Lue keskustelun säännöt.
Ongelma parisuhteessa: seksuaalinen halukkuus erilainen.
08.03.2007 |
Miten ihmeessä olette kyenneet kys. asian kanssa olemaan ja elämään? Itselläni siis se tilanne että en halua / tarvitse seksiä ollenkaan niin paljon kuin mieheni. Onhan meillä pienet lapset ( 3 kpl ) ja masennustakin ilmassa itselläni mutta tilanne oli sama jo ennenkin lapsia. Pidän kyllä seksistä ja nautin siitä mieheni kanssa mutta en vain tunnu tarvitsevan sitä niin paljon ja usein. Olen myös suostunut seksiin mieheni mieliksi mutta siitä ei kyllä jää kovin hyvä olo.
Olen jopa mennyt niin pitkälle että olen sanonut mieheni olevan vapaa hakemaan tyydytystä muualta....uskomattomalta kuulostaa mutta jollakin lailla koen sen jopa vapauttavana. Mutta eikös tämä ole vastoin kaikkia yleisesti hyväksyttyjä normeja ja moraalitonta? Pystyisinkö loppujen lopuksi kuitenkaan elämään sen asian kanssa että en olekaan kumppanini ainoa?
Arki meillä sujuu ihan hyvin ja muuten asiat ovat suhteellisen hyvin mutta tuo asia jäytää välillämme enkä enää tiedä mitä tehdä. Tämän takia en erotakaan haluaisi kun muilla osa-alueilla asiat toimivat ja on hyvä olla toisen kanssa. Mielipiteitä ja keskustelua!
Kommentit (7)
" antaisi" joskus vain toisen mieliksi. Kun tietää että on voinut tehdä jotain mikä toisesta on mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ymmärrystä: kirjoituksesi olisi voinut olla minun kirjoittamani. En todellakaan tiedä, mitä tehdä asian kanssa, ja samalla tavoin olen pallotellut ajatusta että mies voisi hakea seksuaalisen tyydytyksensä muualta. Tämä vaihtoehto ei vaan miehelleni sovi, sillä hänen mielestään seksi ja rakkaus liittyvät niin tiiviisti yhteen, että hän pelkäisi ettei sivusuhde jäisi vaan sivusuhteeksi. Asiasta keskusteltuamme ja häntä tuntien pelkäisin samaa.
En yhtään tiedä, mitä tehdä. Minulle riittää seksi noin kerran kuussa, silloin se on mukavaa ja nautittavaa. Mies on ahdistunut ja turhautunut, koen empatiaa ja sääliä häntä kohtaan, mutten voi vain " suostua" seksiin, sillä olo ei sen jälkeen ole hyvä ja uskon sen nakertavan parisuhdettamme. Eikä mieskään halua sääliseksiä, vaan sellaista jossa kumpikin osapuoli on halulla mukana.
En tosiaan tiedä, mitä tehdä. Asia tulee vielä pahenemaan tulevaksi puoleksitoista-kahdeksi vuodeksi, sillä olen raskaana eikä seksi raskaus- tai imetysaikana kiinnosta senkään vertaa.
tulikin luotua oikea tekstin taidonnäyte, tuossa edellä. Olisi oikoluku tehnyt hyvää, mutta tunteella kirjoittaessa tahtovat muotoseikat unohtua.
Kaikille tuli nyt varmasti selväksi, etten tosiaankaan tiedä, mitä tehdä ;)
t. 4, jonka pitäisi olla muka tekstityöläinen
sitten alkaakin. Voimia kummallekin ja muille samanmoisissa tilanteissa oleville.
Näinhän se menee että vaikeita asioita nämä ovat enkä todellakaan voi vaatia että mieheni joutuisi kärsimään tästä kun haluttomuuden syy ei sinällään ole hänessä tai hänen aiheuttamaansa. Kyllähän varmasti löytyisi asioita joista voisin kritisoida häntä ja sillä ikäänkuin oikeuttaa oman " pihtaamiseni" mutta haluan olla reilu ja sanoa asian niinkuin se on. Luulen että mieheni kykenisi kyllä purkamaan paineensa jossakin muualla, jonkun muun kanssa eikä tarvitsisikaan siihen sitä rakkauden tunnetta. Se vaan mietityttää että jos hän sitten alkaakin tuntea tunteita sitä toista kohtaan.....en tiedä, en tosiaan tiedä. Eikö kenellekään ole kokemusta tästä tai edes tuttavapiirissä ketään joka tähän olisi päätynyt? Onko oikeasti mahdollista sallia toiselle vieraissa käyminen ilman että siitä seuraa jonkinlainen kolmiodraama? Petänkö itseäni jos kuvittelen että siitä voisi olla hyötyä, meille molemmille?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohtiko Borgå loggautua ulos ennen vastaamista? Noinhan menee maine.
Joo, sama vene, meillä onneksi ero ei ole hurjan suuri (enemmän kerta viikossa vs. 3-4 kertaa). Kompromisseillä mennään, onneksi mies ei pahastu siitä, etten ole aina himokas, vaikka " annankin" . Käytännössä ehkä joka kolmas kerta on suuseksiä, siis mies saajana. Ja minusta(kin) se on ihan kivaa.
minkäänlaista mielipidettä asiaan.....