiaalisesta elämästä, niin olen niin laitostautunut tähän yksinäisyyteen, että on äärimmäisen vaikea "kuntouttaa" itseään takaisin ihmisten ilmoille. Kaikki sosiaaliset piirileikit, jotka ovat muille yhtä normaalia kuin hengittäminen, ovat itselleni yhtä tuskaa. Sitä on sosiaalisesti jollain tasolla invalidi, ellei tunne ihmisiä kunnolla. Ehkä tähän vaikuttaa myös se, että kun on joutunut elämän aikana lähes jokaisessa paikassa jonkinlaiseksi "pahan olon roskakoriksi", toisin sanoen tyypiksi, jolle saa sanoa ja tehdä mitä huvittaa, niin luottamus ihmisiin on olematon. Ei uskalla laskea suojamuuria, eikä päästää ketään lähelleen. Koska itsetunto murskattiin jo lapsena, ei oppinut koskaan puolustamaan itseään, oppi välttelemään konflikteja ja kävelemään kananmunankuorilla. Pyrkii miellyttämään ja olemaan pidetty tyyppi. Hauskuuttamaan ja peittämään kaiken huumorin alle. Eihän tämä todellinen persoona ole, mutta sillä sitä oppi jo lapsena selviytymään. Se on se naamio, jonka pukee "ihmisten ilmoille". Kun riittävän kauan lytätään ja rutataan, niin tyhmäkin oppii että viisaampaa vain oikoa lommot parhaansa mukaan ja olla omissa oloissa.
Kyllähän sitä kaikenlaisia haaveita ja unelmia oli. Pidemmän aikaan niistä kykeni ammentamaan valtavan motivaation ja polttoaineen, jonka avulla puski eteenpäin, mutta jossain vaiheessa sitä ymmärtää, että sosiaaliset taidot ovat kullanarvoisia elämässä ja yhtälö on vähän niin kuin vajaa ilman niitä. Ei sitä kykene ratkaisemaan.
Kommentit (32)
Ihmiset joilla ei ole ystäviä ovat mulkkuja. Sori siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tekee. Just ja just jaksaa tarvittaessa muutaman tunnin jossain seurassa ja tulee kiire pois.
Tosin itse kyllä osaan sanoa vastaankin, jolloin muut pitävät entistä enemmän outona ja ulkopuolisuuden tunne itsellä kasvaa.
Ihan kuin minun elämästä. Yksinäisyyteen todellakin laitostuu, tottuu ja turtuu. Normaali sosiaalinen elämä tuntuu raskaalta. Onneksi olen aina ollut utelias ja löytänyt mielekästä tekemistä. Olen sosiaalisesti surkea ja pettynyt monta kertaa, mutta kun tekee yhdessä jotain mielenkiintoista niin siinä se sosiaalinen puoli menee sivussa eikä ahdista niin paljon. Se on jopa ihan mukavaa.
Laitostautuu! Eikö sana pitäisi olla "laitostuu"?
Sama mullakin. Itse olen kutsunut sitä erakoitumiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset joilla ei ole ystäviä ovat mulkkuja. Sori siitä.
Sulla ei varmaan ole ystäviä. Sori siitä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset joilla ei ole ystäviä ovat mulkkuja. Sori siitä.
Tuossa on mun kohdalla perää: en enää jaksa miellyttää ketään. Ei tarkoita suoraan huonoa käytöstä, mutta en vaan mieti enää yhtään mitä muut minusta (tai esim mielipiteistäni) ajattelevat. Olen aina ollut suht yksin mutta huomattavasti neuroottisempi, ahdistuneempi ja ns skitsompi nuorena. Jotain kummallista on tapahtunut keski-iässä ja enää en vaan välitä. Ja siksi tuo ajatus "minustahan on tullut aika mlkku" juolahtaa mieleeni silloin tällöin. Mutta huojentuneesti todeten. Tajuan että näinhän sen pitää ollakin. Osaan vetää rajat, jotka suojaavat minua. Samalla jätän myös muut ihmiset rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset joilla ei ole ystäviä ovat mulkkuja. Sori siitä.
Tämä.
Minä olen eristäytyneisyydessäni jo niin pitkällä, etten osaa kuvitella, millä tavalla käyttäytymiseni seurassa eroaisi muiden ihmisten käyttäytymisestä. En voi tietää, mitä normeja olen unohtanut ja mitä en koskaan edes oppinut. Aloin hiljalleen vetäytyä vapaa-ajan kohtaamisista jo kolmekymppisenä vuosituhannen lopulla, joten olen voinut kasvaa vaikka kuinka vinoon. Olisi kiva tietää, mutta voi olla, ettei olisi yhtään kiva tietää.
Töissä pidin aina langat käsissäni samoin kuin ihmisetkin. Töitä vain ei ole ollut enää vuosiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset joilla ei ole ystäviä ovat mulkkuja. Sori siitä.
Sulla ei varmaan ole ystäviä. Sori siitä.
Mulla on paljon ystäviä ja vielä useammassa maassa. Mitenkäs sulla?
Aina kokenut sosiaaliset riennot ja velvoitteet rasittavina. Nyt on yksi ystävä, toivon että saisin pitää tämän ihmissuhteen, tässäkin ollut taukoa.
Tunnistan kyllä aloittajan tunnelmia. Viikot muistuttavat toisiaan ulkoisesti. Oma energiataso ollut koko talven, ehkä pitempäänkin aika matala. Luulen että suren päättyneitä suhteita mutten niin että kaipaisin niitä. Nimenomaan niin että miksen voinut löytää toisenlaista seuraa.
Kun ikää tulee huomaan sanonnan sydän väsyy pitävän täysin paikkansa. Toisasalta minun sydämeni taisi väsyä jo siinä kolmentoista korvilla, siitä alkoi tietty yksinäinen elämäntapa, vetäytyminen erilleen muista. Voi sanoa että tuo taipumus on leimannut elämääni vahvasti, ja se on jotain mihin en voi tahdolla vaikuttaa. En vain jaksa monia ihmissuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erinomainen kuvaus,
kiitos Ap aidosta avautumisesta.
<3
Yksinäisyyden rakastaja täälläkin.
Vierailija kirjoitti:
Ei lisättävää vaan tämä on justiinsa noin.
Se on vaan just niin 👴🏻👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitostuu toki, mutta jollakin perverssillä tavalla tästä myös nauttii. Nyt yli viisikymppisenä en enää murehdi asioita; peräseinä paistaa ja minä en sopinut enkä sopeutunut lajitoverieni joukkoon. Täytyi keksi kaikkea muuta mukavaa elämässä. Sitä(kin) riittää.
Laitostautuminen? Laitoksen laitostumista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset joilla ei ole ystäviä ovat mulkkuja. Sori siitä.
Sulla ei varmaan ole ystäviä. Sori siitä.
Mulla on paljon ystäviä ja vielä useammassa maassa. Mitenkäs sulla?
Ystäviä on, mutta ei onneksi noin epäkohteliaita mulkkuja jotka vit.tuilee tuntemattomille vauva palstalla saaden siitä jotain ylemmyydentunnetta. Sori siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset joilla ei ole ystäviä ovat mulkkuja. Sori siitä.
Sulla ei varmaan ole ystäviä. Sori siitä.
Mulla on paljon ystäviä ja vielä useammassa maassa. Mitenkäs sulla?
Ystäviä on, mutta ei onneksi noin epäkohteliaita mulkkuja jotka vit.tuilee tuntemattomille vauva palstalla saaden siitä jotain ylemmyydentunnetta. Sori siitä.
Kohta meen taas työpaikalle tekohymyilemään.On raskasta
Vierailija kirjoitti:
Laitostuu toki, mutta jollakin perverssillä tavalla tästä myös nauttii. Nyt yli viisikymppisenä en enää murehdi asioita; peräseinä paistaa ja minä en sopinut enkä sopeutunut lajitoverieni joukkoon. Täytyi keksi kaikkea muuta mukavaa elämässä. Sitä(kin) riittää.
Sama. Tässä iässä yksinäisyys on jo aika normi. Olisi toki kurjaa olla sosiaalinen luonne ja koettaa tutustua, mutta tulla torjutuksi. Nyt ei ole sitä taakkaa. Mitään ei kadonnut.
Ihmisyys kiinnostaa kyllä, mutta mieluiten kirjojen ja muun vastaavan sisällön kautta. Ennen nettiä muistan ajan kun yksinäisyys oli todella hajottavaa. En usko että tuohon kurjuuteen on enää onneksi paluuta. Yksinäisyydestä tulikin hyvä koti.
Ei lisättävää vaan tämä on justiinsa noin.